Tästä alkaa seikkailu
Tunsin itseni syntisen uteliaaksi Loviisassa viikonloppuna. Kutsuivat kotiinsa, vieraat ihmiset.
En tule. Vihaan metsiä! protestoi kuopus. Varauduin jo katastrofiin. Turhaan.
On Rovaniemi sen ansainnut. Ripauksen ylellisyyttä. Testasimme Arctic Light -hotellin.
Eilen tuli juhlittua. Meinasin sortua pizzaan ja sohvakoomaan. Meninkin metsään.
Näiden herkkulaarien äärellä mietin ainoastaan, kehtaisinko jäädä syömään koko päiväksi.
Käsivarren Lapissa tajuaa, että Suomi on jotain muuta kuin Helsinki.
Äitini juhli Ruisrockissa vuonna 1970. Kolmas festarisukupolvi jatkoi perinnettä viikonloppuna.
Näin kauniilta Helsingin valomeri näyttää 40 metrin korkuisen maailmanpyörän huipulta.
Pääsin lunastamaan joululahjani Helsingin hotelli Havenissa. Tällaisia ovat täydelliset paketit.
Lux Helsinki katsastettu! Tässä karkelon huiput ja kahden taideanalyytikon parannusehdotukset.
Jokainen vanhempi tarvitsee joskus rymyreissun, jolloin voi kiertää hoplopit kaukaa.
Sipoonkorven kansallispuisto on voimapaikkani, jossa pahinkin ohimoiden kiristys yleensä hellittää.
Kun kuulen sanan Vantaa, en ajattele betonilähiöitä tai Kehä kolmosta. Minulle Vantaa on kyläkauppa, naapuruston kanala ja iltauinti järvellä.
Mitä enemmän olen matkustanut, sitä yksinkertaisemmista asioista olen alkanut nauttia. Viime viikonlopun huippuhetki oli purjehdusreissu Nauvon Berghamniin.
Päivässäkin ehtii nähdä paljon, kun hyppää autoon aamuvarhain ja suuntaa motarin sijasta idyllisille pikkuteille. Tässä viime sunnuntain retken maisemat.
Lähdin tänään roudaamaan heppatyttöä ponileirille: ajoimme Annin kanssa jumalaisten järvimaisemien halki. Varsinainen yllätys odotti Eräjärvellä.