Tästä alkaa seikkailu
Lapsettomana lentokoneiden turvaohje (pue happinaamari ensin itsellesi) nauratti. Ei enää.
Näin mielessäni Veikka Gustafssonin, köydet ja valjaat. Olin taas väärässä.
Tästä maisemasta on nyt viikko. Hengitys ei ole vieläkään tasaantunut.
Kustavin Katanpää näyttää tavalliselta vierasvenesatamalta, mutta kätkee sisäänsä hurjia tarinoita.
Kävin laskettelemassa ensimmäistä kertaa Itävallassa. Olen yhä hengissä. Menisin uudestaan.
En tule. Vihaan metsiä! protestoi kuopus. Varauduin jo katastrofiin. Turhaan.
Eilen tuli juhlittua. Meinasin sortua pizzaan ja sohvakoomaan. Meninkin metsään.
Käsivarren Lapissa tajuaa, että Suomi on jotain muuta kuin Helsinki.
Salaa toivon, etteivät turistimassat löytäisi Hauklandia. Teille uskallan tätä suositella.
Yksikään miljoonakaupunki ei pärjää tälle maisemalle. Luonto voittaa aina. Onneksi.
Kiipesimme 1177 metrin korkuiselle Sharp Topille. Näitä maisemia en unohda.
Madeiran helppokulkuinen mutta kaunis Balcoes-reitti antoi maistiaisen Madeiran upeista vaellusreiteistä.
Kaikki ovat lomalla. Sinä katsot loskaista takapihaa. Tämä lahja lohduttaa.
Niitä on kaikkialla. Pienistä puroista massiivisiin jättipauhuihin. Tässä putouksista kauneimpia.
Jökulsárlón on hypnoottista katsottavaa: laguunissa ajelehtivat jäät ovat kuin timantteja.
Sipoonkorven kansallispuisto on voimapaikkani, jossa pahinkin ohimoiden kiristys yleensä hellittää.