Vuosi 2021 paketissa: mitä ajattelen pandemiasta tänään?

Vuosi 2021 paketissa: mitä ajattelen pandemiasta tänään?

Varauduin kökkimään 12 kuukautta kotona, mutta tästähän tulikin mainio reissuvuosi. Sen aikana myös suhteeni pandemiaan on muuttunut.

Kaikkeen tottuu. Se voisi olla tämän vuoden slogan. Viime tammikuussa arvelin, etten matkusta Suomea kauemmaksi, enkä ainakaan suurkaupunkeihin. Kuinka kävi? No, päädyin Barcelonaan, Tukholmaan, Itä-Viroon ja Thaimaahan. Olen istunut maski naamalla 10 tunnin lennon ajan ja hikoillut naamarätin kanssa tropiikissa, vilauttanut koronapassia ravintolaan päästäkseni ja kulkenut kohteeseen PCR-testien ja lomakehärdellin läpi.

Ärsyttäväähän tämä jumalaton säätäminen on, mutta...

Kaikkeen tottuu.

Jos vielä vuosi sitten heittelin kevyesti "sitten kun pandemia on ohi" -tyyppisiä lausahduksia, enää en uskalla ennustaa mitään. Olen hakenut tunnollisesti jokaisen saatavilla olevan rokotteen, mutta piikeistä huolimatta yhteiskunta tuntuu olevan vähän väliä jossain poikkeus- ja sulkutilassa. Tulevaa on vaikea suunnitella. Kun konsertteja, teatteri-iltoja ja juhlia koko ajan siirretään, mieli lamaantuu. Tekee mieli taantua kolmevuotiaan uhmaikäisen tasolle ja huutaa, että en tee sitten mitään.

No, kuvista päätellen olen silti tehnyt. Hyvä niin! Jos matkoista haaveilukin saattoi pandemian alkuaikoina johtaa somen häpeäpaaluun, nyt ilmapiiri on vapautuneempi. Ihmiset uskaltavat jälleen julkaista matkapäivityksiä, vaikka lomailoittelut tulevatkin vastuullisuusselvityksen kera ("minulla on koronapassi, uin käsidesissä, nukun kasvomaskissa ja liikun vain kymmenen hehtaarin autioilla preerioilla, joilla ei ole lisäkseni muita ihmisiä").

Itse voin käsi sydämellä sanoa, etten kadu yhtäkään matkaa, festaria tai julkista karkeloa. Tulkoon mikä tahansa Zingbong-variantti, yritän jatkaa elämistä tulevanakin vuonna. Aion tavata ihmisiä, käydä kuntosalilla ja ravintoloissa, mennä elokuviin ja keikoille sekä tilata matkoja. Johonkin pääsee aina. En halua havahtua viiden vuoden päästä siihen, että olen ottanut 467 rokotetta ja istun yhä kotona odottamassa jotain parempaa aikaa, jota ei välttämättä tule. Koitan pelata niillä korteilla, jotka on ja tehdä elämästä mahdollisimman mukavaa.

Vuosi 2021 ei ollut yhtään hullumpi. Tässä kohokohdat...

Koko perheen sporttiloma Levillä

Maaliskuussa lähdimme keväthangille pohjoiseen: buukkasimme omalle posselle mökin Leviltä. Oli hassua nähdä Lappi kiivaimman sesongin keskellä niin hiljaisena. Parin päivän lomailun jälkeen ravintolarajoitukset kiristyivät. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että söimme lounasta usein paukkupakkasessa rinneravintoloiden terasseilla. Mutta eipä tuo haitannut: keli oli täydellinen ja suksi luisti. Ainoa kurjempi juttu oli, että onnistuin saamaan reissussa flunssan ja ajauduin tietysti heti koronapaniikkiin. Onneksi testit näyttivät negaa.

Voiko rauhoittavampaa maisemaa olla?

Kesän ikimuistoisin kokemus: Bengtskär

Jos vuodesta pitäisi nostaa upein kokemus, se olisi tämä. Sain äitienpäivälahjaksi yön Bengtskärin majakalle, josta olen haaveillut koko elämäni. Suomen tunnetuin majakkasaari näytti ensin täyteen buukatulta, kunnes kesäkuun alun viikonlopulta vapautui yksi huone. Ajoitus oli täydellinen: aurinko mollotti pilvettömältä taivaalta ja saarella oli meneillään haahkojen pesintäaika. Miniloma Bengtskärissä tuntui rauhoittavalta retriitiltä. Istuimme vain sileillä kallioilla ja seurasimme lintujen puuhia.

