Kristiinankaupungissa saduista tulee totta

Kristiinankaupungissa saduista tulee totta

Väittävät, että Kristiinankaupungissa asuu kummituksia. Olen varma, että myös prinsessoja.

Kaupallinen yhteistyö: Visit Kristiinankaupunki

Istumme äidin kanssa omenapuun katveessa ja hörpimme kahvia siroista posliinikupeista. Perennapenkin unikot ovat täydessä kukassa, enkä ole eläissäni nähnyt tällaista syreeniloistoa. Paksu kissa makaa aidan päällä ja naapurissa posetiivari soittaa Hello Mary Louta. Tuntuu kuin olisimme hypänneet H.C. Andersenin tai Tove Janssonin satukirjaan.

On kesäkuun puoliväli ja seikkailemme toista päivää Kristiinankaupungissa, jossa vietetään vuosittaista Avoimet Portit -tapahtumaa. Se tarkoittaa, että talojen puutarhoihin saa kurkkia luvan kanssa (osallistumismaksu kahdelta päivältä on 15 €). Tähän tarkoitukseen 730-vuotias vanha rouva sopiikin mainiosti, sillä sen suojaisat ja rehevät sisäpihat suorastaan kutsuvat peremmälle. Puutarhoista löytyy kahviloiden lisäksi kirpputoreja, taimimyymälöitä, nukkemuseoita, taidetta ja akustisia keikkoja.

Parasta Avoimet Portit -tapahtumassa: kahvilat kaupunkilaisten sisäpihoilla.
Kristiinankaupunki kuuluu Citta Slow -liikkeeseen, jossa tavoitteena on pitää pikkukaupungit elävinä, ja ottaa rennosti! 
Vinkkejä puutarhureille: pihalle voi viedä myös sängyn.


Näkemistä riittää myös vanhoissa puutaloissa, joista vanhimmat ovat 1700-luvulta. Kristiinankaupunki on ollut onnekas, sillä se on säästynyt tuhoisilta pommituksilta ja tulipaloilta. Kaupungin asemakaava näyttää kutakuinkin samalta kuin 1600–1700-luvuilla. Talot ovat lähekkäin ja kadut pieniä: kapein niistä on alle kolmen metrin levyinen Kissanpiiskaajankuja.

Kristiinankaupungin vanhoihin rakennuksiin liittyy muuten lukuisia kummituskokemuksia. Tarinoissa ullakolta kuuluu ääniä, laatikot ja kaapinovet aukeilevat itsestään ja ikkunoissa on nähty vanhojen asukkaiden kasvoja. Me ryntäilemme ympäriinsä niin, ettemme ehdi pysähtyä kuuntelemaan vanhoja sieluja. Ehkä niitä pitää palata katsomaan kaamosaikana.

Kissanpiiskaajankujan kohdalla on kaivettava kamerat esiin.
Komea raatihuone on seissyt sijoillaan vuodesta 1865.


Sen sijaan pyöräilemme mäkisiä katuja ylös ja alas: ensin Kauppatorin reunaa rantatielle ja sieltä siistien omakotitalotonttien ohi Ulrika Eleonoran kirkon ja raatihuoneen luokse. Auringon laskiessa nousemme Myllykallion kukkulalle, jossa vanha tuulimylly vartioi kaupungin kattoja.


Myllykallion tuulimyllyn luota avautuu näkymä yli kaupungin kattojen. Mukava paikka auringonlaskun aikaan.
Harri Alatalo pyörittää Kristiinankaupungissa nykyään kauppiassukunsa vanhaa tilaa, Krepeliniä, jonka pihapiiriä myös tuossa alla.

Majoitu

Kristiinankaupungissa on kokoonsa nähden yllättävän paljon majoitusvaihtoehtoja, näistä valtaosa on pieniä hotelleja, mökkejä tai vierastaloja. Yöpymisen keskihinta pyörii sadan euron molemmin puolin. Tunnetuimpia ja parhaimmalla sijainnilla varustettuja ovat Hotel Alma, Hotelli Krepelin, Hotel Leila ja Vinkel Guesthouse, jossa me yövyimme (lisää kuvia ja juttua majoituskokemuksesta täällä).

Meidän ihana vierastalo, Guesthouse Vinkel. 

Syö

Ravintoloita Kristiinankaupungissa voisi olla enemmänkin. Kun kysyimme paikallisilta suosituksia ruokapaikoiksi, kärkeen nousivat torin laidalla oleva Crazy Cat, rantaravintola Jungman, kesäravintola Pavis ja lounasruokala Gastro. Päädyimme testaamaan Crazy Catin pannupizzabuffaa, joka oli runsas ja maukas. Avoimet Portit -tapahtuman takia kahvia ja pullaa tuli herkuteltua väliaikaisissa pihakahviloissa, sekä kerran kauppahuone Cornerin Café Kaakussa.

Koe

Lebellin kauppiaantalo (Rantakatu 51-53): aikamatka 1700–1800-lukulaiseen kotiin ja hirsiaittojen pihapiiriin. Pääsyliput 4 € aikuisilta, 2 € opiskelijoilta ja euron lapsilta.
Carlsro (Carlsrontie 181): kolmikerroksinen, entisaikojen loistohuvila, joka toimii nykyään kaupunginmuseona. 11 000 esineen kokoelma eri aikakausilta. Täällä kuulemma myös kummittelee...
Tullituvan kesäpuoti (Ulrika Eleonoran kirkon vieressä): Kristiinankaupungin suloisin kauppa on täynnä vaatteita, myssyjä, laukkuja, käsitöitä ja keramiikkaa, joita tuottelias Terttu Pesonen tekee talven aikana.

Terttu Pesonen pitää ihanaa käsityöpuotia Ulrika Eleonoran kirkon kupeessa. 
Puutarhan somistamisessa vain mielikuvitus on rajana. Ostin tuon tuulikellon.


Merimuseo (Kauppatori 1): oleellinen osa Kristiinankaupungin historiaa, johon kuului arki suurten purjelaivojen satamakaupunkina ja merimiesten kohtauspaikkana.
Luontopolut: Kristiinankaupungissa on useita mahdollisuuksia luonnossa patikointiin. Lähinnä kaupunkia on Pohjoislahden luontopolku. Muut reitit löydät täältä!
Kirkot: Vuonna 1700 valmistunut Ulrika Eleonoran kirkko on vaatimaton, mutta jotenkin rauhoittava paikka. Kristiinankaupungin uusi kirkko hurmaa valollaan ja koristeellisuudellaan.

Vasemmalla Ulrika Eleonora, oikealla Kristiinankaupungin uusi kirkko.
Natalia Kalevan galleria sijaitsee Kauppahuone Cornerissa.


Kummituskävely: taiteilija-kirjailija Natalia Kaleva tuntee Kristiinankaupungin oudot kummitustarinat. Kummituskävelyjen aikataulut löytyvät täältä.
Markkinat: Kristiinankaupungissa osataan juhlien järjestämisen taito. Avoimet Portit -viikonloppua vietetään yleensä kesäkuun puolivälissä, kesämarkkinoita 12.–14.7, Vanhanajan toripäivää 7.9. ja Mikaelinmarkkinoita 28.–29.9. Muut meiningit voit katsastaa tapahtumakalenterista.

Markkinatunnelmaa torilla.
Kristiinankaupungin suojaisasta lahdenpoukamasta löytyy myös vierasvenesatama.
Yli puolet asukkaista puhuu äidinkielenään ruotsia. Kristiinankaupunki on siis hyvä paikka kielikylvylle. Toki suomellakin pärjää mainiosti.

sanna image
sanna