Minkälaista on asua Salt Lake Cityssä?

Minkälaista on asua Salt Lake Cityssä?

Akun perhe muutti Utahiin alkuvuodesta. Maisemat ovat huimat. Entä arki?

Aku Varamäelle, 38, Ossi Kaltiokalliolle, 35, ja 2,5-vuotiaalle Kaisla-tyttärelle avautui huikea mahdollisuus Utah-seikkailuun, kun Ossi pääsi tutkijavaihtoon Salt Lake Cityn yliopistoon. Tämän kolmikon elämää olen seurannut Facebookista niin innoissani, etten malttanut olla tykittämättä Akua kysymyksillä. Hän onkin tehnyt kiinnostavia havaintoja intiaanien mailta ja amerikkalaisesta elämänmenosta. Kiitos todella kiinnostavasta haastattelusta!

1. Miten saitte idean muuttaa juuri Utahiin, Salt Lake Cityyn?
Ulkomailla asuminen tuli puheeksi jo meidän ensimmäisillä treffeillä. Muistan, kuinka ajattelin, että hei, tästähän saattaa tullakin jotain, kun Ossi kertoi, että haluaisi vielä asua ulkomailla. Siitähän se koko juttu sitten lähti! Ossi on on tutkija, joten tiesimme, että ulkomaille lähtö oli siksikin aika itsestäänselvyys. Täällä Utahin yliopistossa tehdään Ossin alalla todella korkeatasoista tutkimusta, joten paikka valikoitui sitä kautta. Ajatus pyöri ilmassa aika pitkään, ja alkoi pikku hiljaa konkretisoitua vuoden 2017 mittaan. Matkaan lähdimme alkuvuodesta 2018. Olemme täällä yhteensä 7 kuukautta eli tulemme takaisin kesän lopussa.


Salt Lake Cityn Capitol Hill.

2. Oliko sinulla paikasta ennestään mielikuvia?
En ollut käynyt Salt Lake Cityssä koskaan. Yhdistin paikan vain vuoden 2002 talviolympialaisiin ja mormoneihin. Ossi oli ollut täällä tutkijavaihdossa jo 2012 ja viihtyi tosi hyvin. Ossi on myös asunut Yhdysvalloissa lapsena, joten hän on suhtautunut Jenkkeihin lähtöön koko ajan myönteisesti. Olen itse käynyt Pohjois-Amerikasta vain New Yorkissa muutaman kerran ja kerran Kanadassa, mutta koko USA on ollut minulle todella vieras. En ole koskaan aktiivisesti hakeutunut Amerikkaan, koska olen ajatellut, että työt varmaan joskus vielä tuovat tänne. Ja niinhän tavallaan kävikin! En tosin kuvitellut päätyväni tänne autiomaahan.

3. Minkälaisia asioita muuttamisessa piti ottaa huomioon?
Viisumin hakeminen oli aika työlästä ja siinä olikin säätöä. Ossin komennussopimuksessa piti huomioida monenlaisia asioita palkanmaksuun ja verotukseen liittyen. Ydinkysymys olivat myös vakuutukset, jotka ovat täällä Jenkeissä ensiarvoisen tärkeät. Ilman vakuutuksia täällä ei voi olla, sillä terveydenhuolto on niin kallista. Haimme molemmille omaa työviisumia, ja niitä varten tarvittiin erilaisia todistuksia työnantajalta, lapsen syntymätodistusta myöten. Ai niin, ja mentiinhän me naimisiinkin! Oltaisiin kyllä menty muutenkin, mutta ei varmaan oltaisi saatu aikaiseksi yhtä nopealla aikataululla. Eli jotain hyvääkin seurasi kaikesta siitä säädöstä.

4. Miten saitte arjen Suomessa järjestymään niin, että irtaantuminen oli mahdollista?
Olen yrittäjä (www.workdaydesigners.com), joten omien töiden järjestely oli suhteellisen helppoa. Toki tänne lähtö tarkoitti myös sitä, että asiakkaat jäivät Suomeen. Ossi on täällä komennussopimuksella, joten sen puolesta kaikki oli tietenkin selvää.


Temple Square talviasussa.

