Mitä Levillä voi tehdä syksyllä? Unelmien ruskamatka
Tässä parhaat luontoelämykset, joista voit nauttia Levin kupeessa lumettomaan vuodenaikaan.
Kaupallinen yhteistyö: Visit Levi.
Sain viettää pidennetyn viikonlopun Levillä reilu viikko sitten. Ajankohta ei olisi voinut täydellisempi olla. Maaruska hehkui epätodellisen punaisena ja puut oranssinkeltaisina. Väkeä oli liikkeellä, muttei kuitenkaan tungokseksi asti.
Olen ollut Levillä useasti talviaikaan: nähnyt tykkylumen alle piiloutuneet puut ja kuuraiset mökit. Viilettänyt valtaosan ajasta suksien päällä tai hiihtohississä, juonut minttukaakaota Tuikussa. Tällä ruskareissulla koin aivan erilaisen Levin: rauhallisemman, värikkäämmän ja monipuolisemman. Jotain maagisen hienoa siinä oli.
Seuraavassa kolmessa postauksessa esittelen teille Lapin elämyksiä ruskaretkeilijän näkövinkkelistä. Aloitetaan luontoaktiviteeteista.
Miltä Levitunturin huipulla näyttää syksyllä?
Eihän tätä tunnista samaksi paikaksi! käy ekana mielessä, kun köröttelen Gondoli2000-hissillä ylös Levin länsirinnettä. Jos talvella ympärillä on pelkkää valkoisena ja sinisenä hehkuvaa tunturimaisemaa, nyt nousen terävän kivikon ja värikkään ruskamaiseman ylle. Skimbaajien sijaan mäkeä laskevat tiukkoihin kurveihin ja hyppyihin taipuvat rinnepyöräilijät. 69 eurolla saisi fillarin, varusteet ja hissilipun kolmeksi tunniksi, mutta haluan nautiskella rauhallisemmasta menosta ja käydä vain patikoimassa huipulla. Pelkän meno-paluulipun näköalahissiin saa kesä- ja syyskaudella 10 eurolla. Hissi on muuten esteetön eli kyytiin pääsee pyörätuolilla tai lastenrattaillakin.
Yhtä helppoa liikkuminen on ylhäälläkin, sillä laudoitettua Huippupolkua pitkin pystyy kiertämään 600 metrin lenkin ja ihailemaan tunturimaisemaa joka suuntaan. Matkan varrella on tulentekopaikka eväiden valmistamista varten, mutta jos laiskottaa, munkkikahvit voi käydä herkuttelemassa pikkuruisessa ravintola Palovartijassa.
Activity Park - Levin jättiläismäinen seikkailupuisto
Levin länsirinteiden kupeeseen avattiin kolme vuotta sitten Activity Park, jossa saa kulumaan vaikka koko päivän. Seikkailupuisto sopii kaikenikäisille ja sen yhteydestä löytyy myös trampoliini- ja skeittiparkit, frisbee- ja minigolf-radat, tenniskentät, sekä liikenne- ja leikkipuisto. Ensimmäiseksi huomio täällä toki kiinnittyy seikkailuratoihin sekä vaijeriliukuihin, joita pitkin kiidetään 888 metrin matkalta. Helpoimmille kiipeilyreiteille pääsevät lapsetkin (minimipituus 120 cm), mutta Santa's Zipline -liukumaratoonareilla pituutta on oltava vähintään 150 senttiä ja painoa 45 kiloa. Seikkailupuistossa on myös mahdollisuus tehdä Base Jump eli hypätä 12 metristä.
Olin aikeissa mennä kokeilemaan lystiä, mutta aloin jänistää loppumetreillä. Vatsanpohjasta kouraisi jo, kun näin muiden kiipeilijöiden keikkuvan yläilmoissa. Jos muu perhe olisi ollut mukana, tiedän, ettei olisi ollut mahdollisuutta perääntyä.
Aikuiset pääsevät seikkailuradoille 30 eurolla, lapset 20 eurolla.
Puisto on auki tällä kaudella vielä 18.10. asti.
Innostuin hepoista kymmenen vuotta sitten, kun esikoinen aloitti ratsastuksen. Olen siis luuhannut talleilla monet kerrat, mutta ratsastamassa olen käynyt harvakseltaan. Islannissa teimme perheen kanssa ikimuistoisen issikkavaelluksen kuusi vuotta sitten. Vaikka alaselkä ja persus huusivatkin retken jälkeen hoosiannaa, halusin ehdottomasti päästä ratsastamaan myös ruskatunturissa. Tällä reissulla se onnistui Lapin Saaga -tallilla, joka on vain parin kilometrin päässä Sirkan kylältä. Vajaan kymmenen hengen porukkaamme mahtui muitakin aloittelijoita, joten saimme alkuopastuksen ja vakuuttelut siitä, että menopelimme ovat rauhallisia.
Parin tunnin ratsastusvaellus kulki kauniin metsikön poikki ja nousi ylös tunturille saakka. Tunnelma oli rauhoittava ja taianomainen, ihan kuin olisimme hypänneet johonkin elokuvaan. Haluaisen ehdottomasti käydä kokeilemassa issikkavaellusta myös kirkkailla keväthangillä.
Kahden tunnin vaelluksen hinta oli 75 euroa ratsastajalta. Jokaisen euron väärti.
