Minkälaista on asua Japanin Osakassa?

Christina Aaltio törmää Japanissa koomisiin tilanteisiin kielimuurin ja kulttuurierojen takia.

Tutustuin ruokatoimittaja Christina Aaltioon pari vuotta sitten, kun olimme yhteisellä pressimatkalla Bilbaossa. Muistan, että jo silloin tuli puhetta arjen ja erilaisten intohimojen sovittamisesta. Unelmista, joita ei haluaisi jättää jossittelun asteelle. Kun Christina kertoi Facebookissa muuttavansa miehensä ja 21-, 18- ja 15-vuotiaiden lastensa kanssa vuodeksi Japaniin, huomasin innostuvani valtavasti hänen puolestaan. En ole koskaan käynyt Japanissa, mutta kotonani asuu intohimoinen anime-harrastaja, joka toivottaa hyvät yöt ja huomenet japaniksi ja haaveilee Tokion-matkasta.

1. Milloin sait kuulla, että perheellänne on mahdollisuus muuttaa Japaniin?
Mieheni soitti vuosi sitten helmikuussa kesken lehtikuvausten. Olin juuri tekemässä maustejuttua Aasiasta Glorian ruoka & viini -lehteen. Hihkuin, pompin ja totesin kuvaajalle, että "et saa kertoa vielä, tätä pitää hetki sulatella". Samalla lusikoin seitsenmaustetta keraamiseen kuppiin. Oli se kumma tunne. Olimme odottaneet pitkään mahdollisuutta lähteä ulkomaille.

2. Minkälaisia käytännön järjestelyjä muutto vaati?
Japani on tarkka maa. Järjestelyjä oli paljon, lähinnä paperisotaa. Viisumien haku oli aika lailla päivätyötä koko kevään ajan. Onneksi saimme siihen apua Osakan yliopistolta.

3. Miten saitte lasten kouluvaihdon hoidettua?
Nuorimmaiselle piti hakea paikka kansainvälisestä koulusta ja sopia, että hän voi jättää ysiluokan Suomessa väliin ja pyrkiä lukioon ilman suomalaista peruskoulun päättötodistusta. Juuri vaihto-oppilasvuodelta palanneelle keskimmäiselle tämä oli vaikein tilanne. Hänen piti lähteä taas uuteen maahan, lukemaan Suomi-lukiota etänä. Vanhin lapsemme oli juuri päässyt Tampereelle opiskelemaan, mutta halusi tulla muutamaksi kuukaudeksi kesken opiskeluja tatamille.

4. Toitte koiratkin mukana Osakaan.
Se olikin hankalinta ja vei järjettömästi aikaa. Meidän piti hankkia lääkärintarkastuksia, otattaa verinäytteitä ja odottaa Suomessa 180 päivää ennen seuraavia näytteitä. Koirilla oli lääkärintarkastus samana päivänä, kun meillä oli lento Osakaan, ensin Suomen päässä ja sitten vielä Japanissa. On ihme, että ovat täällä. Ehkä ensimmäiset suomalaiset koirat Japanissa.

5. Mitä tiesit Japanista entuudestaan?
Kävimme koko perheen voimin Japanissa kuusi vuotta sitten. Asuimme Kiotossa piskuisessa talossa, geisha-alueella. Muistelemme vieläkin seikkailua. Lapset elivät silloin mangavaihetta ja vietimme lukuisia tunteja mangamuseossa. Päällimmäiset fiilikset Japanista kumpuavat Miyazakin animeista, perheemme perjantaileffoista.

6. Minkälaisen asunnon löysitte ja mistä?
Mieheni on töissä Osakan yliopistolla ja saimme yliopiston kautta apua asunnon haussa. Onneksi, sillä kaikki vuokra-asuntosivustot ovat japaninkielisiä. Koirat toivat asunnonhakuun lisähaasteensa. Onneksi meille löytyi kiva tatamitalo Osakan pohjoisosasta Ibarakista, pyörämatkan päästä yliopistolta ja kansainvälisestä koulusta.

7. Ovatko vuokrat ja asumiskulut siellä kalliita?
Asuminen maksaa suunnilleen saman verran kuin Suomessa. Ruoka on hieman halvempaa, samoin ravintoloissa syöminen.

8. Mikä on ollut suurin yllätys?
Japanin neljä vuodenaikaa. Raikas talvi, joka oli yhtä raikas ja vilpoinen myös sisällä talossamme. Nukuimme pipot päässä, kun sisällä ohuiden seinien suojassa oli parhaimmillaan vain +2 astetta. Saimme onneksi lainaksi kerosiinilämmittimen, joka pöhisi nurkassa talvikuukaudet.

