Satumaisen kaunis Pyhä - vinkit viikonloppulomaan
Pyhä on Lapin rauhallinen helmi, joka täyttää vastuullisen matkailijankin toiveet.
Visit Pyhä-Luoston ja Sunday Morning Resortin järjestämä pressimatka.
Miksi en ole käynyt täällä aiemmin? Se oli ensimmäinen ajatukseni, kun saavuin Pyhälle viime lauantaina. Pohjoisen kohteita googlatessa silmä tarttuu helposti samoihin paikkoihin: Leviin, Ylläkseen, Saariselkään ja Rukaan. Tunnustettakoon tässä nyt sekin, etten ole aiemmin osannut sijoittaa Pyhää kartalle (tämä kävi ilmi seurueemme tietovisassa menomatkalla).
Pelkosenniemen kuntaan kuuluva Pyhä osuu Rovaniemen, Sodankylän ja Kemijärven keskelle. Perille pääsee useampaa reittiä: junalla tai lentäen voi hujauttaa esimerkiksi Rovaniemelle, josta hiihtobussi liikennöi Luoston kautta Pyhälle 2,5 tunnissa (bussin aikataulut ja hinnat täällä). Omalla autolla matka taittuu reilussa 1,5 tunnissa. Yksi vaihtoehto on ottaa juna Kemijärvelle, josta hiihtobussi kuljettaa tunnissa Pyhälle (ajantasaiset aikataulut ja hinnat Matkahuollon sivuilta).
Me ehdimme viettää Pyhällä vain pari päivää, mutta tässäkin ajassa tuli nähtyä vaikka mitä. Päällimmäisenä mieleen Pyhästä jäi rauha. Siksi tuntuu jopa hieman ristiriitaiselta tehdä tätä postausta: osa minusta haluaisi, etteivät massiiviset turistilaumat tänne ikinä löytäisikään. Pienimuotoisuus on Pyhän alueen voimavara.
Sunday Morning Resort
Majoituimme Pyhäjärven rannalla sijaitsevaan Sunday Morning Resortiin, jolla on hauska tarina. 1990-luvulla rakennettu 600-neliöinen hirsipytinki oli ennen Aamulehden johtajien käytössä (vanha logo erottuukin vielä rakennuksen kyljestä), mutta tuli pari vuotta sitten myyntiin. Tilan ostivat Kimmo ja Sirpa Loippo, jotka olivat myyneet juuri edellisen yrityksensä, paperiteollisuudessa menestyneen Runtech Systemsin.
"Ensin meidän piti ostaa tämä talo vain perheen omaan käyttöön, mutta sitten mietimme, että mitä me näin isolla rakennuksella teemme. Halusimme, että muutkin lomailijat pääsevät nauttimaan tästä."
Ja niin siinä kävikin: Kimmosta ja Sirpasta tuli hotelliyrittäjiä. Pariskunta remontoi elämää nähneen hirsitalon sen vanhaa henkeä kunnioittaen. Moni muu olisi raivannut mäntykalusteet ja -ovet muualle ja tuonut tilalle modernia lasia ja terästä. Loipot säilyttivät kodikkaan mökkitunnelman. Sunday Morning Resortin nimikin syntyi fiilispohjalta.
"Toivomme, että kävijät tavoittavat täällä sen sunnuntai-aamujen tunnelman, jolloin nautitaan aamiaista rauhassa eikä ole kiire mihinkään", Kimmo kertoi.
Hotellia Loipot haluavat pyörittää mahdollisimman ekologisesti aurinkosähköä ja maalämpöä hyödyntäen. Samoilla linjoilla on vasta valittu toimitusjohtaja, Heidi Karnaattu.
Sunday Morning Resortissa on vain neljä hotellihuonetta ja neljä mökkiä, yhteensä petipaikkoja löytyy 28. Minä majoituin päärakennuksen hotellihuoneeseen, jossa oli oma parveke. Huonetta oli freesattu kivasti mustalla tehosteseinällä ja kauniilla valaistuksella. Kylppäri oli kauttaaltaan remontoitu.
Huoneiden hinnat lähtevät 170 eurosta, huoneistojen 220 eurosta.
Sunday Morning Resortin päärakennuksessa on vieraille yhteiset saunatilat, mutta mahdollista on vuokrata omalle porukalle myös rannan privaattisaunat. Me pääsimme nautiskelemaan savusaunan pehmoisista löylyistä ja ehdimme kokeilla tavallista puusaunaakin. Pihan lämpimässä ulkopaljussa kelpasi ihastella edessä avautuvaa tunturimaisemaa. Avantomahdollisuutta täällä ei talvisin valitettavasti ole: Pyhäjärven ranta on kuulemma liian matala.
Ravintola Aihki on visiitin väärti, vaikkei Sunday Morning Resortissa yöpyisikään. Hotellin keittiömestarina työskentelee italialainen Guido Farina, joka on yhdistellyt kotimaan kulinaristiset oivallukset onnistuneesti Lapin-makuihin. Kiva idea oli nauriista, merileväkaviaarista ja tryffelivoista tehty creme brulee, jonka kuori rapsahti niin kuin perinteisessä jälkkäriversiossakin. Kuuden ruokalajin menu piti sisällään myös kuningasrapua, turskaa venetsialaisittain, poron osso buccolla täytettyjä ravioleja, sekä poron sisäpaistia sienikerman, voissa haudutettujen herkkusienien ja paahdetun salottisipulin kera. Jälkkäriksi herkuttelimme hasselpähkinä-semifreddoa lakritsilla ja suolakaramellilla. Juomiksi valikoituivat muun muassa Champagne Deutz Brut Classic, Hessenstein Riesling 2018 ja Valpolicella DOC Classico Ripasso. Kuvia annoksista löydät muuten myös Jurin Mieskin-blogista. Wallenius oli niin ruokahurmiossa, että kuvaaminen jäi vähiin illallisen aiheuttamassa ekstaasissa.
