Haaparanta ja Tornio – kaksoiskaupungin parhaat elämykset samalla matkalla
Haaparanta-Torniossa saa kaksi maata yhden reissun hinnalla. Vietin kaksoiskaupungissa pari päivää ja poimin kiinnostavimmat kohteet.
Kaupallinen yhteistyö: HaparandaTornio.
Kahden maan rajakaupungeissa on ollut aina jotain kiehtovaa. Miltä tuntuu elää rinta rinnan toisen kulttuurin ja valtion asukkaiden kanssa? Meillähän kaksoiskaupunkeja on vain kaksi: Suomen Imatra ja Venäjän Enso itärajalla, sekä Ruotsin Haaparanta ja Suomen Tornio länsirajalla. Piipahdin jälkimmäisessä ja pääsin samalla kokemaan, minkälaista on ylittää raja pandemia-aikana. Ja vastaus äskeiseen: eipä kummempaa. Suomesta Ruotsiin pääsee siirtymään ilman minkäänlaisia todistuksia. Suomen puolelle tultaessa kätevintä on, jos mukana on todistus kahdesta koronarokotteesta. Tuo löytyy Omakannasta ja sen pystyy näyttämään rajavartijalle ihan kännykästä. Hyvin pääsee rajan yli yhdelläkin rokotuksella: tuolloin täytyy vain käydä ottamassa koronatesti 72 tunnin kuluessa maahan tulosta. Jos rokotuksia ei ole ollenkaan, koronatestin voi käydä ottamassa rajalla olevissa testauspisteissä.
Tornioon ja Haaparannan lähelle pääsee omalla autolla, bussilla, junalla ja lentäen. Lähin lentoasema on Kemissä, 23 kilometrin päässä. Kolariin liikennöivällä junalla pääsee Tornioon, muut pysähtyvät Kemissä. Ruotsin puolella avautui 1.4.2021 myös uusi junarata, joka kulkee Haaparantaan asti. Tarkemmat tiedot kulkuyhteyksistä täällä.
P.S. Tästäkin reissusta tein muuten stooreja myös Instagramiin: löytyvät profiilini Haparanda-Tornio-kansiosta!
Kojamo on Tornion uusin tunnus
Tornio täytti toukokuussa kunnioitettavat 400 vuotta. Sen kunniaksi Tornionjoen rannalle, Nordbergin möljälle on avattu vaikuttava veistos, joka säihkyy auringossa ja jonka läpi näkyy suoraan Tornionjoelle. 15-metrisen teräslohen on suunnitellut ja tehnyt taiteilijapari Teija ja Pekka Isorättyä. Jättikalan sisälle pääsee myös kävelemään. Kun Tornionjoki keväällä tulvi, vesi nousi niin ylös, että näytti kuin kala olisi uinut. Veistos symbolisoikin vapautta ja vapaata liikkuvuutta: eivät ne lohetkaan joessa mieti, kumman maan puolella polskivat.
Suomen ja Ruotsin välisestä rajasta tuli juteltua paljon paikallisten kanssa. Moni sanoi, ettei kaksoiskaupungin keskellä kulkevaa rajaa tule edes ajatelleeksi. Ihmiset käyvät töissä, kouluissa ja kaupoissa päivittäin molemmilla puolilla. Konkreettisimmin maaerot huomaa Suomen ja Ruotsin jääkiekko-ottelupäivinä, jolloin voi olla varma, että voittajajoukkueen kannattajat lähtevät liput liehuen rajan toiselle puolelle fiilistelemään. Mutta hyväntahtoista kiusoittelua se taitaa enemmänkin olla. Isoja kalenterijuhlia, kuten uuttavuotta Haaparannan ja Tornion porukat kokoontuvat usein viettämään kaduille yhdessä.
Eikä rajaa ole myöskään fyysisesti nähnyt ennen kuin koronarajoitukset olivat pahimmillaan ja Haaparannan ja Tornion väliin pystytettiin väliaikainen aita. Enää sitä ei onneksi ole.