5. Kävikö muuttaminen helposti?
Meillä alkoi meidän täällä ollessa putkiremontti, joten matkatavaroiden lisäksi piti laittaa koko koti pakettiin ennen lähtöä. Lopulta taidettiin selvitä urakasta parissa päivässä. Olemme erikoistuneita matkustamaan vähillä matkatavaroilla, mutta tänne lähdimme neljän matkalaukun, kantorinkan ja matkarattaiden kanssa.

6. Minkälaisella alueella siellä asutte?
Asumme kalustetussa kolmiossa ihan Salt Lake Cityn keskustassa. Eihän tämä ihan niin ihana ole kuin oma koti, mutta olemme viihtyneet täällä hyvin.
Etsimme asuntoa netistä jo ennen tänne saapumista, mutta se oli vaikeaa, koska hinnat olivat huonosti esillä ja yhteydenottoihin ei yleensä vastattu. Tänne tultuamme löysimme asunnon heti ensimmäisenä päivänä. Alue on rauhallinen, vaikka se keskustassa onkin. Meitä vastapäätä sijaitsevan kaupunginkirjaston edessä tosin parveilee paljon kodittomia. On todella lohdutonta, kun omasta ikkunasta näkee, kuinka lumen alle on hautautunut ihmisiä nukkumaan. Mitään haittaa heistä ei ole ollut. Päin vastoin, meille kodittomat ovat olleet todella kohteliaita.

7. Minkä hintaista eläminen siellä on?
Vuokra on samaa hintaluokkaa kuin Suomessa, ruoka ruokakaupassa hieman edullisempaa. Myös ulkona syöminen on halvempaa, ja etenkin roskaruokaa saisi pilkkahintaan. Autoilu on naurettavan halpaa. Ruokaostoksista kertyy pisteitä, joilla saamme bensasta parhaimmillaan 80 sentin alennuksen gallonalta (eli noin 20 senttiä litralta). Hauskinta on, että saamme alennusta bensasta myös, koska käytämme omia kestokasseja. Varsinainen ekoteko siis! Koska olemme molemmat yliopistolla töissä, saamme käyttää julkista liikennettä ilmaiseksi. Täällä onkin melko hyvä julkinen liikenne, toisin kuin monessa muussa amerikkalaisessa kaupungissa. Monet asiat ovat myös kalliita: esim. kännykkäliittymissä datan määrä on yleensä rajattua ja liittymät kalliimpia kuin Suomessa.

8. Oletteko tutustuneet naapureihin ja saaneet Salt Lake Citystä uusia ystäviä?
Arki lähti rullaamaan täällä hyvin nopeasti. Pääsimme muuttamaan asuntoomme melkein heti ja parin viikon päästä saapumisesta lapsi aloitti hoidossa. Yliopistolla meidät otettiin ihanasti vastaan. Aika moni täällä on jostain muualta, joten pari kolme ulkomaalaista sinne tänne ei herätä mitään ihmetystä. Tuttavamme ovat lähinnä työkavereita yliopistolta ja oman kirjaprojektini myötä olen tutustunut joihinkin ihmisiin. Talossamme on ihana house manager, joka lahjoo lasta karkeilla, ja kaikkien talon työntekijöiden kanssa vaihdetaan aina kuulumiset. Olen myös tutustunut yhteen suomalaisnaiseen täällä, jolla on samanikäinen lapsi kuin meillä. Toisaalta olen aika laiska panostamaan kaverisuhteisiin, kun olemme täällä niin lyhyen aikaa. Välillä on vähän yksinäistä.

utah9
NBA-ottelussa. Utah Jaz voitti.

9. Kirjoitat siellä kirjaa. Onko sinulla muita projekteja?
Opetan yliopistolla työpäivämuotoilua. Eli sitä, kuinka samoja muotoilun periaatteita, joita sovelletaan teltan tai palvelun käyttöliittymän suunnitteluun, voi soveltaa myös omiin työpäiviin, opiskeluun ja elämään ylipäätään. Päädyin opettamaan sattuman kautta. Ajattelin, että haluaisin ottaa yliopistolta joitakin kursseja, mutta kun juttelin ohjelman johtajan kanssa, hän pyysikin minut tänne opettamaan. Kurssi oli hieno kokemus. Oli todella kiinostavaa päästä nuorten amerikkalaisten opiskelijoiden sielunmaisemaan kiinni. Opin heiltä ehkä enemmän kuin he minulta. Kirjaa kirjoitan tulevaisuuden työstä. Se julkaistaan alkuvuodesta 2019 (Docendo).

