Levin parhaat saunat, ravintolavinkit ja suuret persoonat

Levin parhaat saunat, ravintolavinkit ja suuret persoonat

Tämä juttu on sinulle, jota kiinnostaa Lapissa muukin kuin alamäki.

Kaupallinen yhteistyö: Visit Levi

Mikä siinä onkin, että toisille paikkakunnille pesiytyy astetta värikkäämpää sakkia? Tällaista mietin, kun puolitoista viikkoa sitten ajelin Kittilästä Sirkan kylää kohti. Takana oli melkoinen päivä Lapin tunnetuimpien taiteilijoiden, Reidar Särestöniemen ja Kalervo Palsan kotimuseoissa. 22 vuoden ikäerolla Kittilään syntyneet taiteilijat olivat monin tavoin erilaisia, mutta ovat herättäneet omintakeisella tyylillään keskustelua vielä kuolemansa jälkeenkin.


Särestöniemen uniikki taidekoti

Reidar vietti koko elämänsä täällä Kittilän Kaukosen kylässä. Seitsenlapsisella perheellä oli ensin pieni torppa aivan Ounasjoen rannalla. Taiteista kiinnostunut Reidar opiskeli Helsingissä ja Leningradissa, ja matkusteli pitkin maailmaa, mutta palasi aina takaisin kotikylään. Synnyintalo, Vanha Särestö on melkoinen aikamatka 1800-1900-luvun taitteeseen, jolloin perhe eli täällä omavaraistaloudessa karjaa hoitaen ja maata viljellen. Tiluksille ei tullut koko Reidarin elinaikana edes tietä, vaan viimeiset kaksi kilometriä soudeltiin aina jokea pitkin.


Reidar maalasi hurmoksessa ja oli tuotteliaimmillaan 1960-70-luvuilla. Häntä pidettiin hieman outona pohjoisen mystikkona ja vaurastuttuaan hän sai lempinimen "Kittilän ruhtinas". Se johtui todennäköisesti massiivisista kelohonkaisesta galleriasta ja hulppeasta ateljeekodista. Taiteen tekeminenkin oli Reidarille eräänlainen performanssi: hän pukeutui kutakin työtä varten teatraalisiin vaatteisiin.


Särestöniemessä on helppo ymmärtää, miksi Lapin luonto näkyy Reidarin töissä niin vahvasti. Galleria ja ateljeekoti sijaitsevat upealla paikalla metsän ja joen reunustamana. Luonnonsuojelu olikin Reidarille tärkeää.

Reidar on ollut muullakin tavoin aikaansa edellä: hänellä oli pokkaa markkinoida itseään ja töitään jo ennen kuin brändäyksestä tiedettiin mitään. Särestöniemi uskalsi ottaa taiteellaan kantaa myös homoseksuaalisuuden puolesta, vaikka se oli vielä 1970-luvulla rikos.

Liput ja aukioloajat!

Reidarista on tehty muuten mielenkiintoinen dokkari, joka on yhä nähtävissä Yle Areenassa.

Gallerian yläkerrassa on saunaosasto, jossa Reidar tapasi yleensä vieraitaan.


Kalervo Palsan hurja museo

Särestöniemestä ajelin 30 kilometrin päähän Kittilän keskustaan ja Palsa-museoon, joka olikin melkoinen hyppy toiseen ääripäähän. Aikansa radikaali, Porno-Kallena ja Markiisi de Palsanakin tunnettu kuvataiteilija asui vaatimattomassa mökissä "Narikalla", joka oli siihen aikaan pahamaineinen alue. Perhe sai elantonsa majoittamalla kotonaan työmiehiä ja kulkureita, joiden lieveilmiöinä tuli puukkotappeluja, viinaa, vieraita naisia ja uhkapelejä. Kalervo joutui siis keskelle epämääräisiä ihmissuhdesotkuja jo pikkupoikana.


