Kesän hittikohde: vanhan juna-aseman upea taidekoti
Taidekodiksi muuttunut Luston juna-asema on kuin aarreaitta. Se on koettava.
Kaupallinen yhteistyö: Visit Saimaa
Muistatteko viimekesäisen hehkutukseni Suomen värikkäimmästä talosta, Uudenkaupungin Pilvilinnasta? No, nyt on käynyt niin, että Nokkalan pariskunnan koti on saanut haastajan. Äskeisellä Saimaan-reissulla päädyimme nimittäin äidin kanssa Punkaharjun Aseman Taidelaiturille. Kyseessä on vanha Luston juna-asema, jota pyörittää taidetta keräävä yrittäjäpariskunta, Mikko Ranta ja Hannu Huitti. Miehet ostivat juna-aseman ensin kesäkodikseen neljä vuotta sitten, mutta keksivätkin avata talon myös yleisölle.
Jo Taidelaiturin pihalla tuli fiilis, että olemme oikeasti tervetulleita. Ovella vastassa oli kotoisasti Suomi-verkkareihin pukeutunut Mikko, joka kutsui heti peremmälle ja lupautui taloa esittelemään. Bruno Granholmin suunnittelema juna-asema on yhä upeassa kunnossa, vaikka sillä on ikää 112 vuotta. Hankkeesta on kiittäminen Mikkoa ja Hannua, jotka ovat entisöineet taloa selvästi rakkaudella. Pariskunnan uurastuksia arvostavat myös paikalliset: vaikka Mikko ja Hannu asuvat virallisesti Lopella, heidät valittiin Vuoden punkaharjulaisiksi 2019. Ihan syystä, sanoisin.
Luston kohdalla pysähtyvät yhä Savonlinnan ja Parikkalan väliä kulkevat junat. Asemaseisakkeen erottaa kaukaa, sillä raiteiden puolella tulijoita tervehtii Miina Äkkijyrkän kuuluisa peltilehmä. Miinan teoksia tiluksilta löytyy enemmänkin.
Junien lipunmyyntiä Lustolla ei enää ole, mutta Aseman Taidelaituri on avoinna vierailijoille kesäisin ja erikseen sovittaessa muulloinkin. Hannun ja Mikon kodissa on pysyviä teoksia, mutta myös vaihtuvia taidenäyttelyjä. Kattaus on käsittämättömän runsas ja monipuolinen: modernit teokset ja veistokset ovat sulassa sovussa vanhojen arvotaulujen kanssa. Vaikka esineitä ja värejä on runsaasti, jotenkin uskomattomalla tavalla ne täydentävät toisiaan.
Kesän päänäyttely tekee Asemalaiturista kuin jättiläismäisen sarjakuvan, jossa Leonardo da Vilhun hämähäkkimies seikkailee. Taulujen maailmaan sopivat myös nuutajärveläisen Janne Rahusen maagiset lasiveistokset, joista löytyy eri valossa ja eri kulmista katsottuna aina uusia muotoja.
Mikko ja Hannu ovat investoineet myös vuosimallia 1938 olevaan bussiin, joka tervehtii tulijoita paraatipaikalla Aseman Taidelaiturin pihalla. Linjuria on nähty valkokankaallakin, sillä se on esiintynyt Suomen lotista kertovassa Lupaus-elokuvassa, sekä Aku Louhimiehen Tuntemattomassa sotilaassa. Mikko kertoi, että bussilla on tehdään välillä retkiä yhä, mutta harvakseltaan, koska Punkaharjun jylhät mäet vievät vanhuksen voimia.
Tässäkin jälleen yksi Hannun ja Mikon neronleimauksista. Luston aseman vanhoista valokuvista kävi ilmi, että tontin laidalla on 1930-luvulla ollut lottien ylläpitämä kioski. No, pitihän sellainen nykyiselle Taidelaiturillekin saada. Kioskista on pyritty tekemään mahdollisimman samannäköinen kuin alkuperäinen rakennus oli. Pihalla on jopa kärpässienikatokset, jotka näkyvät myös vanhoissa kuvissa. Ja aivan kuten entisaikaan, myös tänä päivänä Luston kioskilla myydään itse paistettuja munkkeja ja kahvia. Kioski työllistää samalla paikallisia nuoria kesäisin.
Ja koska tämä on paikka, josta yllätykset eivät lopu, Mikko vie meidät vielä Taidelaiturin puistoon, jossa on kaikille avoin ortodoksinen tsasouna eli rukoushuone. Se toimi aikanaan suosituin Karjalan kunnailla -sarjan lavasteena, mutta löysi uuden kodin Lustolta.
Tässä vain murto-osa Aseman Taidelaiturin aarteista. Menkää itse paikalle ja nauttikaa. Tämä paikka on rakkaudella tehty.
