Nairobin ihme: villieläimiä kaupungissa ja norsuja mutakylvyssä
Nairobin kansallispuistossa leijona katsoo kohti ja sarvikuonot ruokailevat tien poskessa.
Käsitellessäni kuvia tätä postausta varten tuntui välillä, että selaan jonkun muun matka-albumia. Viime syksyn safari Nairobin kansallispuistoon tuntuu yhä jotenkin epätodelliselta. Kokemukselta, josta olen nähnyt ehkä vain unta.
Nairobin kansallispuisto on monin tavoin ihme. Se sijaitsee vain seitsemän kilometrin päässä keskustasta ja ulottuu 117 neliökilometrin alueelle. Jättimäisellä savannilla asustaa noin neljäsataa lintulajia ja sata nisäkästä, vaikka taustalla kohoavat miljoonakaupungin pilvenpiirtäjät. Toisessa suunnassa vapaata lääniä riittää sen sijaan silmänkantamattomiin, ja eläimet pääsevätkin kulkemaan vapaasti vaikka Tansanian puolelle saakka. Käytännössä alue on siis rajattu vain Nairobin keskustan suuntaan. Tämä on ihan ymmärrettävää: ei olisi kiva mennä kahvikupin kanssa takapihalle huomatakseen, että leijona on jo varannut terassipöydän.
Eläinten luona voi sen sijaan käydä kylässä, jos investoi kansallispuiston 40 euron arvoiseen sisäänpääsylippuun. Lisäkustannusta tulee autosta ja kuljettajasta, joista nelihenkinen seurueemme maksoi yhteensä 120 euroa, 30 euroa nuppia kohti siis. Raha on tosin tämän elämyksen kohdalla aivan sivuseikka. En olisi jättänyt kansallispuistoa väliin mistään hinnasta.
Kuljettaja nouti meidät hotellilta heti seitsemän jälkeen, mutta puiston lippuluukulla oli sen verran jonoa, että pääsimme safarille vasta kahdeksan maissa. Se ei lopulta hirveästi hidastanut menoa. Oppaamme ehti juuri pohjustaa, että eläinten näkemisestä ei voi mennä takuuseen, kun bongasimme ensimmäisen mutkan takaa leijonan. Savannin kuningas löhöili raukeana tien poskessa, eikä ollut moksiskaan muukalaisista. Se katsoi suurilla ruskeankeltaisilla silmillään suoraan kohti, käänsi sitten pään pois ja jolkotteli hissukseen tiehensä. Me ihmettelimme vielä aamutokkurassa, että mitä juuri tapahtui.
Pian vastaan alkoi osua muitakin asukkaita: useampi sarvikuonopariskunta, puiden lehtiä mutustavia kirahveja, pusikossa vaanivia sakaaleja, komeita antilooppeja, eksoottisia lintuja, auringossa kylpevä krokotiili ja lauma seeproja, joiden näkemisestä olen haaveillut aina. Välillä tuntui kuin olisimme olleet luontodokumentissa. Vain David Attenboroughin selostus puuttui!
Norsuvauvojen orpokoti
Safarin jälkeen ajelimme suoraan Sheldrickin elefanttikeskukseen. Paikka on oikeastaan orpokoti, sillä tänne pelastetaan pikkunorsuja, joiden emot ovat joutuneet salametsästäjien tappamiksi. Orpokodissa elefanttivauvoja hoidetaan ja ruokitaan, mutta niitä valmennetaan myös tulevaa varten, sillä tarpeeksi kasvettuaan eläimet vapautetaan takaisin savanneille. Sheldrickiin otetaan rajoitetusti vierailijoita: keskus on auki päivittäin noin tunnin ajan. Pääsymaksu on 6,5 euroa, jolla on mahdollisuus nähdä mudassa kylpeviä ja tuttipullosta syöviä norsuja ja saada kattava tietopaketti tästä älykkäästä eläimestä. Perusideana täälläkin on siis tietoisuuden lisääminen, jotta ihmiset älyäisivät suojella uhanalaista lajia. Samalla periaatteella toimii Nairobin kirahvikeskus, josta kerroinkin aiemmassa postauksessa.
Täällä muuten aivan mahtava video, joka selventää hyvin norsujen orpokodin toimintaa:
