Tästä alkaa seikkailu

Ylläksen kevät: 5 elämystä ja 11 kohdetta

Itävallan Lech: epäonnea unelmakohteessa
Itävallan Lech: epäonnea unelmakohteessa
Hääpäivämatka varattu: rannalle vai rinteeseen?
Hääpäivämatka varattu: rannalle vai rinteeseen?
Satumaisen kaunis Pyhä - vinkit viikonloppulomaan
Satumaisen kaunis Pyhä - vinkit viikonloppulomaan

Kävin Ylläksen keväthangilla sekoamassa onnesta, ja koostin tänne monipuolisen lomakohteen kivoimmat tärpit. Mene ja nauti!

Kaupallinen yhteistyö: Visit Ylläs

Mitähän tässä nyt sanoisi: olen Lapin lumoissa. Alan ymmärtää yhä paremmin teitä, jotka pakkaatte suksiboksin täyteen hiihtotrikoita ja monoja ja suuntaatte pohjoiseen juuri nyt. Tiedän myös monia kavereita, jotka ovat ottaneet kaiken irti pandemian tuomasta etätyömahdollisuudesta ja matkustaneet läppäri repussaan koko talveksi tunturiin. Olen alkanut itsekin harkita sitä.

Kuten kuvasta näkyy, kelit suosivat. Kun saavuin viime maanantaina Ylläkselle, sää oli suhmurainen ja huipulla tuuli niin, että meinasi lähteä pää irti. Tiistaiaamusta lähtien porottikin sitten melkein pilvettömältä taivaalta. Päivät ovat pohjoisessa jo selvästi pidempiä ja valoisampia kuin täällä etelässä. Mitä siinä voi muuta kuin hymyillä.

P.S. Tunnelmia löydät myös Instagram-tilini Ylläs-stoorikansiosta!

Laskettelu keväthangilla

Varauduin loskasohjoon. Pääsin nauttimaan ihan priimakuntoisista rinteistä ja silti plussakeleistä. Tämä oli ehkä suurin yllätys, sillä olen ollut Lapissa usein tammi-maaliskuussa, enkä osannut arvioida huhtikuun olosuhteita. Viisaammat valistivat, että kylmät yöt ja tuuli pitävät rinteet Ylläksellä kunnossa usein pitkälle huhtikuuhun. Rinteet ovat auki vappuun saakka. Laskettavaa 719 metrin korkuisella Ylläksellä riittää 63 rinteen ja 53 kilometrin verran. Pisimmällä rinteellä on mittaa kolme kilometriä. Tämän myös tunsin reisissa parin ekan laskun jälkeen.

Ylläsjärven puolella oleva gondolihissi keräsi jonoa, mutta rinteissä oli todella väljää. Kai alue on niin iso, että porukka hajaantuu ympäri tunturia.

Kivaa oli sekin, että sain käydä hakemassa Jemessportilta Black Crowsin sukset testiin (olipa todella hyvät laskea!) eli ei tarvinnut roudata omia suksia ja monoja mukaan.

Lisätietoa Ylläksen rinteistä ja hissilippujen hinnoista!

Yks onnellinen laskija.
Välikaakaot Äkäslompolon puolella.

Pyöräretki huikeissa maisemissa

Olemme vuokranneet perheen kanssa usein sähköpyöriä lomareissuilla, mutta koskaan ei ole tullut vielä kokeiltua talvifillarointia. Jotenkin olen vähän jännittänyt sitä ja nähnyt itseni heti luisumassa dramaattisesti puuta päin. Fatbiken leveät renkaat pitävät lumella kuitenkin yllättävän hyvin. Kävin vuokraamassa pyörän Hidden Trails Laplandista, josta sain myös oppaakseni Kivirannan Markon. Aikaa retkeen oli kaksi tuntia, joten ihan ei ehditty Ylläksen sadan kilometrin pyöräreittejä polkea. Sen sijaan laskettelimme Luontokeskus Kellokkaan takaa metsän läpi alas Kesänkijärven rantaan ja poljimme sieltä Latvamajan kahvilalle. Tuolta matka jatkui vielä komeaa suomaisemaa pitkin eteenpäin niin kauan, että Lainiotunturi tuli näkyviin. Paluumatkalla kävimme tankkaamassa Kesänginkeitaalla letut.

Marko oli etukäteen varoittanut, että pyöräreitit saattavat olla jo hiukan pehmeänä, mutta polkujen pohjat olivat vielä tiiviiksi tamppautuneet. Kun sain pyörään tuntumaa, nostin reippaasti vauhtia ja uskalsin jo krossailla alamäkien kurveissakin reippaammin. Ihan pirun hauskaa hommaa!

Sellainen muuten kullanarvoiseksi vinkiksi, että jos lähdet omin päin Ylläksen pyöräreiteille, osta kännykkään Ylläksen ulkoilukartta. Ja muista noudattaa opastuksia: pyörällä EI ajeta ladulla, vaan merkittyjä pyöräreittejä. Jos omat suunnistusvaistot epäilyttävät tai haluat muuten päästä spesiaaleille osuuksille, voit osallistua Hidden Trails Laplandin valmiille retkelle. Niitä on tarjolla ympäri vuoden.

Kesänginkeitaan legendaariset letut piti käydä tietysti syömässä. 
Markon vetämä Hidden Trails Lapland toimii Luontokeskus Kellokkaan yhteydessä.

Liukulumikenkäilyä ja poroja

Liukulumikenkäily on ollut hittilaji jo muutaman vuoden. Ja on yhä. Kun saavuin katsastamaan suksivalikoimaa Äkäslompolon Sisu Outdooriin, kuulin, että monesta paikasta liukulumikengät on myyty loppuun. Onneksi vuokrakamppeita vielä oli. Olen retkeillyt usein tavallisilla lumikengillä, mutta nämä liukuvat versiot ovat jääneet kokeilematta. Liukulumikenkien ideahan on sinänsä sama: näilläkin pääsee patikoimaan metsään ja karvapohjien ansiosta myös rinteiden nousu onnistuu. Liukulumikengät voi kiinnittää ihan omiin kenkiin ja siteet saa kiristettyä omalle jalalle sopivaksi.

Ajelimme oppaani Noora Naskalin kanssa ensin Ihmisen ringin pysäköintialueelle, josta starttasimme kohti Varkaankurua ja Kellostapulin tunturia. Onneksi taittelin jo alkumatkasta takin reppuun: keli oli niin lämmin, että tuli melkein heti kuuma ja piti riisua hanskat ja pipokin. Kevään valo häikäisi niin, että silmät vuotivat aurinkolasienkin takaa. Hyvä, että tuli levitettyä kunnon suojakertoimet.

Liukulumikengät kannattelivat meitä ihmeen hyvin. Varsinkin ylöspäin noustessa alla oli hyvä hankikanto ja eteneminen oli vaivatonta. Välillä piti vain pysähtyä ihmettelemään huikeaa maisemaa: silmänkantamattomiin jatkuvia tuntureita ja vaaroja, puista sulavaa lunta ja hiljaisuutta. Ylempänä rinteessä bongasimme yhtäkkiä kymmenkunta poroa, jotka eivät olleet meistä moksiskaan. Mutustelivat vain puiden kuorta ja etenivät upottavassa hangessa horjahdellen.

Alaspäin laskeminen liukulumikengillä jännitti, sillä tasapainoa piti hiukan hakea. Noora löysi meille onneksi loivan reitin ja laski edeltä. Loppumatkan puikkelehdimme puiden välistä.

Kevään merkki: porot nousevat tunturiin jäkälää etsimään. Eväät pysähdyimme syömään Varkaankurun kodalle.
Pisamia hankkimassa.
Ihmeellisintä: käsittämättömän kirkas valo, jonka valkoinen hanki vielä moninkertaistaa.

