Minkälaista on asua Kreikassa?

Maaret Launis muutti Ateenaan 10 kuukaudeksi. Tällaista arki Kreikassa on.

Tervetuloa blogin uuteen juttusarjaan, joka sai alkunsa puhtaasti omasta uteliaisuudesta. Olen aina haaveillut, että voisin joskus asua hetken ulkomailla, mutta moni käytännön seikka on arveluttanut. Koska tykkään ottaa asioista selvää, päätin jallittaa kaikki ulkomailla tällä hetkellä asuvat kaverini ja kysyä heiltä. Toivottavasti tämä auttaa teitäkin unelmienne toteuttamisessa ja antaa mahdollisimman paljon käytännön tietoa.

Ensimmäisenä Suomalaiset ulkomailla -sarjassa tapaatte 29-vuotiaan Maaret Launiksen, joka on asunut nyt 7 kuukautta Ateenassa.

1.Miten päädyit Kreikkaan ja kenen kanssa?
Puolisoni sai täältä vuoden mittaisen työkeikan, ja tulin poikaystävän perässä pari kuukautta hänen lähtönsä jälkeen. Asumme kerrostalossa Ateenan keskustassa.

2.Otitko töistä virkavapaata vai irtisanouduitko, jotta pääsit lähtemään?
On tämä tavallaan virkavapaa. Tarkka termi olisi varmaan työloma, koska en ole oikeutettu virkavapaaseen työvuosien perusteella. Toisin sanoen työ odottaa mua, kun palaan Suomeen. Järjestely yllätti, sillä luulin, ettei mikään yritys halua sitoutua työntekijään. Oli kiva olla väärässä.

3.Miten ystävät ja työkaverit suhtautuivat, kun kerroit irtiotostasi?
Varmaan enimmäkseen siten, että vau, onpa hieno mahdollisuus, totta kai tartut siihen. Niin sanoi lähin esimiehenikin. En muista kuulleeni mitään negatiivisia kommentteja.

4.Millä elätät itsesi siellä?
Reissasin Yhdysvaltoihin syksyllä ja tein siellä yhden hyvin palkatun konsulttihomman. Niillä rahoilla olen elellyt jokusen kuukauden. Vapaana kirjoittajana rahaa tulee lehtijutuista. Lisäksi olen elänyt puolison siivellä jonkin verran. Olemme sopineet, että puoliso saa siivestää sitten jossain toisessa elämäntilanteessa. Eniten totuttelua onkin vaatinut puolisoon nojautuminen. Olen aina ollut taloudellisesti omavarainen. Onneksi sain äsken töitä YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR:N) harjoittelijana.

5.Minkälaista on työskennellä kreikkalaisten kanssa?
Paljon on eroja suomalaisiin työtapoihin verrattuna. Ihmiset tulevat toimistolle liukuvasti ja syövät lounasta tosi myohään (jos syövät). Työkaveri kuittailee mulle, että aiotko kohta nauttia aamiaissalaattisi, kun alan valittaa nälkää puoli kahdentoista aikaan. Kulttuurieroista kuittailu on muutenkin hauskaa. Mä saatan kysellä, että miksei kukaan ole menossa kello ysin palaveriin, jos kello on 9.05. Työkavereita huvittaa täsmällisyyteni.

6.Mitä käytännön juttuja ulkomaille muutossa piti ottaa huomioon?
Googlesta löytyy kaikki! EU:n sisällä muutto on todella helppoa, ja puolison työnantajan kautta moni asia on sujunut jouhevasti. Sen voisi mainita, että Kelaan ja Eläketurvakeskukseen pitää muistaa ilmoittaa ulkomaille muutosta ja paluuajankohdasta. Koska olen Suomesta pois vain vajaan vuoden, pysyn Suomen sosiaaliturvan piirissä. Sosiaaliturvan merkitys on korostunut, sillä olen alkanut odottaa lasta Kreikassa ollessani. Jos en olisi hoitanut hommaa kuntoon ja ilmoittanut Kelalle, mulla olisi edessä hirveä paperisota äitiysavustuksiin ja muihin liittyen.

7.Minkälaisia mielikuvia sinulla oli Kreikasta etukäteen?
Tämä on ollut mulle ensimmäinen Kreikan kokemus. Kreikkaan liittyy paljon sekä negatiivisia että positiivisia mielleyhtymiä: toisaalta talouskriisiin liittyvä yhteiskunnallinen ahdinko, toisaalta mieletön kulttuuriperintö. Ruokafriikkinä osasin tietysti odottaa kreikkalaisia tomaatteja, juustoja, oliivioljyä ja lammasta.

8.Mitä eläminen Ateenassa maksaa?
Tulin valmiiseen työsuhdeasuntoon, eli en ole joutunut miettimään kiinteitä asumiskustannuksia. Ravintolassa syöminen ja reissaaminen on halpaa. Talouspaperit, siivousaineet, shampoot ja muut kodinhoitotarvikkeet ovat puolestaan kalliita. Katsoin ihan silmät pyöreänä, kun wc-paperipaketissa oli kuuden euron hintalappu. Sen sijaan monet vihannekset tuotetaan täällä paikallisesti, esimerkiksi tomaattien, kurkkujen, kesäkurpitsojen ja appelsiinien kilohinta ei päätä huimaa.