9. Miten naapurit ja muut paikalliset ovat ottaneet teidät vastaan?
Täällä eletään säntillistä elämää. Herään joka aamu viideltä, kun naapurini lähtee skootterilla töihin. Kuulen äänen seiniemme lävitse, mutta en näe häntä koskaan. Vastapäätä asuu mummo, joka ei puhu sanaakaan englantia, ei tosin muutkaan naapurimme. Hymyilemme ja tervehdimme ystävällisesti. Täällä on hankala tutustua ihmisiin, japanin kieli olisi todella tarpeellinen taito. Olen kuitenkin löytänyt ystävän kuntoklubilta, johon liityin heti ensimmäisellä viikolla. Setsuko, 75-vuotias senseini, on parasta mitä perheellemme on tapahtunut. Hän on napannut autolla kauppoihin, tuonut meille lämmittimen, opastanut ruokakaupoissa ja näyttänyt miten dashi-liemi valmistetaan. Ja kun karkasimme Taiwaniin ja vanhin poikani jäi viikoksi kotiin hoitamaan koiria, täällä oli turvana Setsuko, jolle poikani olisi pystynyt tarvittaessa soittamaan.

10. Minkälaisissa tilanteissa olet tuntenut itsesi muukalaiseksi?
Olen muukalainen. Olemme lähes ainoat länsimaalaiset Ibarakissa. Täällä on opiskelijoita Indonesiasta, Thaimaasta ja Koreasta. Eilen olin kolmatta kertaa kampaajalla ja ulvoin kampaajapojan kanssa naurusta, kun emme pystyneet juttelemaan edes Google-kääntäjän välityksellä. Näytin vain peukkua, kun hän harvensi hiuksiani. Kuntoklubin pukuhuoneessa minulle nauretaan. Olen jättiläinen ja mummot tulevat vertaamaan pituutta viereeni. Kainalooni yltävät.

11. Tuntevatko japanilaiset Suomen?
Minulta kysytään aina, että olenko amerikkalainen. Kun kerron, että olen Suomesta, kaikki hönkivät whuuh. Japanilaiset tietävät hyvin Suomen: Marimekon, muumit, kylmän, lumen, designin. Ja kaikki haluavat tulla Suomeen.

12. Pääsitkö pian kiinni paikalliseen elämänmenoon? Miten sujuvat ruokakaupassa käynnit?
Oli jännittävää hypätä kiireisestä työstä tyhjään, uuteen alkuun. Mieheni ja poikani tulivat maahan pari kuukautta aikaisemmin ja ehtivät selvittää monet käytännön asiat. He olivat tappaneet torakat, tutkineet pesukoneen japaninkieliset käyttöohjeet, etsineet lähikaupat ja päässeet käsiksi koulu- ja työarkeen. Kun saavuin, minulta meni kuukausi ihan vain ihmetellessä uutta kulttuuria. Ruokakaupassa käynti oli päivittäinen seikkailuni: en ymmärtänyt aluksi mitään mitä kaupassa oli. Ostin kattilan, lakanat ja pyyhkeet. Suomalainen ystäväni totesi kotimme nähtyään, että elämme kuin leikkimökissä.

13. Minkälainen viikkorutiini sinulla siellä on?
Elämä täällä on ihanan yksinkertaista, kun jokainen meistä on ottanut mukaansa vain tärkeimmät tavarat. Poikani kitaran, minä muutaman kirjan. Täällä ei ole autoa, astianpesukonetta eikä uunia. Ajelen pyörällä mäkiä ylös ja alas ruokakauppaan. Viikkoni täyttyvät nopeasti. Kuntoklubilta löytämäni ystävän kautta olen saanut ympärilleni kylän naisia, jotka opettavat minulle paikallista kulttuuria, ikebanaa ja teeseremonian alkeita. Olen reissannut tyttäreni kanssa pitkin Japania ja pitänyt hostellia. Luonamme vierailee kevään aikana 40 ystävää Suomesta.

14. Miten muu perhe on sopeutunut sinne?
Kansainvälinen koulu on haastava ja päivät ovat pitkiä. Samoin mieheni työ yliopistolla. Etäopiskelu Suomen lukioon on ehkä kaikkein haastavinta, kun joutuu opiskelemaan kaiken itsenäisesti, ilman opetusta. Valokuvaajatyttäreni oli täällä kaksi kuukautta reissaamassa, samalla teimme muutaman lehtijutun yhdessä.

15. Oletko löytänyt siellä asuessasi itsestäsi uusia puolia?
Olen ehkä täällä asuessani löytänyt taas itseni, ilman työminää. Olen ollut aina kiinnostunut ihmisistä ja eri maiden kulttuureista. Ja sitä tämä vuosi on täynnä. Kuorrutan itseni täällä juuri sillä, mistä olen kiinnostunut.