Avantouinti hiihtolatujen kupeessa

Onhan se hämmentävää. Muutaman kymmenen metrin päässä porukka hiihtää järven jäällä. Itse sätkyttelet avannossa ja toivot, etteivät suksijat lompsahda lätäkköön. Äkäslompolon puolella, aivan Jounin kuuluisan kyläkaupan vieressä sijaitsee Ylläksen Yöpuun sauna, jota voi vuokrata yksityiskäyttöön. Puusaunaan mahtuu kerrallaan 15 löylyttelijää, joten tämä on kiva idea vaikka kaveriporukalla. Me nousimme lauteille Sarajuuren Piian kanssa kaksin ja pulahdimme pari kertaa uimaan. Jestas, että olikin muuten kylymää! Huomaa kyllä, että talviuinti on jäänyt tällä kaudella minimiin.

Yöpuun saunassa ei ole suihkua, vaan pesuvesi sekoitellaan mökkisaunan tyyliin vateihin. Omat shampoot ja hoitoaineet kannattaa ottaa mukaan, mutta pyyhkeitä saa tarvittaessa saunalta (muista mainita tämä saunaa varatessa). Tilavan tuvan puolella on takka ja pöytäryhmä, jossa voi nautiskella omia eväitä. Hiustenkuivaaja löytyy.

Kesällä pitäisi tulla kokemaan tänne yöttömän yön sauna: 6 tunnin löylyttelyt maksavat vain 200 euroa porukalta.

Oltiin Piian kanssa samaa mieltä: parasta tässä touhussa on jälkiolo. Eipä paina mieltä mikään.

Rentoutus & äänimatka Lapin luonnossa

Tapasin Ylläksellä useamman yrittäjän, jolle ei ole riittänyt pelkkä etätyöhyppy tunturiin, vaan kyseessä on ollut isompi elämänmuutos ammatinvaihdon kera. Yksi heistä on Anu Lahti, joka muutti Ylläkselle kuusi vuotta sitten. Tamperelainen insinööri innostui ensin sukeltamisesta ja opiskeli sitten joogaopettajaksi. Nyt Anu vetää Ylläksellä AAVA Lapland joogastudiota, jossa järjestetään kehonhuoltoa, venyttelytunteja, afterski-jumppia ja joogaa. Itse osallistuin Anun vetämään rentoutukseen, johon yhdistettiin äänimatka Lapin vuodenaikoihin. Tunnin aluksi tehtiin kehoa rentouttavia ja avaavia liikesarjoja, joiden aikana tajusin, kuinka kireänä kaikki lihakset ovat. Varsinainen äänimatka kesti 45 minuuttia ja se tehtiin makuultaan. Huh, että meninkin ihan muihin maailmoihin ja taisin torkahtaakin välillä.

Anu kertoi, että kesäksi on suunnitteilla myös ulkona pidettäviä tunteja.

Ravintolat

Muutaman kilometrin päässä Ylläsjärveltä, mäen päällä ja metsän keskellä sijaitseva Arctic Skylight Lodge avautui uhkarohkeasti juuri pandemian alussa 2020. Normaaliin toimintaan se on päässyt oikeastaan vasta tällä talvikaudella, kun rajoitukset ovat hellittäneet ja matkailijoita on alkanut jälleen tulla. Kukaslompoloon laskevalla mäellä on myös majoitusta: 10 isoilla lasiseinillä varustettua mökkiä.

Pelkistetyn tyylikäs ravintolakin kylpee valossa niin, että tuntuu kuin sitä istuisi illallisella keskellä metsää. Valitsin listalta alkuruuaksi pintapaahdettua rautua pikkelöidyn fenkolin, kurkun, ponzu-kastikkeen ja piparjuurimajoneesin kera. Pääruuaksi söin poronfilee-annoksen, jossa oli tattipyrettä, rapeaa ohraa, porkkanaa ja porolientä. Jälkkäriksi herkuttelin maitosuklaa pot de crémen pistaasipähkinöillä ja mustaherukalla. Todella tasapainoinen ja hyvä kokonaisuus, kauniit annokset ja hyvin ruokiin paritetut viinit. Kivaa vaihtelua rinneravintoloiden hampurilaisille ja muille perusappeille, joita hiihtoreissuilla tulee yleensä syötyä.

