Mitä tehdä Saimaalla? 11 kaunista Järvi-Suomen kohdetta
Suunnitteletko parhaillaan kivaa kesälomareittiä? Tässä muutamia kohteita, joissa kannattaa pysähtyä.
Kaupallinen yhteistyö: Visit Saimaa
Viime viikolla vietimme äidin kanssa neljä päivää Saimaata tutkien. Reitti kulki Vantaalta Rantasalmelle, Savonlinnaan, Kerimäelle, Punkaharjulle ja sieltä Parikkalan ja Lappeenrannan kautta takaisin kotiin. Ensimmäinen vinkkini teille: älkää yrittäkö ahnehtia kaikkea kerralla. Saimaan alue on valtava ja nähtävää niin paljon, että jotain jää aina väkisin seuraavaan kertaan. Niin meillekin kävi.
Ja silti ehdimme kokea valtavasti. Tässä ensin alkupalat videon kera.
Rantasalmen maalaismaisemassa ajellessa tuntuu kuin hyppäisi vanhaan Suomi-filmiin. Kumpuilevaa reittiä rytmittävät punaiset tuvat, pelloilla laiduntavat lehmät ja koivujen takaa pilkottava suuri sininen Saimaa. Keskustaa elävöittää vanha tuulimylly, joka on osa Rantasalmen museoaluetta. Täältä on vain kymmenen minuutin matka Rantasalmen tunnetuimpaan kohteeseen, Järvisydämen lomakeskukseen, jota esittelinkin tarkemmin edellisessä postauksessa.
Museo: Ohitustie 7.
Järvisydän: Porosalmentie 313.
Jos Etelä-Suomen kansallispuistojen ryysikset käyvät välillä hermoille, Etelä-Savon upeasta luonnosta saa nauttia usein rauhassa. Syy on yksinkertainen: 96 neliökilometrin kokoiseen Linnansaareen pääsee vain vesiteitse ja valtaosa kansallispuistosta onkin järvialuetta. Jos tulet autolla, kannattaa ajella joko Järvisydämeen tai Oraviin: molemmista liikennöi Linnansaareen vesitaksi (hinnat ja reitit). Erilaisia risteilyvaihtoehtojakin on tarjolla runsaasti. Me hyppäsimme luonto-opas Heikki Lukin kyytiin Järvisydämestä ja ajelimme perille noin puolessa tunnissa. Matkalla yritimme bongailla norppia, mutta keli oli niin tuulinen, että kaverit pysyivät piilossa tai sitten emme vain erottaneet niitä. Heikki tuntee norppien köllöttelypaikat ja Linnansaaren alueen muutenkin niin hyvin, että suosittelen oppaan buukkaamista lämpimästi.
Maisema Linnansaaren alueella on todella jylhää ja saaret kallioisia. Merkittyjä, 2-7 kilometrin mittaisia luontopolkuja on kolme. Me kipusimme vehreän lehto- ja kangasmetsän poikki Linnavuoren kukkulalle, josta avautui mieletön näköala yli Saimaan saariston.
Olavinlinna ja risteily Saimaalla
Kävin äidin ja isän kanssa lapsena usein Savonlinnassa sukuloimassa. Sittemmin reissut jäivät ja aikuisiällä olen käynyt oopperakaupungissa vain pari kertaa. Tänä vuonna Olavinlinnaa on mahdollisuus tutkia kiireettä, sillä oopperajuhlia ei koronapandemian vuoksi järjestetä. Turistien kannalta tämä on hyväkin juttu: majoitusten hinnat pysyvät kaupungissa maltillisempina ja hotelleissa on ylipäätään paremmin tilaa. Myös opastetut kierrokset Olavinlinnassa ovat nyt hiukan erilaisia: vierailla on mahdollisuus päästä kurkistamaan muun muassa oopperatilojen pukuhuoneisiin ja lavarakenteisiin.
Yksi tapa tutustua Savonlinnaan on napata kauppatorin tuntumasta laiva. Me hyppäsimme Piia Kinnusen naismiehistön kipparoimaan m/s Ievaan, joka kiertää Savonlinnan ympäri noin tunnin mittaisella risteilyllä. Erilaisia teemareissujakin löytyy aina sieniretkistä naistenristeilyihin. Laivassa on myös kahvila.
