Pohjois-Karjalan elämysloma: yö karhujen kanssa, päivä kylpylässä
Kun nauttii ensin ylellisestä Bomban kylpylähotellista Pielisen rannalla ja lähtee sitten yöksi eräkoppiin karhuja bongaamaan, kontrasti on täydellinen.
Kaupallinen yhteistyö: Break Sokos Hotel Bomba.
Niin on tämäkin ihminen somekuvien vanki. Olen ihaillut instasta usein Nurmeksen kuuluisinta nähtävyyttä, legendaarista Bomban taloa ja sen kupeessa olevaa Break Sokos Hotel Bombaa kylpylöineen. Koska hotelli oli koko kuuman kesän täyteen buukattu, kokeilimme Timpan kanssa onneamme viikko sitten. Hyvin mahtui. Neljän päivän turnee Pohjois-Karjalassa oli jälleen hyvä muistutus parhaasta matkustusajankohdasta: elokuun puolivälin jälkeen kun pakkaa laukut, saa nauttia ruuhkattomista junista ja autoteistä. Hotellien aamupaloilla ei ole ryysistä, eikä tarvitse jonotella nähtävyyksiin vieruskaverin kyynärpää suussa.
Toki kyyti perille hiukan kesti eli ei tänne Etelä-Suomesta kannata yhdeksi yöksi lähteä. Matkustimme Vantaan Tikkurilasta Joensuuhun junalla 5,5 tunnissa (junanvaihto Pieksämäellä). Joensuusta vuokrasimme auton ja ajelimme Nurmekseen 1,5 tunnissa. Oli tämä silti parempi vaihtoehto kuin lento + auto -kombinaatio. Buukkasimme vielä junasta oman kopin, niin ei tarvinnut maski naamalla koko matkaa reissata.
Break Sokos Hotel Bomban huoneet
Majoituimme Timpan kanssa yhteen Break Sokos Hotel Bomban uusituista perhehuoneista, jotka valmistuivat kesällä. Vaaleansävyisissä huoneissa on korkeutta niin, että yläkerran parvella nukkuu kaksi yöpyjää ja alhaalla toiset kaksi. Portaat parvelle ovat sen verran jyrkät, että yläpedit sopivat ehkä paremmin isommille lapsille.
Meidän huone sijaitsi hotellin kakkoskerroksessa. Ikkunoista oli näkymä isolle Aurinkoterassille, jossa kävimme ihastelemassa edessä avautuvaa Pielistä. Huonevarusteluun kuului perussetti: vedenkeitin, minibaari, wifi, tv, työpöytä, silitysrauta, ilmastointi, hiustenkuivaaja ja suihku. Remontoitu kylpyhuone oli ainakin kahdelle reissaajalle tilava. Huoneen esittelyn voit muuten nähdä myös mun instan Bomba-stoorikansiosta.
Peruskorjaus Break Sokos Hotel Bombaan tehtiin muuten jo vuonna 2017, jolloin rakennuksen ulkoasua freesattiin. Arkkitehti Jaakko Puro suunnitteli tumman ulkoverhouksen, joka jäljittelee paanupaneeleja. Persoonallisen muotoinen rakennus istuu maisemaan yllättävän hyvin. Hotellinjohtaja Sanna Tenhunen kertoi, että viereiselle tontille on suunnitteilla myös uusi hotellirakennus.
Kylpylä Spa Bomba
Kylpylään menimme malttamattomana jo tulopäivänä. Se osoittautui juuri niin kivaksi kuin olin ennakkohehkutusten perusteella päätellytkin. Toki rauhallinen ajankohta toi vielä oman kivan lisänsä: asiakkaita oli kylpylän puolella todella vähän.
Spa Bombassa on lähdetty hakemaan tunnelmaa kalevalaisesta mystiikasta. Saunoillakin on perisuomalaiset nimet: karjalainen Kyly, suomalainen Sampo ja höyryävä Taivaankansi. Kylpylässä on satsattu vahvoihin väreihin ja valaistukseen, joka muuttuu ja elää päivien mukaan. Elämyssuihkussa mukana oli myös ääniefektit.