Palsa hätkähdytti taiteellaan nuoresta saakka: Kalervon teokset käsittelivät usein kuolemaa ja seksiä. Töitään Palsa maalasi pikkuruisessa pihavajassa, jonka hän risti Getsemaneksi ja Pilvilinnaksi. Yleisölle avoinna oleva vaja on jotenkin hämmentävä kohde: seinillä on hurjia ja surumielisiäkin maalauksia. Huoneessa on pari työpöytää, maalaamista ja sarjakuvien piirtämistä varten. Palsa asui täällä myös talvella, jolloin vajassa oli usein niin kylmä, että hän nukkui askeettisessa kerrossängyssään ulkovaatteisiin pukeutuneena.


Kalervo tiesi kuolevansa nuorena. Hän puhui usein itsemurhasta ja leikkasi lehdistä kuolinilmoituksia, joihin ruksasi oman nimensä. Seinällä roikkuu vieläkin hirttoköysi – sitä Palsa ei tiettävästi koskaan kokeillut. Mutta oikein hän ennusti loppunsa. Kalervo kuoli keuhkokuumeeseen vain 40-vuotiaana. Arvostusta hän alkoi saada vasta menehtymisensä jälkeen: Palsan teoksia on esillä nykyään Ateneumissa ja hänestä on tehty myös elokuva (Kalervo Palsa ja kuriton käsi, 2005).

Oli Palsalla huumorintajuakin. Lempipuuhakseen hän ilmoitti "kusemisen sillalta, mieluummin virtaavaan veteen, myötävirtaan". Ja totesipa mies myös: "ei riitä, että maalaa kukkia, täytyy maalata hirttosilmukoitakin."

Liput ja aukioloajat!

Palsaa inspiroivat muun muassa Vincent van Gogh ja Edward Munch.


Káfetin Jaana ja Jukka: Paraisilta Leville

No, osataan sitä nykyäänkin repäistä! Piipahdin maukkaalla keittolounaalla ja jälkkärillä Sirkan kylän Káfetissa, joka on onnistunut sekoitus kahvilaa, leipomoa ja bistroa. Paikkaa vetävät Jukka ja Jaana Mäki-Kullas, jotka päätyivät Leville kolme vuotta sitten. Aviopari ehti asua neljätoista vuotta Turun saaristossa, Paraisilla, jossa heillä oli oma hotelli ja ravintola. Vapaa-aikoina Jukka ja Jaana ovat harrastaneet moottoripyöräilyä ja purjehdusta.

Veneessään Kroatian edustalla pariskunta oli silloinkin, kun Jukka sattui bongaamaan netistä myynti-ilmoituksen Sirkan kylällä olevasta kahvilasta.
"Kysyin vaimolta, että mitäpä tuumaisit, jos muutettaisiinkin Leville?". Jaana innostui heti ajatuksesta. Lapset olivat jo isoja ja asuivat omillaan, joten kaksikkoa ei pidellyt mikään. Parainen vaihtui lennossa Lappiin.

Periaatteet ovat pitkälti samat kuin aiemmassa ravintolassa. Kaikki tehdään itse paikan päällä: leivät, leivonnaiset, ruuat. Raaka-aineet ovat laadukkaita ja toiminnassa pyritään ympäristöystävällisyyteen. Lounasta ja aamiaista on tarjolla päivittäin.

Hinnat ja aukioloajat!

Cafe Káfetissa ei lintsata puolivalmisteilla. Jukan leipoma porkkanakakku oli taivaallista.


Ämmilä: Lapin herkkuja Jorin tvistillä

Kävin nauttimassa Hullun Poron Ämmilä-ravintolassa mahtavan illallisen. Valitsin listalta alkupalaksi kalalankun, jossa oli kotapalvattua tunturirautua, pikkelöityä siikaa, savumuikkukreemiä  ja muikunmätiä. Pääruuaksi poroa ja riekkoa ja jälkkäriksi créme brûleen hillan kera. Herkut valmisti keittiömestari Jori Vartiainen, joka kaarsi Hullun Poron pihaan Toyota Corollalla jo yli kymmenen vuotta sitten. Jori on ehtinyt reppureissailla ja surffailla pitkin maailmaa, mutta mutkien kautta savolainen on päätynyt aina takaisin Leville, jonne näyttää nyt juurtuneen.