Ihan heti ei tule yhdistettyä melontaretkeä Levin-reissuun, mutta sekin on täällä mahdollista. Lauantai-aamuna suuntasin Könkäälle, Tonttulan Elämyskylän rantaan, jonne olimme sopineet treffit Polar Star Travelin Maarin kanssa. Olikin muuten eka kerta, kun pääsin melomaan inkkarikanootilla. Tähän asti on tullut kokeiltua vain kajakkeja.
Liki 300 kilometrin mittainen Ounasjoki on Suomen pisin vapaana virtaava suurjoki. Se lähtee Enontekiöstä ja yhtyy Kemijokeen Rovaniemen kohdalla. Me meloimme Maarin kanssa noin kahdeksan kilometrin mittaisen reitin, jonka varrelle mahtui pieniä pyörremäisiä ja nopeasti virtaavia nivoja. Pätkä on silti varsin helppokulkuinen eli sopii hyvin aloittelijan tai lapsiperheenkin melottavaksi.
Välipysähdyksen teimme Hirvasniemen hiekkarannalle, jonne Maari sytytti tulen makkaranpaistoa varten. Hykerrytti ajatella, että tässä sitä vaan Lapissa biitsillä lekotellaan. Joki kimalteli auringonpaisteessa ja jatkoi rauhallista kulkuaan, vastarannan puut hehkuivat kirkkaankeltaisina.
Melontaretki päättyi Hossaan, jossa kanootit nostettiin peräkärryyn ja saimme kyydin lähtöpaikalle.
Kolmen tunnin melontaretki oppaan ja eväiden kera maksaa 69 euroa.
Mahtavia kohtaamisia Levin Husky Parkissa
"Käy sitten tapaamassa Jääskeläisen Reijoa. Hän on legenda!", muistuttaa kaveri, kun kuulee ruskamatkastani. Syy selviää Levin Husky Parkissa. Lappi on täynnä huskytiloja, mutta Reijon pyörittämä eläinpuisto tarjoaa paljon muutakin kuin valjakkoajeluja. Ja jos joku tietää siperianhuskyista, niin se on mies, joka on kilpaillut valjakkoajajana 1970-luvulta lähtien Grönlannista Alpeille saakka. Reijon kouluttamia koirasusia on nähty valkokankaalla ja televisiossa, kuten vuoden 2006 Suden vuosi -elokuvassa. Huskyjen valioyksilöitä hän kasvattaa myös kennelissään.
Arvostan, että Reijo on safariyrittäjänä halunnut pitää Husky Parkin inhimillisen kokoisena: Reijolla on vain 70 huskya ja hän tekee talvisin 2–4 kilometrin mittaisia huskyretkiä (hinnat aikuisilta 55–74 euroa). 12 eurolla saa opaskierroksen Husky Parkissa, jossa on myös koirasusia, ketunpentuja, naaleja ja poro. Pääsin itsekin syöttämään kettuja ja moikkaamaan naaleja, jotka tulivat rohkeasti tekemään tuttavuutta.
Puistosta jäi hyvä mieli, sillä täällä eläimistä pidetään selvästi hyvää huolta. Reijosta tuli mieleen aivan Kuusamon Sulo Karjalainen, jolle karhut puolestaan ovat intohimo.
Lapin-reissun ikimuistoisimmat hetket koin Muoniossa sijaitsevalla Särkitunturilla, jonne lähdin kipuamaan sunnuntai-iltana kuuden maissa. Leviltä oli tänne reilun puolen tunnin ajomatka. Auton pysäköin Särkijärven näköalapaikan parkkipaikalle (Rovaniementie 1513). Opasteet tunturin huipulle olivat hyvät, mutta silti hiukan jännitti, ehdinkö toteuttaa 8 kilometrin patikoinnin ennen pimeän tuloa. Ensimmäiset kilometrit olivat helppoa hiekkatietä, mutta nousua kertyi reitin aikana 200 metriä, joten reisilihaksetkin joutuivat töihin. Matkalla ohitin Särkivaaran laavun ja pienen lammen, mutten yhtään toista patikoijaa. Sen sijaan kaikki tuntuivat laskeutuvan jo tunturista pois. Yritin lisätä vauhtia, vaikka takinselkämys oli jo aivan märkänä. Aurinko mollotti vielä seitsemän maissa lupaavan korkealla, joten uskalsin jatkaa nousua.
Ja kyllä kannatti. Näkymä 492 metrin korkuiselta tunturin laelta on aivan uskomattoman kaunis. Silmänkantamattomiin metsää, Pallas-Yllästunturin kansallispuistoa ja järviä. Särkitunturin päällä maa hohti tulipunaisena ja taivas heijastui pieneen lampeen. Tapasin tunturissa perheen, joka nappasi minusta kuvan muistoksi. Sen jälkeen patikoin pieniä polkuja aivan yksin. Itku pyrki silmään luonnon kauneudesta. Tänne haluan tulla vielä takaisin.
Tunnelmia Särkitunturista ja Levin muistakin elämyksistä löydät muuten myös Insta-stooreistani (kansioista Levin syksy ja Levin syksy 2).
P.S. Lue lisää!
Levin parhaat saunat, ravintolavinkit ja suuret persoonat.