10. Oliko sieltä helppo löytää Kaislalle päivähoitopaikka?
Ei todellakaan! Kävin läpi yli 130 hoitopaikkaa ja soitin niistä yli kolmeenkymmeneen. Joka paikassa oli täyttä ja parhaissa kolmen vuoden jonot. Lapsi olisi pitänyt laittaa jonoon jo ennen syntymäänsä. Ennen hoitajan löytymistä kävimme parissa päiväkodissa tutustumassa, ja toinen niistä oli järkyttävä. Lapset leikkivät todella pienessä huoneessa, jonka yhdessä nurkassa vaihdettiin pienimpien vaipat. Päiväkodissa ei ulkoiltu, paitsi "hyvällä säällä" (meidän mittapuulla täällä on aina hyvä sää, mutta päiväkodin mielestä ei juuri koskaan). Vanhemmat tekivät lapsille mukaan omat eväät. Päiväkotien taso vaihtelee: monissa paikoissa on aika akateeminen meininki, eli jo pienten on tärkeää opetella aakkosia ja kirjaimia. Ja kotitehtäviäkin annetaan. Ihania päiväkoteja on, mutta ne ovat kalliita ja niihin on pitkät jonot. Kyllä on ollut suomalaista varhaiskasvatusta ikävä!

11. Huhhuh! Miten ongelman lopulta ratkaisitte?
Kaisla pääsi ihanalle perhepäivähoitajalle, jolla on saman ikäinen poika ja hoidossa on usein myös kolmas lapsi. Löysin perhepäivähoitajan Facebookin äitiryhmästä. Ensimmäisinä päivinä meinasin pimahtaa, kun pelkäsin, että lapsi kaapataan tai että löytämäni hoitaja on joku ihan outo hyypiö. Mutta kaikki on mennyt tosi kivasti ja Kaisla viihtyy hyvin. Näin lyhyelle ajalle tämä on loistava järjestely.


Kaisla uusien kavereiden kanssa.

12. Uskallatko liikkua Salt Lake Cityssä iltaisin yksin?
Eilen juuri katsoin uutisista, että muutaman korttelin päässä oli ollut aseellinen uhkailutapaus. Se tuntui epätodelliselta. Meidän alue on ihan turvallista sinänsä, mutta huumeet ovat ongelma myös Salt Lakessa. Hieman syrjemmässä on alueita, jonne en menisi hengailemaan. Kerran sattui hieman ahdistava kohtaus, kun osuin lapsen kanssa kapealle kävelytiellä samaan aikaan useamman nistin kanssa. Mitään ei käynyt, mutta ehdin jo miettiä, että mitenköhän tästä tilanteesta pääsee tarvittaessa pois. Pelotti. Kerran näin, kun meidän lähistöllä käytin huumekauppaa, ja yksi nuori kundi piikitti itseään mun edessä kirjastossa. Se oli rajua. Huumeet ovat täällä suurin ongelma.

13. Minkälaisia tyypilliset viikkonne siellä ovat?
Olen juuri saanut kirjani käsikirjoituksen valmiiksi, joten alkuvuosi on mennyt hyvin samankaltaisissa merkeissä. Herämme, syömme aamupalaa, lapsi katsoo piirrettyjä, Ossi lähtee ratikalla töihin ja minä vien Kaislan autolla hoitoon muutaman kilometrin päähän. Sitten menen kirjastoon kirjoittamaan kirjaa. Arkisin menemme illalla puistoon tai pyöräilemme korttelin ympäri. Viikonloppuisin käymme kävelemässä lähivuorilla, telttailemme kansallispuistoissa tai hengailemme kaupungilla.

14. Onko teille muodostunut Salt Lake Cityssä jo suosikkipaikkoja?
Tavallisena viikonloppuna otamme aamusta kahvit mukaan ja menemme läheiseen Liberty Parkiin. Minä saatan käydä juoksemassa sillä välin, kun Kaisla ja Ossi leikkivät. Lempipuuhaa on ehdottamasti telttaretket erämaahan. Aiomme kiertää kaikki Utahin viisi kansallispuistoa ja sen lisäksi täällä on useampi osavaltion puisto, joissa ajattelimme käydä. Erämaassa retkeily on seikkailu kaikille.

Insert
Kaislan lukuhetki teltassa.

Retkellä Navajo-intiaanien mailla.

15. Teettekö ruokaa paljon kotona vai harrastatteko ulkona syömistä?
Syömme arkisin lähes aina kotona. Yritämme syödä semiterveellisesti ja ulkona hyvien valintojen tekeminen on vaikeaa. Ravintoloita on japanilaisesta italialaiseen, meksikolaiseen, kreikkalaiseen ja thaimaalaiseen. Pikaruokaketjuja on paljon. Meidän lemppareita on yksi meksikolainen ja eräs chileläinen ravintola, ja sitten tietenkin Domino’s Pizza. Meksikolaisessa ravintolassa jokaista syötyä annosta kohti lahjoitetaan yksi annos hyväntekeväisyyteen, eli voi herkutella hyvällä mielellä. Monissa ravintoloissa sen sijaan käytetään kertakäyttöastioita. Se on mielestäni aivan järkyttävä ihmiskunnan alennustila. Vihaan muutenkin kertakäyttökulttuuria, joka täällä elää vahvana. Toinen erikoisuus on, että limsamuki täytetään aina automaattisesti. Jos ei halua juoda litrakaupalla cokista, pitää erikseen kieltää tai tajuta itse lopettaa ajoissa. Ravintoloissa huomioidaan lapsi superhyvin: Kaisla saa aina oman korokeistuimen, lastenmukin ja yleensä vielä pienen värityskirjan.

16. Amerikkalaista työkulttuuria kuvaillaan usein kovaksi: töitä tehdään paljon, eikä lomia juurikaan ole. Näkyykö tämä Salt Lake Cityssä?
Kyllä ja ei. Salt Lake on yllättävän "relaxed". Täällä ihmiset ovat oivaltaneet, että uraan on turha panostaa liikaa, koska oikea elämä on vuorilla. Ihmiset retkeilevät erämaassa ja talviaikaan laskevat. Utahilainen leppoisuus on yllättänyt. Toisaalta täällä on aktiivinen ja kasvava startup-skene, josta moni ei ole kuullutkaan. Olen myös näissä startup-tapahtumissa vähän käynyt ja se on ollut kiinnostavaa. Myös yliopisto on iso työllistäjä ja siellä tehdään etenkin lääketieteen saralla aivan huippujuttuja. Mutta kilpailuhenkiseksi en kuvailisi tätä missään nimessä, päin vastoin! Ihmiset ovat avulialita ja yhteistyöhaluisia. Lomat ovat toki lyhyitä. Kahden viikon kesäloma on jo saavutus.

17. Oletteko ehtineet reissata naapuriosavaltioissa?
Helmikuussa kävimme Las Vegasissa. Se on tässä ihan kulman takana Nevadassa, vain kahdeksan tunnin ajomatkan päässä. Siellä oli hauskaa, mutta kaksi päivää riitti. Ihan kreisi paikka! Lisäksi vietimme yhden pitkän viikonlopun Archesin ja Canyonlandin kansallispuistoissa. Päiväsaikaan oli jo hellekelit. Yöllä lämpötila tipahti reippaasti pakkasen puolelle ja olimme teltassa aivan jäässä. Vain lapsi nukkui kuin pikku possu, onneksi. Eli se oli seikkailu! Jokin aika sitten olimme Arizonassa. Se oli vähän hullumpi reissu: ajoa kertyi pitkän viikonlopun aikana lähes kaksituhatta kilometriä. Mutta kyllä kannatti! Vietimme ensimmäisen yön navakassa tuulessa Amerikan alkuperäiskansojen, Navajo-intiaanien mailla ja vierailimme Monument Valleyssa.

Insert
Mesa Arch, Canyonlands National Park.

Perhepotretti Monument Valleyssä.

18. Luonto siellä taitaa vetää aika hiljaiseksi?
Tosiaan! Maisemat ovat kuin suoraan lännenleffasta ja puistossa on jotain tosi taianomaista. Myös Grand Canyon oli nimensä mukaisesti valtava. Kansallispuistot täällä ovat todella erilaisia ja kaikki omaleimaisia. Niiden mittakaavaa on vaikea sanoin kuvata, jokainen pitää kokea itse. Luonto on vaihtelevaa, samoin ilmasto. Vuorilla saattaa sataa lunta samalla, kun alhaalla erämaassa on helle. Ympärillä on punaista savimaata, ja toisaalla vihreää tai erilaisia okran sävyjä. Usein tuntuu kuin olisi jossain toisella planeetalla kraatereiden äärellä.

