Helsingin lumoava Lammassaari

Helsingin lumoava Lammassaari

Olen ihastellut Lammassaaren pitkospuita aina kuvista. Vihdoin koin paikan itse.

Taas muistui konkreettisesti mieleen, minkä takia kannattaisi useammin poiketa vakkarireiteiltä. Olin posottamassa perjantai-iltana työpäivän jälkeen kotiin Vantaalle, kun Koskelantien kohdalla muistin Lammassaaren pitkospuut. Olen nähnyt paikasta usein kuvia ja kuullut, että se on lintubongareiden paratiisi. Kun vanhat pitkospuut uusittiin pari vuotta sitten, moni kaveri ennätti hehkuttamaan paikkaa. Minäkin innostuin, mutta en jaksanut koskaan nähdä vaivaa selvittääkseni, missä Lammassaari edes on (kartta täällä!).

Iltayhdeksältä Lammassaaressa sai kulkea melkein itsekseen.


No, Vanhankaupunginlahdellahan se, Arabianrantaa vastapäätä. Koskelantieltä pääsee näppärästi kääntymään Pornaistenniemeen, jossa on ilmainen parkkialue retkeilijöitä varten. Illalla tienoo oli täynnä kalastajia, jotka levittäytyivät Matinkaaren sillan molemmin puolin. Opastettu reitti Lammassaaren pitkospuille lähtee heti sillan kupeesta, koirapuiston vierestä.

Epäilemättä hyviä kalapaikkoja nämä ruovikot.


Reitti on helppokulkuinen ja niin leveä, että vastaantulijoiden ohi pääsee vaivatta. Pitkospuut sopivat myös esteettömään liikkumiseen eli keskelle luontoelämystä pääsee pyörätuolilla ja lastenrattaillakin. Fillarilla täällä ei saa kuitenkaan ajella. Ihan hyvä niin: leppoisa tunnelma säilyy, eivätkä kaislikossa pesivät linnut turhaan säiky.


Ja sitä konserttia muuten riittää. Vanhankaupunginlahti rauhoitettiin luonnonsuojelualueeksi jo vuonna 1959 ja siellä on havaittu yli kolmesataa lintulajia. Legendaarinen lintumaalari Magnus von Wright haki täältä 1800-luvulla usein inspiraatiota töihinsä.


Erityisen maaginen tunnelma Lammassaaressa on juuri illalla (ja todennäköisesti myös aikaisin aamulla). Kun aurinko värjää kaislikon punertavaksi ja joka puolella sirittää, naksuu ja visertää, kiikareille olisi käyttöä. Onneksi tulin ladanneeksi pari viikkoa sitten puhelimeen Birdnet-sovelluksen, jolla pystyin Lammassaaressakin nauhoittamaan ja analysoimaan linnunlaulua. Birdnetin avulla tunnistin kaislikosta lyhyessä ajassa punakylkirastaan, ruisrääkän, punavarpusen ja ruokokerttusen.  

On muuten hassua nähdä Kalasataman uudet tornitalot ja Arabianrannan kerrostalot kaislikoiden takaa. Se muistuttaa, kuinka lähellä kaupunkia ollaan.

Sopii se "laituri" kaislikkoonkin.
Kuusiluodolla pääsisi ihastelemaan myös lampaita. Oli niin myöhä, että sinne asti en tällä kertaa ehtinyt.


1800-luvun lopussa Lammassaari kuului vielä Viikin kartanoon. Sinne pääsi hevoskärryillä ja kirkkoveneellä. Vuonna 1904 Raittiusyhdistys Koitto ry vuokrasi saaren käyttöönsä ja alkoi pyörittää siellä kesäsiirtolatoimintaa.

Oli huimaa kuljeksia polkua ja bongata näitä pikkuruisia mökkejä rehevän lehtometsän uumenista. Moni mökeistä on aika huonossa kunnossa, mutta poikkeuksiakin löytyi.


Spontaanin visiittini vuoksi en ollut juurikaan ehtinyt tutkia Lammassaaren historiaa etukäteen. Toisaalta juuri se teki iltakävelystä mahtavan löytöretken. Mäen päältä löytyi muun muassa tämä upea hirsihuvila, joka paljastui pikaisen googlauksen perusteella raittiusseuran 1900-luvun alussa rakentamaksi Pohjolan pirtiksi. Huvila on ollut tiettävästi ahkerassa käytössä kaikki vuosikymmenet, ja vielä nykyäänkin tiloja voi vuokrata vaikka hääjuhlia varten.

Pohjolan pirtin pihapiirissä on myös tämä Lepola-niminen rakennus, joka on parhaat päivänsä nähnyt.
Lammassaaresta löytyy useita lintubongauspaikkoja.


Olisin viihtynyt täällä vaikka kuinka kauan, mutta kymmenen aikaan oli pakko antaa periksi ja lähteä kävelemään takaisin autolle. Matkaani siivitti taianomainen auringonlasku, joka järjesti taivaalle melkoisen näytöksen.

Tulen varmasti tänne uudestaan. Ensi kerralla kiikareiden kera.

Luonnon teatteria.
Matinkaaren silta.



sanna image
sanna