Söpöysvaroitus! Kirahvien turvakodin lempeät jättiläiset

Söpöysvaroitus! Kirahvien turvakodin lempeät jättiläiset

Yksi pitkäaikaisista haaveistani kävi toteen Keniassa. Pääsin vierailemaan kirahvien turvakodissa.

Kun kuulin viime syksynä, että meillä olisi mahdollisuus vierailla World Visionin työmatkan päätteeksi Nairobin kirahvikeskuksessa, olin haljeta onnesta. Pelkkä ajatus viisimetristen jättiläisten kohtaamisesta tuntui epätodellisesta, kuin joltakin kuvalta lapsuuden satukirjan sivuilla. Yhä harvinaisemmiksi mahdollisuudet käyvätkin tulevaisuudessa, ellei uhanalaisen eläimen kantaa saada pelastettua. Afrikan kirahvipopulaatio on pienentynyt liki 40 prosenttia viimeisen 30 vuoden aikana. Vuonna 2015 kirahveja oli elossa noin 97 500, nyt määrä on todennäköisesti taas laskenut. Leijonat ja muut savannin petoeläimet käyvät kirahvien kimppuun toisinaan, mutta eniten niitä ovat tappaneet maailman suurimmat idiootit, salametsästäjät.


Onneksi hyviäkin ihmisiä on. Kenialainen Jock Leslie-Melville sai Betty-vaimonsa kanssa jo 1970-luvun lopulla idean ryhtyä keräämään varoja kirahvien suojelemiseksi. Vuonna 1983 aviopari perusti Nairobiin kirahvien turvakodin, jonne he ovat pelastaneet erityisesti rothschildinkirahveja. Erittäin uhanalaista alalajia arvellaan olevan jäljellä enää 1600–1700 yksilön verran.

Turvakodin ideana on tuoda vaaraan ajautuneita tai loukkaantuneita kirahveja keskukseen, jossa niitä ruokitaan ja hoidetaan niin kauan, että ne ovat valmiita palaamaan takaisin Kenian kansallispuistoihin. Tähän mennessä Jock ja Betty ovat onnistuneet siirtämään kolmesataa rothschildinkirahvia turvallisemmille alueille. Lisäksi kirahvikeskuksessa on syntynyt neljäkymmentä kirahvivauvaa, jotka on vapautettu luontoon, kun ne ovat tarpeeksi itsenäisiä. Yleensä tämä tapahtuu noin kahden, kolmen vuoden iässä.


Koulutus on tärkeä osa keskuksen toimintaa.  Turvakodissa vierailee vuosittain yli 50 000 koululaista, joille kerrotaan kirahveista ja luonnonsuojelusta, kuten jätteiden lajittelusta. Kirahvikeskukseen ovat toki tervetulleita muutkin vierailijat 13,50 euron pääsymaksua vastaan.


Jokainen kävijä saa kaksi pientä pussillista kuivamuonaa, jota saa vapaasti syöttää kirahveille.  Lisäksi ohessa toimii pieni kauppa, jossa myydään kaikkea mahdollista kirahveihin liittyvää. Pääsymaksuista ja kaupan tuotosta 90 % käytetään keskuksen pyörittämiseen, kirahvien suojeluun ja muun muassa uusien puiden istuttamiseen.


Kirahvien korkeuden tajuaa oikeasti vasta livenä. Vaikka näiden symppisten otusten kaulat taipuvat yllättävän matalalle, keskukseen on rakennettu myös korkeampi tasanne, josta kirahveja pääsee moikkaamaan lähietäisyydeltä. Oli kyllä lystikästä, kun hujopit työnsivät päänsä yhtäkkiä kaiteen yli ja lipoivat harmaalla kielellään herkkupussia kohti. Kirahvit olivat juuri niin lempeitä kuin olin kuvitellutkin. Ei yhtään pelottanut.


Rohkeimmat syöttäjät ujuttivat herkkunappuloita suuhunsa niin, että kun kirahvi tuli nappaamaan sapuskan, tarjoilija sai samalla märän pusun. Kirahvien ruokavalio muuten todistaa, että kyllä isoksi voi kasvaa kasvisruuallakin: tyypit murkinoivat pääasiassa puiden lehtiä ja oksia. Näillä eväillä kirahvit kasvavat 4,8–5,5-metrisiksi ja painavat aikuisina 1200 kiloa. Naaraat ovat hiukan pienempiä.

Kirahvi elää luonnossa noin 15–20-vuotiaaksi.


Sitäkään en tiennyt, että kirahvien alalajeja on kuusi, joista neljä lajia ei voi lisääntyä keskenään. Se selittää, minkä vuoksi populaatiota on niin vaikea kasvattaa.


Oli hauska panna lyhyenkin vierailun aikana merkille, että kirahveilla on selvästi keskinäinen arvojärjestys. Aikuiset antoivat välillä kyytiä herkkupalojen ääreen tungeksiville pikkukirahveille. Jostain syystä aitauksessa pyöri myös pari villisikaa, jotka kuljeksivat kuolemaa halveksuen aivan kirahvien jalkojen juuressa. Kerran yksi kirahveista ärsyyntyi ja lähti jahtaamaan sikaa. Parhaimmillaan kirahvit voivat kuulemma juosta 60 kilometriäkin tunnissa. Tappelutilanteessa ne hyödyntävät pitkää kaulaansa.


Kirahvit nukkuvat seisaaltaan ja pärjäävät kadehdittavan vähällä unella. Keskimäärin savannin jättiläiset tarvitsevat vain 5–30 minuutin tirsat vuorokaudessa. Sanonpa vaan, että taidolle olisi tässäkin huushollissa käyttöä.

Pitkään luultiin, etteivät kirahvit ääntele ollenkaan, mutta viimeaikaisissa tutkimuksissa on todettu, että kyllä ne jonkun sortin hyrinää, kuorsausta ja pihinää pitävät. Kirahvien turvakodissa en kyllä kuullut moista ollenkaan.


Jos satut matkustamaan Keniaan ja Nairobiin jossakin vaiheessa, suosittelen ehdottomasti käyntiä kirahvikeskuksessa. Todella ikimuistoinen kokemus, joka saa arvostamaan entistä enemmän näitä majesteettisia eläimiä.

Kirahvikeskukseen on vain 40 minuutin ajomatka keskustasta. Samalla reissulla kannattaa käydä Nairobin kansallispuistossa, jossa näkee kirahvien lisäksi huiman määrän muitakin villieläimiä. Koostan tuosta elämyksestä postausta pikapuolin.

Lisätietoa: The Giraffe Centre (sivuston kautta on mahdollisuus myös lahjoittaa rahaa kirahvien suojeluun).

P.S. Lue myös! Vuoden koskettavin matka: Pekka Hyysalon ja Suomen World Visionin kanssa Keniassa

sanna image
sanna