16. Japanilaiseen kulttuuriin liittyy paljon vanhoja perinteitä. Ahdistavatko ne vai rauhoittavatko ne?
Nautin paikallisesta elämäntavasta. Huomaan, että minussa elää pieni japanilainen. Pidän järjestyksestä ja esteettisyydestä. Täällä olen oppinut teeseremonian alkeet "ichi go, ichi e". Se tarkoittaa, että jokainen hetki on tärkeä ja ainutkertainen.

17. Oletko oppinut japanin kieltä?
Huonosti. Tervehdin, kiitän ja hymyilen japaniksi. Aloitin kunnantalolla kurssin, jossa Tono, eläkeläispappa opetti minua. Lopetin kesken, liian haastavaa. Kirja oli kirjoitettu hiraganoilla, eikä meillä ollut yhteistä opetuskieltä.

18. Oletko löytänyt Japanissa uusia ruokasuosikkeja ja oppinut kokkaamisesta uutta?
Japanilainen ruokakulttuuri on valtava, sushit ovat vain viipale siitä. Riisinkeitin pöhisee ruokamme rungon ja kylkeen kokkaamme arkena paksoita ja tofua. Olen oppinut tekemään itse tofun ja maukkaita raamen-keittoja. Ruokamme on täysin erilaista kuin Suomessa. Maut ovat yksinkertaisia ja selkeitä, niistä on helppo pitää. Tosin vegaanilla tyttärelläni oli haastavaa, sillä niin monessa ruuassa on kalalientä, bonito-lastuja ja kananmunia. Japanissa ravintoloita on eniten maailmassa. Täällä voi syödä neljällä eurolla tai maksaa itsensä kipeäksi.

19. Minkälaisia suomalaisia ruokia ja raaka-aineita kaipaat?
Olemme pyytäneet ystäviä tuomaan Suomesta ruisleipää, kaurahiutaleita ja palajuustoa. Marjoja kaipaan.

20. Millä mielellä katsot Suomea nyt, kun olet saanut kotipuoleen etäisyyttä?
Suomi on monikulttuurinen maa, toisin kuin Japani. Täällä otetaan vasta pieniä askeleita siihen suuntaan. Uutiset ovat paikallisia, lähinnä Koreaa ja Amerikkaa koskevia. On yllätys, miten huonosti täällä osataan puhua englantia.

21. Mitkä ovat lempipaikkojasi Osakassa?
Osaka on jättimäinen kaupunki, jonka ydin on minulle edelleen täysin hahmottamatta. Asumme kaupungin laidalla ja se sopii minulle. Karkaan täältä mieluummin paikallisjunalla puolessa tunnissa Kiotoon kuin Umedan pilvenpiirtäjien juurelle. Kioto on yksi lempikaupungeistani, kiehtova sellainen. Täynnä temppeleitä ja kulttuuria.

22. Mitä suosittelisit Osakaan matkustaville lomalaisille?
Umeda, pohjoinen keskusta, on business-alue. Alue on täynnä design-pilvenpiirtäjiä, tavarataloja, ostostunneleita ja ruokapaikkoja. Eteläinen keskusta on Namba, josta löytyy sokkeloisten ostoskatujen lisäksi Kuromon-ruokatori, peliluolia, manga-kauppoja, ravintoloita ja yöelämää. Temman alueella on kirppiksiä, pikkuravintoloita, toreja, korealainen kaupunginosa, matalampia taloja ja kauppojen lisäksi myös paikallisten asuntoja. Tennojiin alueelta läheltä satamaa löytyy taidemuseo, eläintarha sekä puisto, joka on täynnä kahviloita.

23. Oletko ehtinyt kiertää katsomassa muita kaupunkeja?
Kansain alueella on paljon kiinnostavaa. Kotimme on lähellä Kiotoa, Kobea, Himeijja ja Naraa. Luotijunalla pääsee näppärästi Tokioon ja Hiroshimaan. Olen reissannut enemmän muualla kuin Osakan ytimessä.

24. Tulette takaisin ensi kesänä. Haluaisitko viipyä vielä pidempään?
Ensimmäinen vuosi on harjoittelua. Tunnistamme nyt vuodenajat ja elämänrytmin. Jos voisin jäädä pidemmäksi aikaa Osakaan, opettelisin kielen alkeet ja ostaisin talvitakin.

25. Mitä haluaisit vielä ehtiä kokea ennen Suomeen paluuta?
Reissata enemmän maaseudulla ja vuoristossa. Haluaisin myös tehdä pari pitempää vaellusta vuorilla ja ihastella merta, ehkä piipahtaa Okinawalle.

26. Minkä japanilaisen tavan haluat tuoda mukanasi kotiin?
Ajatuksen ja asenteen siitä, että ottaisimme paremmin muut huomioon. "Minä edellä" ei tapahdu mitään hyvää.

Lue lisää:

Minkälaista on asua Kreikassa?
Minkälaista on asua Shanghaissa ja Miamissa?
Minkälaista on asua Los Angelesissa ja New Yorkissa?