Auringonlasku, meri ja oma rakas. Siinä ne oleellisimmat.

Värikylpy Kotkan puistoissa

Meillä on ollut tapana tehdä äitin kanssa melkein joka kesä joku pieni Suomi-retki. Viime kesäkuussa se suuntautui Malmgårdin kartanon ja Loviisan kautta merelliseen Kotkaan. Jestas, mitä paikkoja! En edes tiennyt, että Suomessa voi olla näin paljon värejä. Ensi kesälle pitää ruveta suunnittelemaan jo uutta kohdetta. Josko siskokin lähtisi mukaan. Naisten reissut ovat parhaita: saa vaipua ekstaasiin rauhassa eikä kukaan ole hoputtamassa, että ota jo se kuva, nyt lähdetään.

Tiimiväreissä Sapokan vesipuistossa ja Katariinan meripuistossa.

Kivoin aktiivireissu: Saimaan melonta ja pyöräilyretki

En edes muista, kuinka monta kertaa olen käynyt Saimaalla. Silti joka kerta löydän täältä jotain uutta. Niin kävi taas. Sovin touko-kesäkuun vaihteeseen kaupallisen blogiyhteistyön Visit Saimaan kanssa. Perhe lähti mukaan pidennetyksi viikonlopuksi Puumalaan, Juvalle ja Sulkavalle. Ensin kävimme fillaroimassa 60 kilometrin mittaisen Puumalan saaristoreitin, sitten meloimme kajakeilla pitkin Oravareittiä. Elämäni ensimmäisen norpankin näin!

Reissun majoitukset herättivät taas mökkikuumeen.

Osa Saaristoreitistä huristellaan lossilla ja lautalla.

Vihdoinkin ulkomaille! Itä-Viron aarteet

Ulkomaan matkoihin ehti tulla pandemian vuoksi 1,5 vuoden tauko. Heinäkuussa ihme tapahtui ja pääsin Viroon työmatkalle. Reissu oli samalla eräänlainen pikaperehdytys korona-ajan matkailuun: pääsin konkreettisesti testaamaan, minkälainen operaatio rajan ylittäminen on. Kesällä kulkeminen Viroon onnistui näppärästi ja perillä odotti hätkähdyttävän vapaa maailma. Juuri kukaan ei käyttänyt tuolloin Virossa maskeja, eikä koronasta edes puhuttu. Se tuntui ihanalta! Aivan kuin olisi saanut maistaa jotain entistä elämää.

Muutaman päivän helteisen retken aikana ehdimme kiertää Itä-Viron kauniita kohteita, jotka ovat monelle suomalaiselle vielä suhteellisen tuntemattomia.

Peipsijärven rannalla mahtui lekottelemaan.

Yö karhujen kanssa Lieksassa

Pääsin tänä vuonna kokeilemaan monia juttuja ensimmäistä kertaa. Pohjois-Karjalassa lilluimme Timpan kanssa ensin Bomban kylpylässä ja lähdimme sitten yhdeksi yöksi Lieksaan, Erä-Eeron karhukojuille. En ikinä unohda, miltä tuntui havahtua illan hämärässä siihen, että susi jolkottelee lammen reunaa ja karhu maiskuttelee aivan vieressä.

Näissä karhukojuissa ihmeteltiin luontorealitya livenä.

Kesälomareissu Ahvenanmaalle

Koska työmatkojen vilkkain sesonki ajoittuu usein loppukevääseen ja alkukesään, olen lomalla onnellisimmillani, kun saan vain maata kotipihan riippukeinussa. Tänä kesänä mahtipontisemmat matkasuunnitelmat jäivät paitsioon senkin vuoksi, että päätimme monen vuoden jahkailun jälkeen toteuttaa kotona keittiöremontin. Ennen remppaa piipahdimme sentään laivareissulla ja Ahvenanmaalla. Matkasta on jäänyt mieleen pakahduttava helle, joka sai jäätelöt sulamaan sekunneissa.  En muista hetkeen kokeneeni näin kuumaa kesää Suomessa.