19. Mitä uutta olet oppinut Utahista ja amerikkalaisista?
Täällä ollaan lähtökohtaisesti hyvin avoimia kaikelle uudelle. Toisaalta monien arvot ovat todella konservatiivisia. Ehkä se vielä korostuu täällä Utahissa, jossa me liberaalit olemme vähemmistössä. Ensimmäistä kertaa vähemmistössä, kokemus muuten sekin. Työelämässä ja bisneksessä naiset ovat yhä harvinaisuus. Kun käyn paikallisissa startup-tapahtumissa keskiviikko-aamuisiin, paikalla on tyypillisesti 20-40 miestä ja 2-3 naista. Toisaalta täällä on suosittuja instagram-äitejä, jotka pukevat itsensä ja kaikki viisi lastaan supernätisti ja ottavat kauniit kuvat autotalllin oven edessä joka viikko ennen kirkkoon lähtöä.

20. Onko teille sattunut hupaisia sattumuksia siellä ollessa?
Talomme house managerin nimi on Issa, ja tyttäremme kutsuu häntä jostain syystä Pissaksi. Se aina vähän naurattaa (myös häntä itseään).

Insert
Rehevää, kuivaa ja värien koko kirjo.

21. Minkälaisia asioita olet ikävöinyt Suomesta?
Ikävöin omia ystäviä ja perhettä. Olen aina ollut onnellinen veronmaksaja, mutta täältä katsottuna moni asia toki kirkastuu ja niitä arvostaa vieläkin enemmän. Suomalainen varhaiskasvatus ja ilmainen koulutus ylipäätään ovat uskomattomia etuoikeuksia maailmassa. Ne tasoittavat niin monen lapsen ja nuoren tietä elämässä, ettei sitä voi edes tajuta ennen kuin näkee, kuinka vaikea täällä on ponnistaa ylöspäin huonoista lähtökohdista. Jo se, että lapsille tarjoillaan ravitseva ruoka ilmaiseksi, on uskomatonta!

22. Mitä haluaisit tuoda Amerikasta Suomeen?
Toisin Suomeen toisten huomiomisen. Täällä aina kiitetään, pahoitellaan ja vaihdetaan kuulumisia. Osa siitä on tietenkin tyhjänpäiväistä small talkia, mutta pidän siitä, sillä se lähentää ihmisiä ja keventää tunnelmaa. Asiakaspalvelusta yleisesti voisi täältä hakea oppia. Joka paikassa asiakas on ykkönen ja kaikki on joustavaa ja mahdollista. Hienointa on monikulttuurisuus. Surullisena seurasin intiaanipäähinekeskustelua Suomessa. Sellainen ei tulisi kuuloonkaan täällä enää. Me asumme muuten alkuperäisasukkaiden mailla, eli ihan rikospaikalla. Täällä ollaan todella poliittisesti korrekteja tuollaisissa asioissa: erilaisia taustoja ja näkökulmia arvostetaan, vaikka epätasa-arvo onkin syvällä systeemissä. Mutta kun olet täällä, olet amerikkalainen. That’s it. Siinä on meille suomalaisille ajateltavaa.

23. Mitä nähtävyyksiä suosittelisit Salt Lake Cityyn saapuvalle lomailijalle?
Salt Lake City kalpenee niiden luonnonnähtävyyksien rinnalla, joita Utahissa on. Mutta Salt Lake on kiva lähtöpiste. Näkemisen arvoisia paikkoja ovat Capitol Hill ja Temple Square. Samoin Beehive House on kiinnostava tapa tutustua mormonikirkon historiaan. Luonnonhistoriallinen museo on aivan mahtava – dinosauruskokoelma on todella laaja ja tällä alueella onkin ollut oikein dinosaurusten keskittymä. Myös Red Butte Garden on kiva paikka näin kesäaikaan.

Lue lisää!

Minkälaista on asua Los Angelesissa ja New Yorkissa?
Minkälaista on asua Japanin Osakassa?
Minkälaista on asua Shanghaissa ja Miamissa?
Minkälaista on asua Kreikassa?
Minkälaista on asua Virossa?

sanna image
sanna