Luontoystävällinen kelkkaretki
Sunnuntai hujahti loistavasta kelistä ja aktiviteeteista nauttien. Sunday Morning Resortin pihalla meitä odottivat maailman ensimmäiset sähkömoottorikelkat. Rovaniemeläisen Aurora Powertrainsin keksintö on nerokas: kelkoista ei synny pakokaasuja eikä polttomoottorin pärinää. Melkoinen elämys oli painella hohtavilla hangilla luonnon hiljaisuudesta nauttien. Yhdellä latauksella ajelee kuulemma helposti 40 kilometriä.
Poropuisto Kopara
Kelkkailimme 20 kilometrin matkan Koparaan, jossa meidät vastaanotti sympaattinen isäntäpari, Anssi Kiiskinen ja Heidi Kellokoski-Kiiskinen. Tällä avioparilla on muuten mahtava kombinaatio osaamista: Heidi työskentelee Rovaniemen hevosklinikan eläinlääkärinä ja vastaa osaltaan myös Koparan porojen hyvinvoinnista. Anssi on puolestaan kasvanut porotilan vetäjäksi isänsä jälkiä seuraten.
Eläinten hyvinvointi on Koparan toiminnan peruspilareita. Yritys on jopa laatinut terveydenhoitosuunnitelman, jota jokaisen Koparassa työskentelevän on noudatettava. Koparan tilan porot saavat vaeltaa vapaasti Pyhä-Luoston alueella vähintään 6 kuukautta vuodesta. Safareille osallistuvien porojen vointia vahditaan tarkasti. Jos joku poroista sairastuu, se viedään eläinlääkärin tarkastettavaksi ja hoidetaan täysin kuntoon ennen töihin palauttamista.
Olen osallistunut Lapissa vuosia sitten husky-ajelulle, mutta porosafarilla en ole ollut koskaan. Pyhällä tätäkin leppoisaa lystiä tuli kokeiltua. Tunnin mittaisella retkellä Anssi kertoi meille ensin porotaloudesta ja porojen koulutuksesta. Kävi ilmi, että ajoporon kouluttaminen vie yleensä viisi vuotta eikä ole ihan helppoa hommaa. Eläimenä poro on kuitenkin säyseä ja kiltti: mekin pääsimme safarilla sarvipäitä syöttämään. Lopuksi kapusimme rekeen vilttien alle ja lähdimme poroletkassa matkaan. Oli siinä tippa tulla silmään lumisen metsän halki kiitäessä.
Jaakkolan tila
Rekiajelun jälkeen suuntasimme Jaakkolan vanhalle tilalle, jonka juuret juontavat 1600-luvulle. Paikka on harvinainen sikälikin, että se säästyi Lapin sodassa, vaikka valtaosa pohjoisen kylistä poltettiin maan tasalle. Tila on pysynyt myös suvussa: nykyään sitä pyörittää Jani Jaakkola puolisonsa Niina Kankaan kanssa. Kesäisin talossa toimii Cafe Kaira.
Kankaan tilan erikoisuus on kaskinauriksen viljely ja jatkojalostaminen erilaisiksi tuotteiksi. Me pääsimme maistamaan muun muassa kaskinaurissalaattia, poronlihavarrasta savuporo-puikularöstillä ja nauriksilla, sekä jälkkäriksi kaskinaurislettuja kermavaahdolla, mustikka- ja hillahyytelöllä. Juomaksi testattiin Jaakkolan tilan hunajaista kaskinaurisolutta. Hyvin toimi ruokien parina.
Hiihtokeskus Pyhä
Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä: kaunis Pyhätunturi. Ehdimme nousta tuolihisseillä huipulle juuri sopivasti auringonlaskun aikaan. Ihan mieletön näkymä: koko taivaanranta hohkasi vaaleanpunaisena ja tykkylumipuiden koristamaa maisemaa jatkui silmänkantamattomiin. Navakka tuuli teki pakkasesta purevan, mutta sekään ei olisi meikäläistä estänyt. Jos aikataulu olisi antanut periksi, olisin ehdottomasti halunnut lähteä tutkimaan Pyhän rinteitä sukset jalassa. Huippu kohoaa 500 metriin, rinteitä on 14 ja pisimmällä laskulla mittaa 1,8 kilometriä. Pyhä tunnetaan erinomaisista vapaalaskualueistaan eli kokeneemmatkin laskijat pääsevät pöllyttämään puuteria offareilla.
Pyhän-kävijöiltä olen myös kuullut, että täällä ei pääse muodostumaan koskaan samanlaisia hissijonoja kuin muissa laskettelukeskuksissa. Tunturialue on iso ja porukka hajaantuu maisemaan melkoisen hyvin.
Pyhän paikallisjohtaja Jusu Toivonen raotti hiihtokeskuksen tulevaisuusvisioita. Majoituskapasiteettia pyritään kuulemma kasvattamaan, mutta kaiken pohjalla on vastuulliseen matkailuun sitoutuminen. Pyhä on ollut energian käytön osalta hiilineutraali hiihtokeskus jo vuodesta 2011. Hissejä ja muita palveluja pyöritetään siis uusiutuvalla energialla ja polttoainepäästöt kompensoidaan. Lumitykkien käyttöä on puolestaan vähennetty hyödyntämällä paremmin säilölunta.
Pyhän hiihtokeskukselle myönnettiin viime kesänä kestävästä matkailusta kertova Sustainable Travel Finland -merkki. Kiva nähdä, mitä innovaatioita heiltä on vielä tulossa.
