Testissä: Solo Sokos Hotel Turun Seurahuone
Turun hotellikantaa uusitaan vihdoin. Jo oli aikakin! Katsastimme 1920-luvun klassikon.
Kaupallinen yhteistyö: Solo Sokos Hotel Turun Seurahuone
Vaikka vanhana turkulaisena pitäisi tietysti vetää kotiin päin ja vain kehua retostella, on myönnettävä, että kaupungin hotellitilanne on ollut umpisurkea jo vuosikymmeniä. Valtaosa majoitustiloista näyttää jo nettisivujen perusteella niin nuhjuiselta, ettei ole tehnyt mieli astua sisään.
Mutta nyt tapahtuu! Original Sokos Hotel Wiklundin remppa valmistui maaliskuussa, Kakolan uusi vankilahotelli avautuu ensi vuonna ja Scandicin omistama Hamburger Börs on menossa lekan alle seuraavaksi. Humaliston- ja Eerikinkadun kulmassa sijaitseva Solo Sokos Hotel Turun Seurahuone koki massiivisen muodonmuutoksen viimeisimpänä.
Rakastan taloja, joilla on tarina. Seurahuoneesta juttua piisaa. Erik Bryggmanin ja Ilmari Ahosen suunnittelema hotelli valmistui vuonna 1928, jolloin hapsumekkoihin pukeutuneet hienot rouvat ja shaketti-herrat tanssahtelivat täällä charlestonin tahtiin. Kiva olisi aikakoneella hypätä kurkistamaan, kuinka villiä meno kieltolain aikaan hotellissa oli. Veikkaan, että piilopulloista on ravintolan hämyisissä saleissa hörpitty.
Seurahuoneen uudistuksen on suunnitellut arkkitehti Jaakko Puro, joka vastasi myös Helsingin Lilla Roberts -hotellista. Samaa fiilistä onkin molemmissa taloissa.
Tunnelma kaappaa syliinsä jo aulatilassa, joka on onnistunut yhdistelmä kodikkuutta ja ylellisyyttä. 20-luvun fiilis kulkee mukana yhä värisävyissä, tauluissa ja valkoisissa helminauhoissa, joita on ripoteltu pitkin hotellia.
Yövyin äidin kanssa kuudennen kerroksen kulmahuoneessa, Solo Supreme Saunassa, josta oli näkymä Eerikinkadulle ja Aurajoen suuntaan. Olohuoneen ja makuuhuoneen tilanjakajana toimi näppärästi iso taulutelevisio, joka kääntyi ympäri niin, että sitä oli mahdollisuus katsella kummasta suunnasta tahansa. 37-neliöisessä huoneistossa oli kaksi vessaa ja valtava kylpyhuone, jossa oli reilusti laskutilaa purkeille ja purnukoille. Sauna oli pikkuriikkinen, mutta kyllä lauteille kaksi pyllyä helposti mahtui.
Luonnonvaloa meidän huoneessamme oli niukasti kulman pienten ikkunoiden takia, mikä ensin hiukan häiritsi. Olen kotonakin juuri se rasittava tyyppi, joka kiskoo verhot syrjään ja sälekaihtimet ylös niin, että aurinko pääsee sisään. Hotellihuoneessa hämäryyttä oli onneksi korjattu valaistukseen satsaamalla. Eteisessä meitä tervehti heti japanilaishenkinen valoseinä ja katon kiskoilla oli runsaasti kohdevalaisimia. Kylppärin valaistuksesta on annettava myös kiitosta: tässä iässä alkaa jo arvostaa sitä, että näkee meikata.
Sitten päästäänkin lempiaiheeseeni. Se on sänky: pahimmillaan kivikova hetekka, parhaimmillaan nirvanaan vaivuttava paratiisipesä. Tässä tapauksessa jälkimmäistä. Aamulla herätessä mikään lihas ei ollut jumissa eikä päätä särkenyt niin kuin tällaiselle niskavaivaiselle välillä käy vääränlaisten tyynyjen kanssa. Salaisuus on kuulemma patjoissa, jotka muovautuvat yksilöllisesti nukkujan mukaan.
Plussaa on annettava myös hotellin yleisistä tiloista, joista ei ole tehty ankeita läpikulkuhalleja, vaan viihtyisiä oleskelunurkkauksia. Sisustuksessa piisaa niin paljon herkullisia yksityiskohtia, ettei kaikkea ehdi kerralla edes havaita. Alakerrasta löytyy poikkeuksellisen viihtyisä kuntosali ja yleiset saunatilat, joissa on päivittäin miesten ja naisten vuorot.
Koska meitä laiskotti, emme jaksaneet ensimmäisenä Turun-iltana lähteä koluamaan kaupungin ravintoloita, vaan buukkasimme pöydän hotellin kupeessa toimivasta Gunnarista. Ravintolan konseptia ja ruokalistaa on ollut suunnittelemassa Aki Wahlman.
Tarjoilija suositteli kokeilemaan jaettavia ruoka-annoksia, joten tilasimme luomukaritsaa, ahvencevichea, hernerisottoa ja puuhiiligrillissä paistettua naudan kuvepaistia sekä lisukkeeksi friteeratut varhaisperunat. Annokset olivat visuaalisesti kauniita ja todella maukkaita. Oma suosikkini oli kermaisen pehmeä ja silti raikas hernerisotto. Äiti tykästyi suussasulavaan luomukaritsaan. Hintaa ruuille ja viineille (alkukuohuvat + lasilliset viiniä) kertyi yhteensä 88,50 euroa. Ei paha tämän tason sapuskoista!
Hotelliaamiaisten suhteen olen "less is more" -ideologian kannalla. Leikkeleitä ja juustoja ei tarvitse olla kymmentä laatua, kunhan ne ovat laatutavaraa. Sama pätee leipiin: yksi uunituore limppu on aina parempi kuin viisi kuivaa känttyä. Seurahuoneen keittiössä ollaan ilmeisesti samoilla linjoilla: herkullinen aamiainen on rakennettu lähituottajien artesaaniherkuista ja katettu kauniisti. Erikoisuutena mainittakoon mustan mehiläisen hunaja, jota sai kaapia suoraan kennosta. Kaikista jälkkäreistä emme löytäneet erikoisruokavaliomerkintöjä, joten niissä olisi hieman petrattavaa.
Hinnat: Solo Supreme Sauna -huoneen hinta on ajankohdasta riippuen noin 230-265 euroa yöltä. Ajantasaiset summat ja lisätietoa hotellista löydät täältä!