Venetaksilla Perämeren kansallispuistoon
Yksi erikoinen juttu kävi ilmi: vaikka täällä on upea Perämeren kansallispuisto, saaristo on monelle paikallisellekin vieras. Todennäköisesti myös siksi, ettei saaristoon ole julkista, säännöllisesti kulkevaa veneliikennettä niin kuin vaikka Turussa tai Helsingissä. Onneksi tällainen on kuitenkin suunnitelmissa: kuluneella viikolla testauksessa ovat olleet jokiristeilyt Tornion ja Haaparannan välillä.
Juttelin myös venetaksia kipparoivan Pekka Ahon kanssa, joka kertoi kuljettavansa tilauksesta retkeilijöitä (kerralla max. 9 henkilöä) Vähä-Huituriin, Selkä-Sarveen ja Pensaskarille. Kuljetuksiin sisältyy meno-paluu ja hinnat vaihtelevat etäisyyden ja matkustajien määrän mukaan. Esim. 6-9 henkilön kyyditseminen Vähä-Huituriin on tänä kesänä maksanut 20 euroa per matkustaja. Lisätietoa kannattaa kysyä Pekalta (pekka.aho.pah@gmail.com tai 0400 296 425).
Toranda – onko tässä pian pilvenpiirtäjä ja zipline?
Tornionjoen varrella sijaitsevaan Torandaan on keskustasta vain vajaan kuuden kilometrin matka. Perillä odottaa valtava tapahtumakeskus, joka koostuu ravintolasta, vierasvenepaikoista ja vuokramökkimajoituksesta saunoineen. Tosin paikan isännällä, Erkki Hanhirovalla on vielä suuremmat visiot. Mikäli Erkin unelma käy toteen, tontille kohoaa vielä jonakin päivänä pilvenpiirtäjä, jonka huipulta voi liukua ziplinella Ruotsin puolelle. Idea kuulostaa pähkähullulta, mutta tällaisia nämä kaksoiskaupungin porukat ovat: mitä tahansa voi olla luvassa.
Cape East - kylpylälomaa ja herkkuja
Ja kappas, yhtäkkiä ollaankin sitten Haaparannan puolella. Perille on Tornion keskustasta vain vajaa neljä kilometriä, mutta katukyltit ehtivät vaihtua matkalla ruotsinkieliseksi. Cape Eastin lomakeskuksessa on 156 huoneen hotelli, leirintäalue, kylpylä hoitoloineen, 150-paikkainen sauna, sekä laadukas ravintola. Ruokalistaa tulikin täällä testattua: lounaaksi tarjoiltu kuha ja rapukakku maistuivat taivaalliselta kylmän rieslingin kanssa. Keittiötä johtava Jari Juvonen kertoi, että Cape Eastissa kaikki pyritään tekemään itse jäätelöä myöten.
Selviytyjien kuvauspaikka
Pandemian vuoksi seikkailurealityjä on parin vuoden aikana kuvattu erityisen paljon lähimaisemissa. Filippiinien, Fijin tai Malesian paratiisirantojen sijaan Suomen Selviytyjätkin taltioitiin viime kesänä Ruotsissa, Haaparannassa. Ohjelmaan tarvittavat lavasteet rakennettiin aivan Cape East -kylpylähotellin lähelle. Nyt kuvaukset ovat ohi, mutta ohjelman kulissit yhä tallella: niissä voi järjestää mittelöt vaikka kaveriporukalla.
