10 matkaelämystä vuonna 2024 – yksi selkeä trendi
En ole tehnyt kaukomatkoja pariin vuoteen, mutta huikeita reissuja Eurooppaan ja lähiseudulle kyllä. Tässä kuluneen vuoden 10 parasta seikkailua, ja toiveet tulevalle.
Listasin joululomalla huvikseni työni parhaita puolia. Ylivoimaista ykköstä ei tarvinnut kauan miettiä: kyllä se on vapaus ja yllätyksellisyys. Yrittäjänä tiedän kalenterini maksimissaan parin kuukauden päähän, enkä sitäkään yleensä kovin tarkasti. Arvaan, että monelle tämä malli olisi painajainen. Niin se minullekin joitakin vuosia sitten oli. Nykyään ahdistuisin enemmän sitovuudesta: siitä, että kaikki olisi puolestani etukäteen päätetty ja joku ulkopuolinen taho määrittelisi, minne saan mennä ja milloin.
Kun katson tämän vuoden reissusaldoa, huomaan, että moni työmatkoista tuli eteen yllätyksenä ja lyhyellä varoitusajalla. Nekin irtiotot, jotka olen ensin toteuttanut lomareissuina, ovat myöhemmin realisoituneet blogi- tai lehtijutuiksi.
Kuluneen vuoden ikimuistoisimpia matkoja yhdistää yksi selkeä trendi. Luonto. Olen huomannut, että sen merkitys on elämässäni vain kasvanut iän myötä. Suurinta onnea olen kokenut tänä vuonna vuorilla, tuntureilla, merellä, järvellä ja metsissä.
1. Junalla Sveitsin halki
Kesäkuussa pääsin kansainvälisen lehdistöryhmän mukana Sveitsiin, joka nousi heittämällä vuoden hienoimpien kokemusten joukkoon. Viikon aikana matkustimme junalla henkeäsalpaavien vuorimaisemien halki Zürichista Montreuxiin, Locarnoon, Luzerniin ja St.Galleniin. Välillä hyppäsimme bussiin, sitten kaapelihissiin ja lopulta jopa vanhaan höyrylaivaan, joka lipui turkoosin Vierwaldstätterjärven keskellä kuin epätodellisessa lavasteessa. Koostan tästä vielä bloginkin puolelle juttua, mutta alkumaistiaisia voitte käydä lukemassa tästä Annassa julkaistusta jutusta.
Olen haaveillut pitkään kunnon junamatkasta Euroopan halki, eikä tämä kokemus ainakaan hillinnyt matkakuumetta.
(Lehdistömatkan järjesti Switzerland Tourism).
2. Synttärivaellus Hetasta Pallakselle
Viime vuonna toteutin ensimmäisen pidemmän vaellukseni ja osallistuin 110 kilometrin Fjällräven Classiciin Pohjois-Ruotsissa. Tänä vuonna halusin palata pohjoiseen ja houkuttelin Timpankin mukaan Hetta-Pallaksen ruskaa kokemaan. 50 kilometrin vaellus sopi samalla synttärimatkaksi: kilometri jokaiselle elinvuodelle. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut porskuttaa terveenä jo puolivuosisataa. Lukema tuntuu tärkeältä rajapyykiltä ja muistuttaa, että vielä pitää mennä ja tehdä, kun jalka nousee.
3. Utsjoen yötön yö ja Jäämeren kuningasravut
Yksi pitkäaikaisista haaveistani toteutui touko-kesäkuun vaihteessa, kun pääsin kokemaan keskiyön auringon elämäni ensimmäistä kertaa. Lehdistömatka suuntautui Utsjoelle, josta matka jatkui vielä Jäämeren rannalle. Varanginvuonon Pykeijassa tuli mieleen vuosien takainen matka Lofooteille. Miten hurmaava pieni kalastajakylä! Pykeijan rannasta hyppäsimme porukalla kalastajapaattiin, joka kuljetti meidät kuningasrapuja pyytämään.
(Lehdistömatkan järjesti Holiday Village Valle).
4. Hengästyttävän kaunis Capri
Toukokuulle osui työmatka Italian Napoliin ja Sorrentoon, josta jatkoin vielä Timpan kanssa omatoimireissulle Caprille. Ihan käsittämättömän kaunis saari, jokaisen kehun arvoinen. Hotellivalintamme osui nappiin: olisin voinut viettää Hotel Della Piccola Marinassa vaikka viikon, jos vain lompakko olisi sallinut. Onneksi Capri on niin pieni, että saarella ehtii nähdä paljon viikonlopussakin. Kalliiden luksusliikkeiden sijaan keskityimme patikointiin ja hyvään ruokaan.
5. Satumainen Visby
Ei tarvinnut palella Gotlannissakaan, jonne osui toukokuun puolivälissä varsinainen helleaalto. Risteilimme paikalle Viking Gabriellalla ja kuljeksimme Timpan kanssa pitkin Visbyn suloisia kujia. Olen ollut Gotlannissa pari kertaa aiemminkin ja tykkään tästä Itämeren saaresta valtavasti. Kunpa laivat vain viipyisivät satamassa pidempään! Yksi päivä ei riitä mihinkään.
(Matka toteutettiin kaupallisessa yhteistyössä Viking Linen kanssa).