Ja hyvä niin. Illallinen oli ihan jumalainen!

Menu ja aukioloajat!

Alkupalaksi nautiskelin Ämmilän kalalankun, jälkkäriksi Hilla créme brûleen.


King Crab House: Tuomas hemmotteli äyriäisillä

Älkää säikähtäkö! En sentään syönyt näitä kaikkia ruokia putkeen. Päivät hujahtivat Levillä ulkoillessa niin, että jätin usein lounaan suosiolla väliin ja satsasin iltoihin. Niin paljon hyvää olin kuullut King Crab Housesta, että pitihän sekin käydä testaamassa. Sirkan ytimessä sijaitseva ravintola on erikoistunut kala- ja äyriäisruokiin: kuningasrapuun, sinisimpukoihin ja päivittäin vaihtuviin kala-annoksiin. Toki täältä saa lihaa ja kasvisvaihtoehtojakin, mutta pöytäseurueemme tilasi äyriäislajitelman. Tuomas Varjus kantoi pöytään jaettavan annoksen, jossa oli kuningasrapua kolmella eri kastikkeella, paistettuja kuningasravun pyrstöjä, sinisimpukoita, kuningasravun mätimoussea, kuningasrapukroketti ja jääkellarin lohta paahdettujen perunoiden ja salaatin kera. Jälkiruuaksi nautiskelimme hillaparfaitin. Hyvää oli!

Plussaa on annettava myös ravintolan rennosta tunnelmasta.

Menu ja aukioloajat!


Kiisa: ilahduttavan monipuolinen hotellin ravintola!

Aina ei kannata lähteä merta edemmäksi kalaan. Ensimmäisenä iltana kävin illallisella Break Sokos Hotel Levin ravintolassa (hotellista ja huoneesta lisää seuraavassa postauksessa). Kiisan lista oli kompakti, mutta silti oli vaikea päättää, mitä ottaisin. Päädyin tarjoilijan suosituksesta kermaiseen tattikeittoon ja paistettuun poron ulkofileeseen. Keitto oli samettisen pehmeä ja alkupalaksi tullut saaristoleipä toimi kaverina. Poro oli saanut seurakseen punaviinimarjoja, porkkanaa ja maa-artisokkapyreetä. Kasvikset vaihtelevat kuulemma sesongin mukaan. Vatsa tuli niin täyteen, etten jaksanut tilata enää jälkiruokaa, vaan kipusin kerrosta ylemmäksi huoneeseeni ja kellahdin sänkyyn.

Menu ja aukioloajat!

Ai, tuliko nälkä? Lupaan: ruokakuvat alkavat olla lopuillaan...


Levi Foxfires: Paul ja Agnieszka löylyttävät turisteja Levillä

Kuten tiedämme, ulkomaiset turistit rakastavat Lappia. Niin brittiläinen Paul Swallow ja puolalainen Agnieszka Olekin, jotka asuivat ennen Lontoossa. Muutama vuosi sitten pari vietti loman Levillä ja hullaantui Pohjois-Suomesta niin, että halusi jäädä tänne pysyvästi. Elämänmuutos oli ollut mielessä jo aiemminkin, mutta aviopari oli tutkaillut mahdollisuuksia lähinnä Keski-Euroopan tai Walesin suunnalta.

Vuonna 2018 Paul ja Agnieszka jättivät työnsä Englannissa ja muuttivat Suomeen. Syntyi revontuliretkiä tarjoava Levi Foxfires, joka on laajentunut nyt myös saunapalveluihin ja majoitustoimintaan. Vastavalmistuneeseen omakotitaloon on rakennettu pari huonetta vuokrattavaksi matkailijoille ja pihalla on puusauna paljuineen. Mahtava meininki ja jotenkin hauska ajatus, että englantilainen ja puolalainen järjestivät suomalaisille lappilaisen saunaelämyksen.