Team Wallenius goes to Åland.

Vauhdikkain työmatka: Suomi-juttuja saksalaisille

Yrittäjyyden kiva puoli on, etten koskaan tiedä, mitä ensi viikolla tai vaikka kuukauden päästä tapahtuu. Loppukesästä sain mielenkiintoisen työkeikan, kun saksalainen Norr Magazin tilasi 10-sivuisen artikkelin Suomesta. Käytännössä hankin materiaalit viikon kestäneeltä roadtripiltä, joka ulottui Vantaalta Savonlinnan ja Punkaharjun kautta Ilomantsiin, Kolille, Kuhmoon, Vuokattiin, Kuopioon, Mikkeliin, Puumalaan, Imatralle ja Lappeenrantaan.

Reissu oli unohtumaton mutta myös raskas, sillä hoidin kaiken itse. Ajoin viikon aikana yli 1700 kilometriä, tein haastattelut, kuvasin, kirjoitin ja metsästin lopuksi jutulleni myös saksalaisen kääntäjän. Veto oli aika veks tsembalon jälkeen, mutta tästäkin selvittiin. Se tuntui hyvältä.

Norr Magazinen Suomi-kokonaisuus on muuten luettavissa myös heidän nettisivuillaan.

Journalisti huilaa Mikkelin Neitvuoren huipulla.

Vuosien tauon jälkeen Tukholmaan!

Viking Line ja Silja Line järjestivät marraskuussa mahtavan pressimatkan Tukholmaan. Ilmoittauduin viivana mukaan, sillä en ole käynyt Ruotsissa aikoihin. Tukholma antoi parastaan. Aurinko nousi vain hetkeksi meitä ilahduttamaan, mutta paistoi sitäkin kirkkaammin. Hyvin organisoidun ohjelman ansiosta ehdimme kiertää liudan museoita, kauppahallin ja nautiskella toast skagenit. Laivamatkoilla pääsimme testaamaan Viking Gabriellan ja Silja Serenaden joulubuffat.

Ei uskoisi, että oli marraskuu.

Eka kerta Barcelonassa

En itsekään tiedä, miten tämä on mahdollista, mutta ennen marraskuista matkaa en ollut ikinä käynyt Barcelonassa. Timppa buukkasi lennot kuultuaan, että perille pääsee koronapassilla eikä ylimääräisiä koronatestejä tarvita (en tiedä, mikä tilanne on nyt). Sää perillä oli pilvinen ja sateinen, mutta Barcelonan lumoa vesi ei liuottanut. Jos Barcelona on normaalioloissa täynnä turisteja ja taskuvarkaita, nyt pääsimme kiertämään suosituimmat nähtävyydet rauhassa ja jonottamatta. Parasta oli herkutella pitkän kaavan mukaan tapasbaareissa.

Pyöräytänpä tunnelmista postausta joku päivä.

Barcelona ja Arc de Triomfin kaariportti iltavalaistuksessa.

Vuoden yllättäjä: ikimuistoinen työmatka Thaimaahan

Vuoden loppuun mahtui vielä tällainen huipennus. Marraskuussa sain kutsun TUI:n järjestämälle pohjoismaiselle lehdistömatkalle Thaimaahan. Reissuun lähdimme nopealla varoitusajalla joulukuun alussa. Tarkoitus oli samalla testata maahantuloproseduuria pandemia-aikana. Ja kyllähän siinä puuhaa riittikin: erinäisten lomakkeiden täyttelyn lisäksi pääsimme PCR-testiin sekä Suomen että Thaimaan päässä. Viikko tropiikin lämmössä ja valossa korvasi kuitenkin moninkertaisesti vaivannäön. En ole nähnyt Phuketin ja Khao Lakin rantoja ikinä niin tyhjinä kuin tällä matkalla. Paikan päällä ymmärsin, kuinka valtava vaikutus pandemian karkoittamilla turisteilla on thaimaalaisten elantoon. Heidän hartain toiveensa on, että tulisimme pian takaisin. Minä olisin valmis palaamaan.

Ensi vuodelle on luvassa huimia juttuja, joista voin toivottavasti kertoa pian täälläkin.

Elämyksellistä vuotta 2022 myös sinulle! Kiitos, kun olet ollut mukana matkassa.


Memories Beachin unohtumaton auringonlasku.

sanna image
sanna