Tästä alkaa seikkailu

Kuningasrapuja pyytämässä Jäämerellä

Mikä tekee Caprista unelmien lomasaaren?
Mikä tekee Caprista unelmien lomasaaren?
Maailman epätodellisin asia tehty: kesälomamatka varattu
Maailman epätodellisin asia tehty: kesälomamatka varattu
Tätä suloista kylää turistilaumat eivät ole vielä löytäneet
Tätä suloista kylää turistilaumat eivät ole vielä löytäneet

En ole mikään intohimoinen kalastaja, mutta kuningasrapusafari Jäämerellä oli elämys. Parasta oli Varanginvuonon Pykeija, joka toi mieleen Lofootit.

Lehdistömatka: Holiday Village Valle

Olen kyllä kuullut Jäämeren suuresta kuningasrapukannasta, mutta tavannut saksiniekkoja muutamia kertoja lähinnä lautasellani. Hyvissä ravintoloissa kuningasrapuannoksesta voi joutua pulittamaan 150 euroa. Meillä se on luksusherkun maineessa, mutta pohjoisnorjalaisille huomattavasti arkisempi ape.

Taannoisella Utsjoen-reissulla pääsin osallistumaan ihan huikean hienolle kuningasrapusafarille, jossa opin tästä meren jättiläisestä ja pohjoisen luonnosta paljon uutta. Ennen kaikkea retki oli silmiä avaava kokemus tällaiselle ruoantuotannosta vieraantuneelle nykyihmiselle.

Kaunis maisemareitti

Matka Utsjoelta Norjan Varanginvuonolle kesti pari tuntia ja oli jo elämys sinänsä. Tuskin täällä on ruuhkaa koskaan, mutta näin alkukesästä tunnelma on vielä rauhoittavampi. Pitkään ajelimme villinä kuohuvaa Tenojoen vartta. Sen rannat olivat vielä touko-kesäkuun vaihteessa täynnä virran kasaamia jäälohkareita. Kitukasvuiset puut ja pensaat värjöttelivät tien pientareilla paljaina, vaikka etelämpänä on ollut jo pitkään täysi kesä.

Luonnon vaikuttava näytös Tenojoen varrella.
Osa jäälohkareista hohkasi turkoosina.

Sukellus Pikku-Suomeen: ihana Pykeija!

Nyt on tunnustettava, etten ole ikinä ennen kuullutkaan Pykeijasta (Bugøynes). Varanginvuonolla sijaitsevalla kalastajakylällä on mielenkiintoinen historia, sillä sinne muutti 1700–1800-luvulla paljon suomalaisia nälkää ja köyhyyttä pakoon. Tämän vuoksi Pykeijassa on yhä suomea puhuvia asukkaita: toki valtakieli täällä on nykyään norja.

Tie Varanginvuonolle on mielettömän kaunis. Jos olisin ollut täällä omalla autolla, olisin varmasti pysähtynyt sata kertaa matkan varrella, niin kuvauksellista on jokaisen nyppylän ja kurvin takana. Pykeijan vitivalkoiset rannat ja turkoosi meri toivat heti mieleen Lofootit, jonne matka-autoilimme perheen kanssa 2015. Karavaanareita näkyi tälläkin reitillä, enkä ihmettele: Varanginvuonon rannoilta löytyy niin hienoja pysähdyspaikkoja, ettei sellaista näkymää saa missään hotellissa.

Vaikuttaja on asettunut vuorennyppylälle epäluontevaan poseerausasentoon. Taustalla parempi näkymä: Pykeijan kylä. Kuva: Aki Mikkola Photography.

Hiljaisen kylän lumous

Pykeijassa tunnelma oli niin pysähtynyt, että hetkittäin tuntui kuin olisimme olleet norjalaisen tv-sarjan lavasteessa. Keskellä kylää on hurmaava valkoinen puukirkko ja sen kupeessa vanha hautausmaa, jonka kivissä on kuulemma paljon suomalaisia nimiä. Palvelut rajoittuvat yhteen kauppaan, ravintolaan ja postiin. Kohtasin Pykeijassa vain muutaman kalastajan ja erään suomea puhuneen rouvan, joka oli kuopsuttelemassa puutarhaa pienen talonsa edustalla. Kenelläkään ei tuntunut olevan kiire mihinkään. Veikkaan, että parikin päivää Pykeijassa riittäisi laskemaan stressitasoja, sillä paikka ehti tehdä mielelle ihmeitä jo muutamassa tunnissa.

Kuningasrapusafarille Pykeijan satamasta

Pykeijasta järjestetään säiden salliessa kuningasrapusafareita monta kertaa viikossa. Matkaan lähdetään norjalaisen oppaan kanssa RIB-avoveneellä, johon mahtuu kahdeksan retkeläistä. 2–3 tunnin kestoinen retki maksaa 156 euroa henkilöltä (alle 14-vuotiaat puoleen hintaan). Hintaan kuuluvat myös ruoat eli mereltä saatu päivän kuningasrapusaalis, jonka ravintola Bistroen valmistaa ja tarjoilee jokaiselle osallistujalle. Suomen puolelta tehdään Varanginvuonolle myös retkiä eri matkanjärjestäjien toimesta, jolloin hintaan lisätään kuljetus (esim. Holiday Village Vallesta voi tiedustella tällaista pakettia).

