Minne aiot matkustaa, kun korona hellittää?
Keräsin rauhallisia ulkomaan kohteita, joihin voisin lähteä ensimmäiseksi pandemian jälkeen.
Olimme Timpan kanssa ulkomailla viimeksi joulukuussa 2019, Madridissa. Jos joku olisi tuolloin kertonut, että muutaman kuukauden kuluttua virus valtaa koko maailman ja rajat suljetaan, olisin pitänyt heittoa huonona vitsinä.
En ole käynyt moneen kuukauteen edes googlaamassa hotelleja tai lentoja. Näin pitkää paussia meidän perheessä ei ole ollut varmaan ikinä: yleensä sentään suunnittelemme seuraavaa matkaa. Nyt ei tulisi mieleenkään höylätä luottokortilla hotelli- tai lentovarauksia. Vaikka rahat saisi takaisin, reissun peruuntuminen olisi hirveä pettymys ja aiheuttaisi muutenkin turhaa säätämistä. Tavallaan olen siis lobotoinut aivolohkoistani koko muun maailman ja keskittynyt nauttimaan Suomen kohteista.
Veikkaan, että tämäkin vuosi menee lähimaisemissa. Rokotustahti on osoittautunut odotettua hitaammaksi ja koronan muunnosvirukset rellestävät siihen malliin, että olen pannut toivoni vuoteen 2022. Mielenkiintoista on nähdä, kuljetaanko lentokentillä silloin vielä koronatestauksen kautta vai riittääkö rokotuskortin vilauttaminen (jos sellaisen on onnistunut saamaan). Monta muutakin kysymystä mielessä risteilee: käytämmekö lentokoneessa jatkossa aina kasvomaskeja? Ja mitä tapahtuu matkojen hinnoille?
Vanhoja matkakuvia selatessa jäin pohtimaan, mitkä kohteet voisivat olla turvallisimpia pandemian rauhoituttua. Pitkälti kyse on tietysti mielikuvista, ei mistään tiukasta datasta.
New Yorkin tai Lontoon kaltaisiin miljoonakaupunkeihin tuskin ekana lähtisin, enkä mihinkään muuallekaan, missä pitäisi tungeksia metroissa tai raivata tietään ihmismeressä. Paremmalta idealta tuntuisi suunnata väljemmille vesille ja luonnon keskelle.
Siisti Menorca
Olin äidin ja siskon kanssa Menorcalla kolme ja puoli vuotta sitten toukokuussa. Ajoitus oli täydellinen: kesän turistilaumat eivät olleet vielä saartaneet jokaista niemennotkelmaa, vaan saimme nauttia luonnonkauniista saaresta rauhassa. Pandemia-aikana olen alkanut arvostaa siisteyttä ja puhtautta entistäkin enemmän, ja sitä Menorcalla riittää. Kaduilla ei ole Etelä-Euroopalle tyypillisiä roskaröykkiöitä eikä missään haise. Myös rannat, hotellit ja ravintolat pidetään puhtaina. Ja mikä parasta, saarella on mielettömän kaunista.
Rauhallinen Samos
Samos on Kreikan saarista rauhallisimpia. Olimme täällä äitin kanssa toukokuussa 2016, kun Kreikkaa ravistelivat talouskriisi ja pakolaisvirrat. Viime aikoina olen monta kertaa miettinyt, mitä kuuluu näille ihanille ihmisille nyt, kun turisteja ja elantoa ei tule mistään. Koronan on täytynyt olla järkyttävä tragedia paikallisille.
Turistin kannalta Samos on loistava vaihtoehto, sillä kohde tuskin täyttyy äärimmilleen pandemian laannuttuakaan. Paikkaa ei ole ikinä ylimarkkinoitu Instagramissa samaan malliin kuin Santorinia tai Mamma Mia -leffasta tuttua Skopelosta. Samos on karun kaunis, mutta nähtävää on täälläkin paljon. Jos haluat käydä haaveilemassa, koostin Samoksen 10 kivointa kohdetta videon kera aiempaan postaukseen.
Madeiran luontoa ikävöin
Kevät on ollut usein suosikkiajankohtani etelän reissuille. Silloin kohteissa on yleensä hiljaisempaa ja luonto on rehevimmillään. Madeiralla olimme äitin kanssa toukokuussa (2014). Tuolloin vuokrasimme auton ja kiersimme jylhän saaren serpentiiniteitä henkeämme pidätellen. Uima-altaalla ei tullut tuolla matkalla paljon makoiltua, sillä luontoelämykset ja levadat ovat Madeiralla ehdottomasti parasta. Välillä meni pitkiä aikoja niin, ettei vastaan tullut ristin sielua. Jopa pääkaupunki Funchal on yllättävän rauhallinen: saimme kulkea kapeita katuja usein kaksin.