Uniikkeja käsitöitä paperista
Kesken matkan Instagram-seuraajani vinkkasi Paperivalo-puodista. Onneksi tämä ihana käsityökauppa ja kahvila olikin listalla. Sitä pyörittää Karungissa paperitaiteilija Sirpa Kivilompolo, joka on jo parinkymmenen vuoden ajan luonut uniikkeja tuotteita käsintehdystä paperista. Vanhaan hirsitaloon sisustettu puoti on jo nähtävyys itsessään: kauniita yksityiskohtia täynnä. Suosituimpia tuotteita ovat erilaisista murremietelauseista tehdyt kortit, taulut, koriste-esineet. Suomalaisten suunnittelijoiden korujakin on myynnissä. Ostosten lomassa voi nautiskella kahvit.
P.S. Muita alueen shoppailuvinkkejä löydät täältä!
Kukkolankoski - kalastajan paratiisi
Jos Haaparannan ja Tornion alueelta pitäisi valita vain yksi luontokohde, menisin Kukkolankoskelle. Suomen pisimmällä vapaasti virtaavalla koskella on mittaa 3,5 kilometriä ja pudotuskorkeutta 14 metriä. Täällä pääsee tutustumaan vuosisatoja vanhaan kalastusperinteeseen, lippoamiseen, jossa pyyntivälineenä käytetään pitkän varren päässä olevaa haavia eli lippoa. Idea on kuljettaa lippoa joen pohjaa myötäillen niin, että jokeen kutemaan nousevat kalat uisivat haaviin. Näin Kukkolankoskellakin pyydetään siikaa ja lohta.
Kukkolankoski on muutenkin vaikuttava paikka. Istuin pitkään rannalla ja katsoin hypnoottisesti ryöppyävää koskea. Täällä voi tuntea myös maajoukkuehenkeä, sillä Suomen ja Ruotsin raja menee keskellä jokea. Vastarannalla Kukkolaforsenilla ruotslaiset lippoavat saaliita ihan samoin konstein. Kalastajat näkevät siis halutessaan koko ajan, milloin kala nappaa naapurille.
Varrassiikaa ja löylyjä
Parasta oli tietysti päästä paistamaan vastapyydettyä, nuotiossa paistettua varrassiikaa. Että voi yksinkertainen ruoka olla hyvää! Tosin kyllä syöminen työstäkin lopulta kävi: kala tarjoiltiin paistokodassa, jossa lämpötila nousi nuotion ja hellekelin takia saunalukemiin. Talvella tai kylmänä syyspäivänä elämys on varmasti täydellinen, kun ulkolämpötila on laskenut.
Kukkolankosken kalastajakylissä on panostettu myös matkailuun. Sekä Ruotsin että Suomen puolella on tarjolla mökkimajoitusta, ravintoloita ja koskenlaskun kaltaisia elämyspalveluja. Haaparannan Kukkolaforsenissa on 16 saunaa, joihin pääsee testaamaan erilaisia löylyjä. Tapahtumia järjestetään myös. Parhaiten Kukkolankosken ja Tornion alueen ohjelmapalveluista tietää Risto Kantolan Nordic Safaris.
Grand Hotel Mustaparta
Haaparanta-Tornion hotellitarjonta yllätti. Varsinkin hinnoillaan. Täällä on mahdollista yöpyä hyvätasoisissa huoneissa jo satasen vuorokausihinnalla. Majoituin Tornion keskustassa sijaitsevaan Grand Hotel Mustapartaan, jossa on 12 saunallista, todella isoa sviittiä. 60-neliöisessä huoneessani oli erillinen makuuhuone, olohuone, wc ja sauna. Hintaa tästä kokonaisuudesta joutuu maksamaan elokuussa vain 189 euroa. Helsingissä saman summan saa pulittaa sesonkiaikana helposti jo standard-huoneistakin.
