Ensimmäistä kertaa Japanissa – tämä yllätti!

Vaikka Japaniin tutustuisi ennalta kuinka pieteetillä tahansa, sen monikerroksisuus avautuu vasta paikan päällä.

En tiedä, onko minkään matkan prosessointi kestänyt näin kauan. Palasimme perheen kanssa Japanista reilu kuukausi sitten ja vieläkin on pöllämystynyt olo kaikesta koetusta. Vaikka olen reissannut koko elämäni sekä vapaa-ajalla että työn puolesta, tätä kohdetta ei voi verrata mihinkään aikaisempaan. Toki yritin ahmia etukäteen kaiken tiedon kirjoista, dokkareista ja perheemme Japani-gurulta, mutta taustatutkimus osoittautui kuitenkin pintaraapaisuksi. Japanista saa otteen vasta, kun sen on itse nähnyt ja kokenut.

Alkuun en ollut edes varma, tykkäisinkö koko maasta. Japani on niin hämmentävän erilainen. Nyt mietin vain, milloin voisin päästä takaisin.

Tässä havaintoja ensipuraisusta.

Yltäkylläisyys

Ehdimme nähdä isoista kaupungeista vain Tokion, Osakan ja Kioton, mutta ne antoivat jo käsityksen Japanin tarjonnasta. Se on valtava. Kaikkea on yltäkylläisen paljon: ihmisiä, taloja, autoja, kauppoja, tavaraa, valoja, nähtävyyksiä ja tekemistä. Havainnollisen mittakaavan saa vertaamalla Japania Yhdysvaltoihin: Japani on pinta-alaltaan vain 3,8 prosenttia Yhdysvaltojen koosta, mutta silti yhdeksän kertaa tiheämmin asuttu kuin Amerikka.

Kun kadulla kävellessä vastaan tulee jatkuvasti uusia brändejä, logoja ja liikkeitä, iskee ensin ahneus. Tokiossa ja Osakassa kävimme 9-kerroksisissa jättitavarataloissa, joissa myytiin esim. pelkkää elektroniikkaa. Ihan tavalliset ruokakaupatkin olivat elämys (näistä teen vielä oman postauksensa).

Automaatit

Jos kapinoit vielä Suomessa kauppojen ja pikaruokaketjujen itsepalvelukassoja vastaan, Japanissa joudut antautumaan. Kaikki on automatisoitu. Juomia, ruokia ja pientä tarpeistoa sisältäviä pömpeleitä seisoo vieri vieressä kaduilla ja kauppojen auloissa. Maksu onnistuu useimmiten pankkikortilla, kunhan olet ensin suomentanut masiinojen käyttöohjeet kännykän käännösohjelmia hyödyntäen. Hämmästyttävää kyllä, jotain laariin lopulta aina kolahtaa.

Viihdekulttuuri

Olen toki tiennyt, että japanilaiset rakastavat animea ja pelaamista, mutta viihdekulttuurin laajuus yllätti silti. Isommat kaupungit ovat täynnä äänekkäitä pelihalleja, joihin kaikenikäiset pukumiehet koukkaavat suoraan töistä tempomaan vanhan ajan videopelejä. Nuoriso on puolestaan heikkona gashapon-automaatteihin, joista voi kolikkoa vastaan pyöräyttää muovista pikkuroinaa tai saalistaa laarista robottikourilla pehmoleluja tai herkkuja. Tokiossa massiivisimmat anime- ja cosplay-keskittymät löytyvät Akihabarasta ja Ikebukurosta.

Ruoan laatu ja hintataso

Olin kuullut niin paljon juttuja "järkyttävän kalliista" Japanista, että melkein varauduin jo pakkaamaan eväät mukaan. Perillä huomasimme, ettei reissussa välttämättä tarvitakaan valtaisaa budjettia. Kohtuuhintaisia ja laadukkaita ravintoloita on tarjolla valtavasti ja 10-15 eurolla syö jo hyvin. Jos tekee mieli pihistellä, edulliset iltapalat voi aina hankkia Lawsonin, 7-Elevenin tai FamilyMartin lähikaupoista. Reissubudjetissa auttaa tällä hetkellä sekin, että euro on jeniin nähden vahva.