Jylhää maisemaa Varanginvuonolla. Tullessä näimme pari kotkaakin liitelemässä rantojen yllä.

Tarkat ohjeet kuningasravun pyyntiin ja käsittelyyn

Meitä lähti merelle opastamaan kokenut merikarhu Trond poikansa Tor Oscarin kanssa. Matkalla saimme pikakurssituksen kuningasrapuihin. Vaikka rapukanta on hyvä, sille on asetettu tarkat pyyntikiintiöt, joita on noudatettava. Rapusafarille ei myöskään saa lähteä omin päin, vaan retki on toteutettava valtuutetun norjalaisen kalastajan matkassa. Tarvittavat varusteet, kuten kelluntapuvun ja pelastusliivit saa retkien järjestäjiltä.

Kuningasrapu on Jäämerellä vieraslaji: se levisi tänne 1970-luvulla Murmanskista, jonne venäläiset olivat tuoneet sitä Tyyneltämereltä ja Alaskasta. Nykyisellä kuningasravun pyynnillä pyritään pitämään kanta aisoissa, ettei se leviä liiaksi etelään, sillä ravut tuhoavat merenpohjan eliöstöä. Varanginvuonollakin on todettu sinisimpukoiden, merisiilien ja meritähtien vähentyneen kuningasravun yleistyessä.

Kuva: Aki Mikkola Photography.

Hämmentäviä tunteita

Me ajelimme poijulla merkatulle rapumerralle, joka oli yli 60 metrin syvyydessä. Trond ja Tor Oscar vinssasivat verkot ylös, josta tehtävämme oli nostaa jokaiselle retkeläiselle yksi vonkale. Tärkeintä oli ottaa kuningasrapua molemmin puolin tukevasti neljästä raajasta kiinni.

Kun nostimme merten jättiläiset veneen kyytiin, ne lähtivät heti taapertamaan ympäriinsä. Tor Oscar näytti tarkan kohdan, johon puukolla pistämällä kuningasrapu menettää henkensä nopeasti eikä jää kärsimään. Pakko sanoa, että kyllä se vähän kurjalta tuntui, vaikka kuinka tiedän, että kannan aisoissa pitäminen kuuluu asiaan. En pystynyt moiseen teurastukseen, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Minähän olen tyyppi, jolle jo madon pujottaminen ongenkoukkuun tekee pahaa. Silti syön rapuja ja kalaa aivan onnessani, jos sellainen valmiiksi kokattuna eteeni tuodaan. Näin ristiriitainen on ruokaketjun yläpäässä oleva ihminen.

Ravut voivat kasvaa jopa 15-kiloisiksi. Kuva: Aki Mikkola Photography.
Kuningasravun mäti on sen kilven alla.

Kylmä Jäämeri, lämmin ilma

Meille osui säiden puolesta hyvä tuuri, sillä ilma oli merelläkin yllättävän lämmin ja tyyni. Varanginvuonolla se ei ole itsestäänselvyys, sillä keli voi kuulemma muuttua hetkessä niin, että merellä tuulee liikaa eikä rapusafari olekaan mahdollinen. Pipo ja hanskat eivät ole siis liioittelua kesälläkään, sillä Jäämeri pysyttelee noin 3–5 asteessa.

Safarin jälkeen pyytämämme ravut valmistettiin Bistroen-ravintolassa.
Rapujen auki saksiminen on oma ohjelmanumeronsa, kuten me Jurin kanssa tiedämme. Kuva: Aki Mikkola Photography.

Miltä tuore kuningasrapu maistui?

Safarin jälkeen siirryimme Pykeijan Bistroen-ravintolaan, jonka keittiössä kokki valmisti ravut syöntivalmiiksi. Olen luullut aina, että ravut keitetään, mutta täällä kuningasravut valmistetaan paahtamalla niitä 200-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Näin ravut pysyvät mehevinä ja säilyttävät makunsa.

Pöydässä meitä odottivat Fiskarsin puutarhasakset, joilla operoimme ravut auki. Tarjoilija näytti ensin mallia, kuinka punaisena hehkuvat ravunjalkojen kuoret leikataan. Vastapyydetyn kuningasravun liha on käsittämättömän herkullista: ero on selkeä verrattuna etelän ravintoloihin, joihin rapuja ei koskaan saada näin tuoreina. Tarjoilija toi pöytään myös erilaisia kastikkeita, joihin ravunjalkoja olisi voinut dipata, mutta parhaimmalta rapu maistui sellaisenaan.

Melkoinen kokemus tämä retki koko tunnekirjonsa kera.

P.S. Lue lisää Utsjoen majoituspaikastamme!

Mehevimpiä kuningasravuista kuulemma saa, kun ne valmistaa uunissa.
Bakkanaalien jälkeen.
Paluumatkalla pysähdyimme Kaldoaivin erämaassa. Vaikuttava paikka.
Mikä tekee Caprista unelmien lomasaaren?
Mikä tekee Caprista unelmien lomasaaren?
Maailman epätodellisin asia tehty: kesälomamatka varattu
Maailman epätodellisin asia tehty: kesälomamatka varattu
Tätä suloista kylää turistilaumat eivät ole vielä löytäneet
Tätä suloista kylää turistilaumat eivät ole vielä löytäneet

-->