Ensihuomio kylpylästä: liukumäet puuttuvat. Keski-ikäinen täti hurraa! No, on täällä toki pieni lastenallas ja lapset ovat kylpylään tervetulleita. Mutta kylpylän kompakti koko miellytti ainakin meidän silmää: ei ole liian korkeita, kaikuvia tiloja.
Paras paikka löytyy tietysti ulkoa, jossa on kaksi isoa poreammetta kera Pielisen maisemien. Löhöilimme ulkoaltaissa varmaan tunnin, kun aurinkokin hemmotteli. Viileämmällä kelilläkin tarkenee: vesi pidetään 35-asteisena.
Hinnoista löydät tarkat tiedot täältä, mutta tässä suuntaa-antava euroittelu:
Aikuiset 24 e, S-Etukortilla 20 e.
Perhe (2 aik+2 lasta) 62 e, S-Etukortilla 49 e.
Kylpylähotelliin majoittuvien vieraiden kannattaa ostaa 25 euron (aikuiset) vuorokausilippu, jolla kylpylää saa käyttää aukio-oloaikojen puitteissa vapaasti tulopäivästä (klo 15) huoneen luovutukseen (klo 12).
Illallisen söimme hotellin Trattoria Pielisessä. Ruuat olivat positiivinen yllätys (kokemuksesta sanon, ettei ole itsestäänselvyys, että tämä osuus hotelleissa toimii). Meillä on tapana Timpan kanssa usein jakaa ruokia, jotta päästään maistamaan mahdollisimman monet maut. Alkupaloiksi valitsimme listalta buffalamozzarellaa suolapähkinäpestolla ja peperoncinovoissa paistettuja jättikatkarapuja. Timppa tilasi pääruuaksi karitsan sisäfilettä, minä paistettua kuhaa, katkarapuja ja parmesaanirisottoa. Molemmat nappivalintoja. Tykkäsin varsinkin kala-annoksesta valtavasti. Jälkkäriksi valkkasimme suklaakakkua (kuvassa seuraavan päivän jälkkäri, tuorejuusto-porkkanakakku).
Ensi kerralla täytyy muistaa testata Bomban pizzat, jotka paistetaan aidossa pizzauunissa.
Vajaan kilometrin päässä hotellilta sijaitsee legendaarinen Bomba-talo, josta yksikään itseään kunnioittava somettaja ei tietenkään poistu kuvaamatta itseään koristeellisten ikkunanpielien edessä. Vuonna 1978 ei napsittu selfieitä, mutta talosta tuli pian rakentamisen jälkeen suosittu turistikohde. En ollut aiemmin käynyt täällä, mutta Timppa muisteli tehneensä vanhempiensa kanssa retken Bombaan lapsena.
Bombahan on kopio Venäjän Karjalan Suojärvellä sijaitsevasta talosta (1855), jonka rakennutti Jegor Bomba. Nykyinen Bomban talo on hiukan esikuvaansa suurempi, mutta yhtä värikäs. Sisällä on ravintola, näyttelyjä, keikka- ja juhlatilat, sekä pari kauppaa. Niissä myydään lähialueen käsitöitä, jotka noudattavat karjalaisperinteitä. Parhaat ruokatuliaiset hankittiin muuten Nurmeksen Pielispakarista, josta kotiin viemiseksi lähti karjalanpiirakoita, lihavatruskoja ja perunarieskoja. Keskustassa on myös kiva lounaskahvila, Lempi, jonka yhteydessä toimii niin ikään Pub Saha.
Jos majoitut Bomban kupeeseen, kannattaa käydä vuokraamassa sähköavusteiset fatbiket Villin Pohjolan välinevuokraamosta (50 e per pyörä / 3 h). Kivan näköalareitin saa, kun lähtee ajelemaan Bomban rantoja pitkin Lipinlahden Kohtavaaraan. Matkaa kertyy hiukan reilu 7 kilometriä suuntaansa ja kohteessa saa vielä hyvää reisilihastreeniä kivutessaan Toivontornille, joka on 85 metriä Pielisen pinnasta. Sporttaus kannattaa: jokainen Kolilla käynyt huomaa, että maisemissa ylhäällä on jotain samaa.