9.Mikä on yllättänyt eniten?
Kieli ja kreikan kielen aakkoset. Kreikkalaiset puhuvat ihan mukavasti englantia, mutta lähtiessä en osannut ajatella sitä, että kaikki katukyltit ja esimerkiksi elintarvikkeiden tuoteselosteet ovat kreikaksi. Olemme ottaneet puolison kanssa kreikan tunteja alusta asti, ja aakkosten oppiminen on helpottanut elämää huomattavasti. Raskauteen liittyvien terveyspalvelujen käyttäminen on myös aika haastavaa, kun järjestelmä on tyystin erilainen ja kieli vieras. Esimerkiksi lääkäristä saadut testitulokset joudun kääntämään ensin englanniksi ja sitten suomeksi. No, tiedänpähän, mikä on leukosyytti kreikaksi!

10.Miten paikalliset ovat ottaneet teidät vastaan?
Olen tutustunut täällä pariin ihmiseen, joita uskallan kutsua lyhyen tuntemisen perusteella ystäviksi. Liikumme puolisoni kanssa aika kansainvälisissä porukoissa ja tällä hetkellä lähipiiri koostuu muista kuin kreikkalaisista. Työkaverini ovat kuitenkin enimmäkseen paikallisia. Heillä on sopivan musta huumorintaju, ja liberaali ja rento elämänasenne.

11.Mikä on ollut suurin ero arjessa Suomeen verrattuna?
Suurin ero on se, että Suomessa tiedän, kuinka asiat toimivat ja kenelle kannattaa soittaa, jos jokin ei toimi. Jos Suomessa lihapaketissa on parasta ennen -päiväys mennyt pari päivää sitten umpeen, nuuhkaisen tuotetta ja käytän sitten huoletta. Täällä tunnustelen ja haistelen ruoka-aineita eri tavalla. Jos Suomessa on suojatiellä vihreät valot, menen kadun yli miettimättä. Kreikassa valoihin ei voi luottaa yhtään. Täällä on oltava eri tavalla valppaana. Se kehittää ihmistä, mutta väsyttää myös. Olen ulkopuolinen niin hyvässä kuin pahassa.

12.Onko teillä käynyt Suomesta paljon vieraita?
Jonkin verran, ja lisää on tulossa. Kun Suomesta tulee kavereita, huomaan olevani aika ylpeä Kreikasta ja nykyisestä elämänmuodostani. Ateena on upea kaupunki. Täällä on kiva toimia turistioppaana, kun kulttuuria ja hyviä ravintoloita on niin paljon.

13.Miten Kreikka on muuttanut sinua?
On tämä ollut erityistä aikaa mulle ja puolisolle. Meillä on ollut aika paljon ihania yhteisiä juttuja. Tämä on hitsannut meitä yhteen. Ulkomailla asuessa myös itseään oppii tuntemaan paremmin. Ulkopuolisuuden tunne on tosi tervetullut henkisen kehityksen kannalta. Olen aika sosiaalinen, mutta täällä joudun ponnistelemaan enemmän. On kiva huomata silti pärjäävänsä. Erityisesti raskauden kanssa säätäminen on vahvistanut tunnetta siitä, että kyllä mä pärjään, vaikka järjestelmä olisi kuinka hullu.

14.Miten kreikkalaiset suhtautuvat raskauteen? Onko siellä neuvolajärjestelmää?
Ei ole neuvolaa, joten käytän yksityisiä palveluja. Kreikkalaisilla tuntuu olevan paljon vanhanaikaisia uskomuksia raskaudesta. Kenkäkaupan myyjä ei meinannut suostua myymään mulle juoksukenkiä, koska hänen mielestään kyseiset lenkkarit eivät sovi odottavalle naiselle. Vääriä olettamuksia liittyy myös synnyttämiseen. Kreikassa lapsista yli 50 prosenttia syntyy keisarinleikkauksella, mikä on jyrkästi vastoin WHO:n ja EU:n suosituksia. Täällä lääkärit eivät kysy, miltä raskaus tuntuu tai miten olet voinut. Lääkärit eivät selitä, miksi he jonkun toimenpiteen tekevät. He vain kertovat testituloksista. Toki kielimuurikin varmasti vaikuttaa.

15.Mitä olet ikävöinyt eniten Suomesta?
Ruisleipää, kuuma vettä, kunnollista vedenpainetta aamusuihkussa, mustikoita, pyörä- ja kävelyteitä, liikenteen rauhallisuutta. Sitä, että kaikki toimii. Ja vaikka ei toimisikaan, tiedän ainakin, minne kannattaa valittaa.

16.Jännittääkö Suomeen tulo? Mitä odotat eniten?
Odotan paluuta, koska sikiö alkaa olla jo iso ja olo on turvallisempi sen suhteen kotona. Odotan hetkeä, kun laskeudun Helsinki-Vantaalle ja menen Alepaan, ostan ruisleipää, Oivariinia ja luomumaitoa. Sitten otan taksin kotiin ja lysähdän sohvalle, syön ruisleivän ja katson HBO Nordicia. Odotan sitä tunnetta, että nyt ei tartte hetkeen lähteä pois. Korkeintaan Naistenklinikalle synnyttämään.

17.Haluaisitko vielä kokeilla asumista ulkomailla?
Joo, ja varmaan tulen joskus asumaankin. Sekä puolisoa että minua kiinnostaa ulkomailla työskentely. Haluaisin asua ranskankielisessä maassa, esimerkiksi Geneve voisi olla mielenkiintoinen paikka. Se on järkyttävän kallis tietysti, joten elintaso ei varmasti olisi samanlainen kuin Ateenassa.

18.Jos voisit, tekisitkö nyt jotain toisin?
Ai että jättäisinkö lähtemättä Kreikkaan? No, en todellakaan! En tekisi mitään toisin.

P.S. Toiset valitsevat kodikseen purjeveneen ja lähtevät kuudeksi vuodeksi maailmaa kiertämään. Tutustu Meretniemen perheen huikeaan seikkailuun täällä!

Kuva: Maria Santo