3 ruokalajin menu täällä maksaa 59 euroa, viinipaketti 41 euroa.

Pintapaahdettua rautua Arctic Skylight Lodgen tapaan.
Poron filee oli täydellisen mehevä ja annos juuri sopivan kokoinen.


Toinen kiva uutuus löytyi Äkäslompolon kylästä: somasti sisustettu Jolie Lounge Cafe on mahtava yhdistelmä kahvilaa, lounasravintolaa ja cocktail-baaria. Tämäkin on selvästi sitä Ylläksen "uutta maailmaa" eli tervetullut paikka klassisempien ravintoloiden rinnalle.

Söin täällä elämäni parhaan flambéen (ranskalainen ohutpohjainen pizza), jonka pohja ei ollut kova ja sitkeä, vaan mehevä ja lehtevä.  Joliessa työskentelevä Jasmin Isomäki (Minttu Kaulasen tytär) kertoi, että flambéet tehdään riisijauhosta ja ne ovat täysin gluteenittomia. Samoin näytti olevan valtosa muistakin annoksista Joliessa.

Valitsin flambéen vuohenjuustolla ja punajuurella. Lounasseurana olleen Piian versiossa oli savuporoa ja villiyrittipestoa.

Hotelli

Majoituin kolmeksi yöksi Ylläsjärven puolelle Lapland Hotels Saagaan. Hotellin suurin plussa on ehdottomasti sijainti: gondolihissit ja rinteet ovat ihan vieressä. Huoneet ovat hyvin perinteiset mutta siistit. Itse majoitun kahden hengen standard-huoneeseen, jonka hinta on noin 140-150 euroa yöltä. Tulopäivänä kävin testaamassa Saagan kuntosalin, joka oli hotellin saliksi todella monipuolinen. Kaikkea löytyi juoksumatosta levytankoihin. Hotellissa on myös pieni kylpylä, jonka käyttö kuuluu kuntosalin ohella standard- ja superior-huoneiden hintaan. Salille varasin paikan hotellin respasta, sillä siellä sai koronarajoitusten vuoksi olla vain viisi treenaajaa kerrallaan.

Kulkuyhteyksistä
Kittilän lentokentältä pääsee bussilla Ylläkselle reilussa puolessa tunnissa. Itse buukkasin edestakaisen lipun etukäteen (25,20 euro) ja pääsin käytännössä lentoaseman ovelta suoraan hotellin ovelle. Ylläksen ski bus liikennöi puolestaan eri alueiden välillä. Pysäkit ja lippuhinnat täällä.

Lapland Hotels Saagan kuntosali oli iloinen yllätys. Yleensä hotellien salit ovat valikoimaltaan suppeita.
Saagan aamiaisbuffa oli runsas, mutta ei niin spesiaali kuin Lapland Hotelsin kaupunkihotelleissa.

Sadepäivän varalle: shoppailua Ylläksellä

Alava Shop: kotimaisia vaatebrändejä, laukkuja, kenkiä, koruja ja kirjoja.
Lumi-Mari: Marimerkkoa, Nansoa, Kuusamaa, Ritva Fallaa ja muita laatumerkkejä.
Mailan Putiikki: legendaarinen puoti Ylläksellä jo vuodesta 1970. Matkamuistoja, sisustustavaraa ja käsitöitä.

Urheiluvälineitä ja vaatteita (moni liikkeistä toimii myös vuokraamona):
Äkäslompolo Sportshop
Jemessport
Sport Corner Ylläs
Hills Ski Rent
Sisu Outdoor


Itävallan Lech: epäonnea unelmakohteessa
Itävallan Lech: epäonnea unelmakohteessa
Hääpäivämatka varattu: rannalle vai rinteeseen?
Hääpäivämatka varattu: rannalle vai rinteeseen?
Satumaisen kaunis Pyhä - vinkit viikonloppulomaan
Satumaisen kaunis Pyhä - vinkit viikonloppulomaan

-->