6. Yllätyksiä Lahdessa ja Villa Rauhalassa
Olen matkustanut viime vuosina Suomea ristiin rastiin niin paljon, että kuvittelen usein nähneeni jo kaiken. Silti kerta toisensa jälkeen yllätyn, ja se tuntuu kivalta. Miettikääpä nyt esimerkiksi Lahtea: tuleeko heti mieleen, että tuo yllä oleva kuva voisi olla sieltä? Tällainen näky eteen kuitenkin avautui, kun pyöräilimme Annin kanssa Vesijärven rantatiellä elokuussa. Majoituskin yllätti. Kauniisti entisöityyn Villa Rauhalaan liittyy Petteri Malisen huima uranvaihdostarina, joka on vaatinut rohkeutta ja riskinottoa.
(Matka toteutettiin kaupallisessa yhteistyössä Visit Lahden kanssa).
7. Mielenrauhaa Päijänteen kansallispuistossa
Jälleen uusi tuttavuus: Päijänteen kansallispuisto. Oletteko käyneet? Me saimme Annin kanssa venekyydin Lehmonkärjestä Kelventeen saareen. Jo matka oli elämys: hattarapilvet ja sininen taivas heijastuivat liki peilityyneen järveen. Veneen kyydissä palasivat mieleen kaikki lapsuuden huolettomat purjehduskesät Turun saaristossa. Ja kaunis oli Kelvennekin: saimme kävellä sen korkeilla harjuilla ja kangasmetsissä ihan kahdestaan, sillä lomalaiset olivat elokuun puolivälissä jo palanneet koteihinsa. Tässä muuten toinen verraton reissuajankohta: loppukesä ja alkusyksy.
(Matka toteutettiin kaupallisessa yhteistyössä Visit Lahden kanssa).
8. Etätyöviikko Kemiönsaaressa
Lokakuun lopussa lähdin testaamaan uudenlaista konseptia Kemiönsaareen, jossa teimme Timpan kanssa viikon ajan etätöitä. Samalla tutkin saaristokunnan palveluja asukkaan näkövinkkelistä: mistä löytyvät lähimmät kaupat? Entä kuntosali, terveysasema ja ravintolat? Kemiönsaaren asuntotarjontaakin ehdimme viikon aikana katsastaa. Viikko saaristossa oli silmiä avaava kokemus, sillä elämäntilanteemme mahdollistaisi tällaisen siirron jatkossakin. Lapset ovat jo isoja ja pystymme molemmat tekemään valtaosan töistämme etäyhteyksien päästä. Suurimpana haaveena on viettää vielä joskus talvi Etelä-Euroopassa, mutta Suomessakin arki voisi saada kivaa vaihtelua tällaisista pienistä hypyistä.
(Testiviikon toteutin kaupallisessa yhteistyössä Visit Kemiönsaaren kanssa).
9. Yasuragin kylpylä: pikamatka Japaniin
Kuluneen vuoden ensimmäinen matka suuntautui Tukholmaan, joka oli samalla joululahjamme lapsille. Yhden yön vietimme kaupungissa, mutta reissun pääkohteena oli parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä sijaitseva Yasuragin kylpylä. Olemme pitkään haaveilleet Japanista, mutta reissun kustannukset ovat nelihenkiseltä perheeltä sitä luokkaa, että tuo vaatii vielä säästämistä. Yasuragi vei meidät kuitenkin japanilaisen kylpylän tunnelmaan: lilluimme kuumissa altaissa, rentouduimme saunassa ja nautimme illallisenkin yukatoihin kietoutuneina. Todella persoonallinen ja yksityiskohdilla viimeistelty paikka.
10. Saimaan talvi: norppien kinosten kolausta ja jääsauna
Tykkään innovatiivisista matkailuyrittäjistä, jotka jaksavat teoillaan todistaa, että tätäkin elinkeinoa on mahdollisuus harjoittaa vastuullisesti. Tammikuun työmatkalla kiidimme Annin kanssa hiljaisilla sähköskoottereilla pitkin jäistä Saimaata. Lakeland GTE:n järjestämällä retkellä saimme osallistua norppien apukinosten kolaamiseen. Niiden tarkoituksena on tarjota suojaisat pesät kevään kuuttivauvoille. Matka huipentui jääsaunan löylyihin Jannen ja Jaanan luona Puumalan Sahanlahti Resortissa.
(Kaupallinen yhteistyö: EU:n osarahoittama LakeSaimaa 2.0 -hankkeen kanssa, jonka rahoittajaviranomaisena toimii Etelä-Savon maakuntaliitto).
Toiveita vuodelle 2025
Myönnän, että ajoittain pelottaa. Ei oma nahka, vaan maailman tilanne. Viime kuukausina ikuinen optimisti sisälläni on saanut osumaa: pelkkä ajatus rauhasta on alkanut tuntua absurdilta ja kaukaiselta.
Toisaalta ehkä juuri siksi on parempi keskittää energia asioihin, joihin on oikeasti mahdollisuus vaikuttaa. Suojella omaa ja läheisten mieltä, hurmioitua hetkistä ja antautua virran vietäväksi. Moinen hölmöily on jonkun mielestä varmasti naiivia, ja typerää, mutta ehkä sen ansiosta on aamuisin kevyempi herätä ja iltaisin helpompi nukahtaa. Kaikki muu kiva ekstra, joka siinä välissä tapahtuu, on vain plussaa.
Hyvää uutta vuotta, reissukaveri! Kiva, kun olet kulkenut mukana.
P.S. Joko huomasit tammikuun arvonnan?