Nurmeksen lähellä on muuten valtava määrä luontokohteita. Kuten muun muassa kolme kansallispuistoa (Koli, Tiilikkajärvi ja Hiidenportti). Parhaiten tietoa kohteista löytyy Lakeland Bomban sivuilta.
Karhunkatselu
Kun fillarit oli palautettu, alkoi reissun odotetuin osuus. Pakkasimme autoon lämmintä vaatetta ja evästä, ja ajoimme tunnin siivun Lieksaan. Loppumatkasta tie kulki korkean hiekkaharjun päällä ja kiemurteli metsän poikki komealle hirsituvalle. Olimme sopineet etukäteen eräopas Eero Kortelaisen kanssa, että pääsemme yöksi kuvauskojuun metsän villieläimiä bongaamaan. Viime viikolla oli viimeinen hetki ennen metsästyskauden käynnistymistä.
Erä-Eeron kojut ovat kauniin lammen rannalla. Valittavana on paremmin varusteltu lämmin katselukoju mäen päällä tai kuvaukseen soveltuvat kojut rinteen alapäässä. Kojuissa on pienet tähystysikkunat ja reiät, joista kameran objektiivin saa pujotettua ulkopuolelle. Sisältä löytyy myös huussi.
Hiljaa oleminen on muuten yllättävän vaikeaa. Tämän huomasin, kun yritin liikkua kojussa narisuttamatta lattioita tai tuoleja. Ja yritäpä ujuttaa käsi leipäpussiin niin, ettei se rapise! Mahdoton tehtävä. Timpan mielestä olinkin alkuillasta kuin levoton marakassi. Sitten väsymys alkoi tehdä tehtävänsä ja istuin pian aloillani raukeana sfinksinä. Kuusi tuntia tuijotimme pienestä tähystysikkunasta ulos ja yritimme haravoida katseella metsänlaitaa. Alkuillasta herkkupalojen kimppuun kävivät pikimustat korpit. Klo 21:09 metsästä pujahti vihdoin esiin susi, joka kuopi maata ja etsi kätköjä. Kaveri tähyili koppeihin päin ja hyöri ympäriinsä levottomana, mutta jatkoi salapoliisihommia parinkymmenen minuutin ajan. Merkinnät havainnoista teimme kojun päiväkirjaan, josta oli kiva lukea muidenkin vieraiden merkintöjä.
Pimeän tultua Timppa luovutti ja pujotteli makuupussiinsa. Minä jäin istumaan puolinukuksissa, vaikka ulkona oli jo ihan pimeää.
Klo 22:30 havahduin ulkopuolelta kuuluvaan voimakkaaseen maiskutukseen ja kurkistin ikkunasta: iso emokarhu oli tullut murkinalle parin metrin päähän kopista. Kolmen pikkukarhun tummat hahmot juoksentelivat kauempana. Käsittämätön näky! En uskaltanut hievahtaakaan. Tiesin, etten pysty kuvaamaan mitään pilkkopimeässä, joten keskityin vain katselemaan kontioiden touhuja. Miten ketterästi ne liikkuivat!
Sain jotenkin kuiskittua laverilla kuorsaavan Timpankin hereille. Ihmeissämme tuijottelimme yösyöpöttelijöitä.
Erä-Eeron Instagram-tililtä pääsin tutkimaan kyläilijöitä tarkemmin. Tämä emo on kolmen pentunsa kanssa pyörinyt kuulemma säännöllisesti huudeilla. Ensi vuonna olisi mahtava tulla tänne alkukesästä, jolloin yöt ovat valoisia ja kuvaaminenkin onnistuisi varmaan paremmin.
Aamuyöstä viiden paikkeilla metsän laitaa pitkin juoksi myös ahma, mutta syömään se ei uskaltanut enää tulla. Tai sitten karhut, susi ja korpit olivat tyhjentäneet pöydän.
Yö kuvauskojussa maksaa ajankohdasta riippuen yleensä 150-190 euroa henkilöltä. Kameran kuulapäitä voi vuokrata 5 eurolla, jos ei itseltä löydy. Lisätietoa löytyy Erä-Eeron sivuilta.