Palvelut ja yhteystiedot!

Saunaevästä Paulin ja Agnieszkan tyyliin. Löylyjen jälkeen saimme vielä nuotiolla paistettuja donitseja.


Savusaunaan Sammun tuvassa

Löylyjä oli reissuviikonloppuna tarjolla enemmänkin (18-19.9.20), sillä Levillä järjestettiin ensimmäistä kertaa Saunafest. 45 euron arvoisella passilla pääsi testaamaan kuutta eri saunaa, joista testiryhmämme valitsi kolme. Kuljetukset kuuluivat hintaan. Foxfiresin saunan jälkeen suuntasimme Sammun tuvalle, jonka moni tuntee varmaan parhaiten latukahvilana. Rannassa on myös upea savusauna, joka on parhaimmillaan kesäisin ja ruskan väriloiston alkaessa. Hämyisä sauna oli todella tunnelmallinen ja kauniilla yksityiskohdilla koristeltu. Löylyjen jälkeen pulahdimme vilpsakkaan jokeen, jonne ei tehnyt mieli jäädä pidemmäksi aikaa kellumaan.

Palvelut ja aukioloajat!

Antakaa mitali! Saunottiin Jonnan ja Maijan kanssa kolmessa eri saunassa saman päivän aikana...
...mutta mikäs oli löylytellessä, kun Sammun savusaunalta avautui tällainen maisema.


Immelkartanon savusauna järvimaisemalla

Viimeiset löylyt heiteltiin Immelkartanon savusaunassa, joka olikin tupaten täynnä. Paikka sijaitsee Kätkätunturin kupeessa, Immeljärven rannalla. Kävin pulahtamassa raikkaassa Immeljärvessa, mutta mahdollisuus oli lämmitellä jäseniä myös paljussa ja porealtaissa. Porukalla voisi täältä vuokrata myös lauttasaunan, jolla kippari vie etäämmäksi rannasta. Immelkartanon palvelut ovat huiman monipuoliset muutenkin. Tarjolla on vuodenajasta riippuen kelkkasafareita, sähköpyörien vuokrausta, vohvelikahvilaa ja majoitustiloja.

Palvelut ja yhteystiedot!

Immelkartanon saunalla riitti kylpijöitä.


Day Spa Studio Feel it: lempeä Lapin päähieronta

Huomaan hakeutuvani työ- ja lomareissuillani usein kauneushoitoloihin, mikäli listoilta löytyy jonkun sortin hierontaa. Niskani ovat kirjoitustyön takia kestojumissa ja päätä kivistää aamuisin. Siksi satsaan mieluummin hyvään hierontaan kuin vaikka kasvohoitoon (tiedän, että joskus pitäisi valita toisinkin). Levitunturin kupeessa sijaitsevan Day Spa Studio Feel It -hoitolan valikoimista löytyy kaikkea kampaamopalveluista akupunktioon ja vartalohoitoihin, mutta minua kutkutti kokeilla lempeää Lapin päähierontaa. 30 minuutin session (58 e) aikana hierottiin hiuspohja sekä kevyesti niska- ja hartiaseutu. Taustalla soiva mystinen rumpumusiikki vaivutti käsittelyn ohella sellaiseen nirvanaan, että olin loppuillan ihan tokkurassa. Rentouttava kokemus!

Hoidot ja hinnasto!

Kauneushoitolassa oli myynnissä kittiläläisen Aniquen upeita käsintehtyjä koruja. Ostin korvikset ja kaulakorun.


P.S.

Mitä Levillä voi tehdä syksyllä? Parhaat ulkoiluaktiviteetit keräsin edelliseen postaukseen.

Tiedoksi: Levin rinnekausi starttaa muuten jo tänään 2.10!


sanna image
sanna