Järjestelmällisyys

En tiedä, miten japanilaiset sen oikein tekevät, mutta jotenkin täällä kaikki toimii. Jos tien tukkii epämääräinen lauma, se tarkoittaa yleensä turisteja. Paikalliset itse jonottavat hillitysti metroon, asettuvat liukuportaissa jämptisti vasemmalle puolelle ja väistävät vastaantulijaa. Kukaan ei tungeksi, töni tai mekkaloi. Se tekee jopa miljoonakaupungissa etenemisestä suhteellisen helppoa ja stressitöntä.

Siisteys ja vessat

Japanin siisteyttä on aina ylistetty, mutta suhtauduin tähän epäillen. Vasta, kun näin kiiltävinä hohtavat metrojen lattiat ja raikkaalta tuoksuvat julkiset vessat, aloin ymmärtää. Täällä ei totta tosiaan ole roskan roskaa. Eikä muuten julkisia roskiksiakaan: jokainen kantaa sotkunsa mukanaan ja tipauttaa ne roskikseen vasta kotona tai missä lie sopivassa välietapissa.

Japanilaisten vessojen käyttö jännitti, mutta kaikki oli tietysti niin tarkasti ohjeistettu, ettei erehtymisen vaaraa ollut. Kun istuin reissun jälkeen ensimmäistä kertaa kotona kylmälle pytynreunukselle, melkein säikähdin. En olisi ikinä uskonut, että ikävöin alapesusuihkua ja lämmitettyä pyttyä!

Ruska-ajan kauneus

Kun suunnittelimme tätä matkaa, googlasimme tietysti kevään lennot ja hotellit. Summa summarum: tarjolla oli pelkkää loppuunmyytyä tai helkutin kallista. Kun töiden osalta ainoaksi vaihtoehdoksi jäi marraskuu, varauduimme jo henkisesti rospuuttokeliin. Mitä vielä! Perillä odotti aivan täydellinen ruska. Jos lämpötila iltaisin laski jonnekin 10-14 asteen hujakoille, päivisin oli usein t-paitakeli.

Toki haluan päästä vielä joskus kokemaan kevään ja kirsikankukatkin, mutta värikästä syksyä uskallan suositella myös matkustusajankohdaksi.

Luonto

Halusimme kokea suurkaupunkien vastapainoksi myös Japanin maaseutua, joten buukkasimme auton ja suuntasimme Osakasta Fukuin Onoon sekä Hakusaniin. Loistoratkaisu! Ajelimme sympaattisten pikkukaupunkien halki, ihastelimme kansallispuistojen maisemia ja fiilistelimme lumihuippuisia vuoria. Mykistävän kaunista.

Liikenne ja bensan hinta

Junilla pääsee liikkumaan Japanissa näppärästi isompien kaupunkien reiteillä, mutta maaseudulle suunnatessa auto on tarpeen. Timppa sukkuloi sujuvasti vasemmanpuoleisessa liikenteessä, sillä "väärä puoli" tuli hänelle aikoinaan tutuksi Englannissa asuessa. Japanissa ajaminen oli muutenkin yllättävän helppoa, sillä opasteet olivat selkeät ja suurkaupungeissakin liikenne veti hyvin. Ruuhkia osui vastaan lähinnä kaupunkien ulkopuolella tietöiden takia. Kansainvälinen ajokortti Japaniin muuten vaaditaan (kortin saa näppärästi Autoliitolta).

Bensan suhteen selvittiin edullisesti, sillä hinta oli alle euron litralta. Tietullimaksut sisältyivät puolestaan auton vuokran hintaan.

Japanilaisten avuliaisuus

Matkan ikimuistoisimpia hetkiä olivat kohtaamiset paikallisten kanssa. Japanilaisten vieraanvaraisuus ja ystävällisyys ovat omaa luokkaansa. Saimme apua bensa-asemilla, kaupoissa, hotelleissa sekä yllättävissä tilanteissa kieli- ja kulttuurimuurien kanssa. Apu tuntui pyyteettömältä: sitä ei tehdä täällä rahasta, sillä Japanissa ei edes ole tippikulttuuria (siinäkin muuten yksi iso plussa).