Muikkuillallinen kattojen yllä
Jos savolaisilta kysyy, parhaaksi muikkuravintolaksi löytyy todennäköisesti pari miljoonaa vaihtoehtoa. Me saimme vinkin kahdesta hyvästä: Kauppatorin laidalla oleva Kalastajan koju on kuulemma jo legenda, mutta myös Sokos Hotel Seurahuoneen katolla olevaa Muikkuterassia kehuttiin. Päädyimme jälkimmäiseen, jotta voisimme ihailla kaupungin yli avautuvaa maisemaa. Muikkuterassin muikut olivat pyrstöä myöten rapsakoita ja annos niin iso, että sillä lähtisi isompikin nälkä. Jälkkäriksi oli silti vielä vohveli otettava. Muita testaamisen arvoisia ravintoloita Savonlinnassa ovat bistro Waahto, hotelli Hospitzin ravintola, kahvila-ravintola Saima, tsaarinaikainen Wanha Kasino, sekä ravintola Majakka, jonka kuuluisin annos kantaa nimeä Majakan voileipä. Sitä ei löydy enää edes ruokalistalta, mutta henkilökunta pyöräyttää kyllä herkun asiakkaalle pyydettäessä.
Muikkuterassi: Kauppatori 4-6.
Waahto: Satamapuistonkatu 5.
Hospitz: Linnakatu 20.
Majakka: Satamakatu 11.
Wanha Kasino: Kylpylaitoksentie 4.
Saima: Linnankatu 11
Kovin intensiivistä shoppailukierrosta emme Savonlinnassa ehtineet toteuttaa, mutta pari kivaa löytöä tuli vastaan iltakävelyllä. Saimatalon kauppaa vastapäätä on kotimaisista laukuistaan tunnettu RunoDesign sekä mm. mekkoja ja ponchoja valmistava Kuviokamari. Kauppatorin lörtsykahvien jälkeen päädyimme Haapasalmenraittia pitkin Puistokadulle ja ihanaan Taito Shopiin, jossa on melkoinen valikoima koruja, tekstiilejä sekä käsityötarvikkeita. Taito Shopissa järjestetäänkin muun muassa makrameekursseja. Ai niin, ja Olavinkadulle on muuten muuttanut AmandaB:n sisustuskauppa.
RunoDesign ja Kuviokamari: Linnankatu 10.
Taitoshop: Puistokatu 7.
AmandaB: Olavinkatu 45
Väittävät, että kun savolainen puhuu, vastuu siirtyy kuulijalle. Ilmeisen tosissaan on kuitenkin 1800-luvun kuunneltu kerimäkeläisiä, jotka vaativat Puruveden rannalle niin suuren kirkon, että sinne mahtuu koko kylä. Niinpä alkuperäisiä rakennuspiirustuksia hiukan laajennettiin: 1847 kylälle valmistui vaatimattomat 5000 seurakuntalaista sisään mahduttava kaksoisristikirkko. Olen aina halunnut päästä käymään täällä, niin moni on kirkkoa kauniiksi kuvaillut (muutkin kuin savolaiset). Oikeassa olivat: vaaleasävyinen kirkko on sisältä todella upea. Jotenkin epäsuomalainenkin värikkäine kynttiläkruunuineen. Ei ole ollenkaan niin synkeä tunnelma kuin luterilaisissa kivikirkoissa yleensä.
Hälväntie 1.
Pyöräretki Punkaharjulla ja Kruunupuisto
Olen iloinen, että maltoimme poiketa Punkaharjun mutkittelevalta Harjutieltä Vaahersalontielle. Metsän keskellä ja järven rannalla kohoaa Kruunupuisto, jonka valtava päärakennus toimi 1900-luvun alussa keuhkoparantolana. Kumpuilevan pihan perukoilta löytyy myös keltainen Urhola, joka rakennettiin aikoinaan lääkärin asunnoksi. Nykyään kauniisti entisöidyssä talossa on 11 hotellihuonetta. Samoin Kruunupuiston päärakennus majoittaa lomailijoita ja toimii myös kuntokeskuksena. Rannalla olevassa Inkeritalossakin kannattaa poiketa: sisällä toimii kesäisin vohvelikahvila. Rannan hirsisaunaa voi myös vuokrata.