Grand Hotel Mustaparta on entisöity 1900-luvun alun rakennukseen, jossa toimi sotavuosina venäläisten sotilaiden kasarmi ja myöhemmin koulu. Idean takana on Tornion vauhdikas visionääri, Reijo Angeria, jolta eivät hankkeet (eivätkä hulvattommat jutut) lopu. Reijo on pyörittänyt ravintoloita sekä Torniossa että Ylläksellä, heittänyt keikkaa muusikkona ja järjestänyt festivaaleja eturivin artistien kera. Kaiken hässäkän keskellä mies on selättänyt yhden suolistosyövänkin. Reijolla on tapana ajautua mitä omituisempiin tilanteisiin niin kuin vuonna 1998 keskelle Lapin kastetta CMX-yhtyeen, Bill Gouldin (Faith No Moren tuottaja) ja Annikki Tähden kanssa. Melko sekalainen seurakunta.
Nykyään Reijo pyörittää 3,8 miljoonan euron liikevaihtoa, mutta siihenkin mies kommentoi vain tyynesti näin:
"Niin. Lähtiessä ei ollu mithään. Nyt on miljoona velkaa".
Stadshotell - ylellistä nostalgiaa
Persoonallisia ja ainutlaatuisia hotelleja löytyy Haaparannan puoleltakin. Susanne Wallinin upeasti entisöimä ja johtama Stadshotell on ehdottomasti käymisen väärti. Meidän reissuseurue vietti täällä unohtumattoman illallisen, jonka jälkeen Susanne vei meidät tutustumiskierrokselle 120-vuotiaan talon huoneisiin ja vanhaan kellotorniin.
Stadshotell on hienostuneen tyylikkyyden huipentuma: kaikki täällä on mietittyä, harkittua ja hotellin historiaan sopivaa: värisävyt, materiaalit ja valaistus. Huoneissa jatkui sama linja.
Stadshotellissa on käynnissä huoneiden remontti. Yllä vanha huone, alla uusittu versio. Upeita molemmat, mutta melkein enemmän ihastuin tuohon vanhaan stailiin. Hinnat ovat muuten täälläkin edulliset: esim. näin elo-syyskuussa huoneita saa noin 130 eurolla.
Tornion Panimon pelastajat
On aina mahtava tavata ihmisiä, joista paistaa intohimo ja yhdessä tekemisen kyky. Tässä yksi esimerkki. Panimomestari Leo Andelin (oikealla) sai 1960-luvulla tehtäväkseen kehittää oluen, joka maistuu sekä miehille että naisille. Syntyi legendaarinen Lapin kulta, josta tuli Suomen myydyin olut. Vuonna 2010 Tornion Panimo kuitenkin lopetettiin ja panimon tilat jäivät niille sijoilleen ränsistymään. Pelastajaksi saapui Kaj Kostiander, joka otti yhteyttä jo eläköityneeseen Leo Andeliniin ja pyysi mestaria avukseen herättämään henkiin panimoa ja oluita. Parasta on, että Tornion Panimo toimii samoissa tiloissa, joissa se aikanaan vuonna 1873 aloitti. Nykyään täällä järjestetään myös panimokierroksia oluen ystäville.
Hotelli ja ravintola Olof
Vielä yksi vinkki Tornioon suuntaaville. Apteekinpuiston edustalla, Säästöpankin vanhassa konttorissa on toiminut jo vuodesta 2014 hotelli Olof, jossa on 35 yksilöllisesti sisustettua huonetta. Paikkaa pyörittää sympaattinen Olavi Kinnunen, jolla oli ennen hotellia kokemusta lähinnä kuorma-autoista, takseista ja kauppabisneksestä. Arvostan ihmisiä, jotka uskaltavat.
Hotel Olofin kupeessa toimii myös ravintola, jonka freesaamisessa on ollut auttamassa keittiömestari ja hotelliyrittäjä Sirly Ylläsjärvi. Ravintolan värimaailma oli rennon tyylikäs. Ruokalistalta suosikiksi nousi alkuruuaksi tarjottu sokerisuolattu lohi sekä suklainen jälkiruoka. Pääruuan ulkofilee ei ollut tällä kertaa mureimmasta päästä, mutta listan muut annokset jäivät kiinnostamaan.