Laskettelemaan Alpeille
Jokainen tietysti muistaa viime kevään uutiset Itävallan Ischglin viruslingosta: Koronatartuntoja levisi Kitzloch-baarissa ympäriinsä ja kulkeutui lomailijoiden mukana Suomeenkin. En ole ollut Ischglissä koskaan, mutta pari vuotta sitten vietimme täydellisen lasketteluloman Pohjois-Italian Cerviniassa. Siitä jäi kipinä, että tänne on ehdottomasti päästävä uudelleen. Keli oli maaliskuun toisella viikolla täydellinen ja koko laskettelualue tietysti niin valtava, että ei ollut pelkoa ryysiksestä. Perheen kanssa reissatessa baaririennot jäävät luonnollisesti väliin. Onnellisimmillani olen, kun saan hyvän laskupäivän jälkeen sen yhden huurteisen aurinkoisella terassilla.
Patikointireissulle Itävaltaan
On hauskaa, kuinka eri tunnelma alppikohteissa on eri vuodenaikoina. Itävallan Bad Gasteinista olen päässyt nauttimaan talvella ja alkusyksystä. Lumettomaan aikaan turistien kohderyhmätkin ovat ihan erilaisia: patikointipolulla vastaan tulee pariskuntia ja eläkeläisiä. Sesonkien välikausiin kannattaa tähdätä senkin vuoksi, että väkeä on liikkeellä yleensä vähemmän ja hinnat ovat halvempia. Bad Gasteinissa kiehtoo vanhan kylpyläkaupungin monipuolisuus: täällä voi vaellusreissujen lisäksi tutkia maastoja sähköpyörillä tai lekotella vuorten ympäröimänä Felsenthermen kylpylässä.
Hiukan houkuttelisi lähteä joskus tutkimaan alppiseutuja laajemminkin. Matkailuauton vuokraaminen olisi yksi vaihtoehto.
Islantiin telttareissulle
Jos kohdetta miettisi puhtaasti koronan näkökulmasta, kannattaisi suunnata Islantiin, jossa on ollut koko ajan alhaisimmat tartuntaluvut. Toki mieletön luontokohde menisi reissulistalle muustakin syystä. Vuonna 2014 toteuttamamme matka oli elämystä alusta loppuun: epätodellisia laavakenttiä ja vesiputouksia, issikkavaellusta, valassafaria, telttaöitä kuumien lähteiden vieressä, varjoliitoa, seikkailua lentokoneen hylyssä ja kylpemistä Blue Laguunissa. Muun muassa. Joka kerta, kun palaan Islanti-postauksiin, sydäntä kaivertaa ikävä. Tiedän, että haluan takaisin tänne. Joko miehen kanssa kaksin tai sitten koko perheen kera.
Gotlanti päihittäisi Tukholman
On käsittämätöntä, kuinka itsestäänselvät asiat voivat muuttua hetkessä. Niin on käynyt Ruotsin kohdalla. Kun ennen iski Tukholman-kaipuu, bongasimme vain jonkun edullisen risteilypaketin ja vietimme idyllisessä kaupungissa päivän. Viime vuonna Ruotsin koronatilanne räjähti kuitenkin niin pahasti, että tilanne tuntuu yhä mahdottomalta. Ja naapurimaan matkailu tulee varmasti kärsimään koronan jälkimainingeista pitkään.
Joskus tilanteen on toki sielläkin rauhoituttava. Silloin kiva ja tarpeeksi pieni kohde voisi olla vaikka Gotlanti. Täälläkin olen ollut kahteen otteeseen: joulun alla vuonna 2008 ja toukokuussa 2016. Molemmat ajankohdat olivat jälleen loistavia: talvella Visby on kuin unessa. Mukulakivikaduilla kävelee ihmisiä harvakseltaan ja hotelleissa on hyvin tilaa. Toukokuussa kesälomalaiset eivät ole vielä saapuneet, mutta aurinko lämmittää jo ja lehdet ovat puhkeamassa puihin. Parasta Visbyssä on huikea ravintolatarjonta, joka sopii yleensä vaativammallekin kulinaristille.
Tallinnaan ja Viron maaseudulle
Jos lähtisin veikkaamaan ensimmäistä pandemian jälkeistä kohdetta, uskoisin sen löytyvän Virosta. Matkan voisi varata vasta viime tipassa eikä se vaatisi isoja investointeja tai pitkää lomaa. Jos tähtäimenä olisi loppukevät tai alkukesä, voisi lähteä samantien muuallekin Viroon: autolla Tarttoon, Pärnuun ja Saarenmaalle. Tosin tunnustan, että juuri nyt ikävöin myös Tallinnan ihania ravintoloita, Kadriorgin puistoa, Telliskiven putiikkeja, Fotografiskan näyttelyjä, uutta Nobblesnerin aluetta ja Tallinnan edullisia hotellilöytöjä. Noin niin kuin aluksi.
Tätä postausta kirjoittaessani ymmärsin muuten jälleen, kuinka iso osa elämää matkailu on minulle aina ollut. Toki tiedän, ettei ylenpalttisessa sinkoilussa ole mitään järkeä. Viime vuoden aikana löysin monia kivoja elämyksiä läheltä ja huomasin, että ulkomaan reissujen peruuntuessa rahaakin säästyi. Mutta silti välillä tuntuu, että jokin oleellinen pala puuttuu. Toivottavasti sen voisi vielä saada takaisin.
Rokotteita ja terveempää maailmaa odotellessa.