Me pääsimme äidin kanssa testaamaan Kruunupuiston sähköavusteisia fatbikeja, jotka olivat totisesti tarpeen jylhässä harjumaisemassa. Ajelimme Valkialammen ja Kaarnalahden hyväkuntoista metsäreittiä pitkin aina hotelli Punkaharjulle saakka ja sieltä Harjutietä pitkin takaisin. Todella hauskaa hommaa, olisin voinut tehdä pidemmänkin pyöräretken. Reitit Punkaharjulla on merkitty hyvin.
Kruunupuisto: Vaahersalontie 44.
Hotelli Punkaharju: Harjutie 596.
Mietin Punkaharjulla kulkiessa monta kertaa, että paikkakunnalle on viimeisten vuosien aikana syntynyt aivan omanlaisensa taiteilija- ja käsityöyhteisö. Fiilis vain vahvistui, kun saavuimme äitin kanssa Johanna ja Reijo Oraksen Taidekartanoon. Näyttävässä pihapiirissä on taiteilijan työtilat ja galleria, jossa juhlitaan tänä kesänä Johannan 50-vuotissyntymäpäiviä ja I'm every artist -näyttelyä. Näyttely on hyvä läpileikkaus Johannan monipuoliseen uraan, joka on kulkenut Turusta Pietarin, Firenzen ja Pariisin Louvren kautta Saimaalle. Teoksia katsellessa on välillä vaikea uskoa, että ne ovat saman taiteilijan pensselistä. Niin paljon tyylit ja tekniikat vaihtelevat. Gallerian yhteydessä toimii muuten myös pieni puoti, jossa Johannan nimikkoteokset seikkailevat muistilehtiöiden kansissa, paidoissa ja magneeteissa.
Tuunaansaarentie 5.
P.S. Täältä on lyhyt matka Hotelli Punkaharjulle lounastamaan. Lisää kuvia ja juttua kohteesta täällä.
Punkaharjun taideyhteisöstä puheen ollen, tässäkin on yksi intohimoisten tekijöiden kommuunia täydentävä kaksikko. Mikko Ranta ja Hannu Huitti ostivat Punkaharjulta Luston vanhan juna-aseman neljä vuotta sitten ja kunnostivat siitä yleisölle avoimen taidekodin. Kerroinkin huikean hienosta Aseman Taidelaiturista edellisessä postauksessa. Tarkemman esittelyn ja lisää kuvia löydät täältä!
Finlandiantie 58.
Kotimatkan Punkaharjulta Vantaalle teimme parin pysähdyksen taktiikalla. Jätskit söimme Parikkalan taukopaikalla, jossa on myös kuuluisa Veijo Rönkkösen 50 vuoden aikana rakentama patsaspuisto. Todella epätodellinen paikka: vaikka vieressä kulkee vilkkaasti liikennöity Kuutostie, joogaavien ja sammaloituneiden patsaiden keskellä melu jotenkin unohtuu. Parikkalan patsaspuisto on myös puutarhurin unelma, jonka kukkaloisto on parhaimmillaan kesäkuussa. Pääsymaksua suositellaan maksettavaksi 2-5 euroa pieneen lippaaseen, joka on puiston suulla.
Kuutostie 611.
Pizzat Lappeenrannan kattoterassilla
Vielä yksi kotimatkan vinkki. Pysähdyimme syömään Lappeenrannassa, jonka satamasta bongasimme heti tämän hulppealla maisemalla varustetun kattoterassin. Don papassa oli kiva paistatella päivää, herkutella pizzaa ja ihailla sataman touhua. Vahvasti kesälomalta jo vaikutti.
Satamatie 3
P.S. Tunnelmia Saimaan-reissustamme löydät myös instagramista, jonne olen tallentanut oman kansion tältäkin matkalta syntyneille stooreille. Instaani seuraamalla pääset aina myös reaaliaikaisesti mukaan meidän matkoille.
