Vuoden 2015 huikeimmat elämykset

Selasin reissukuvia. Hymyilytti. Mitäköhän olen tehnyt ansaitakseni näin hienon vuoden...

On elämänvaiheita, jolloin tapahtuu niin paljon, ettei mieli ehdi perässä. Tämä on ollut sellainen. Kun jouluyönä kävin läpi kuluneen vuoden kuvia, huomasin, että olin ehtinyt jo unohtaa osan seikkailuista. Hävetti. Tiedän olevani etuoikeutettu paskiainen, kun olen saanut kokea tämän kaiken. Vähempikin olisi riittänyt. Ehkä olen liian ahne, liian levoton, liian malttamaton. Jokaista matkaa varatessa olen potenut pientä pelkoa tulevasta: entä jos meillä ei olekaan varaa? Entä jos tapahtuu jotain odottamatonta? Toisaalta: mitä synkemmäksi uutiset ympärillä ovat muuttuneet, sitä suuremmalla vimmalla olen halunnut toteuttaa unelmiani. Tiedostan, että tilanne voi muuttua jo huomenna. Ja todennäköisesti muuttuukin. Siksi on elettävä nyt.

Kiitos rakkaat lukijat, kun olette olleet näissä hetkissä mukana! Olkoon ensi vuosi myös teille seikkailun täyteinen.

1. Rooma: Pääsiäinen ja kevään valo. Seison Trasteveren kaupunginosan muurilla ja annan lempikaupungin langeta jalkojeni juureen. Suussa tryffelipastan ja pistaasijäätelön maku.

2. New York: Kesän roadtripin alkupiste. Matka, jolla kaikki meinaa mennä pieleen jo ensimmäisenä päivänä. Hukkaan kännykkäni. Lassi saa ruokamyrkytyksen. Mutta New Yorkilla on ihana tapa lohduttaa. Kun katson aamuauringossa kylpevää Manhattania Queensin hotellin ikkunasta, kaikki vastoinkäymiset unohtuvat. Poika paranee. Intialainen taksikuski löytää puhelimeni.

3. Sharp top, Peaks of Otter: 1177 metriä korkeutta, maisemat yli vehreän Virginian, paidanselkämys märkänä kiipeämisestä. Onni siitä, että Anni ja Lassi ovat täydellisessä matkustusiässä. Kiitollisuus siitä, että saan kokea tämänkin oman perheen kanssa.

4. Airbnb-koti, Franklin: Puhelu tien päälle jossain Virginian pöpelikössä: Airbnb-varauksemme perutaan. Stressiä ja hetkellistä hässäkkää uudesta majoituksesta. Kunnes löydämme tämän suloisen helmen. Neljänä aamuna saan juoda kahvini mökin kuistilla keinutuolissa ja katsella Smoky Mountainsin epätodellista vuorimaisemaa.

5. Clingmans dome & Smoky Mountains: Ilma tuntuu ohuelta ja viileältä Smoky Mountainsin kansallispuiston korkeimmassa kohdassa, Clingmans Domella (2024). Pilvet lipuvat niin alhaalla, että niihin voisi melkein koskettaa. Amerikan monipuolisuus ei lakkaa hämmästyttämästä minua.

6. Nashville, Tennessee: Hevoskärryjen kolina hukkuu liikenteen meteliin. Jokaisessa baarissa soittaa kantribändi. Murre on niin leveää, etten ymmärrä mitään. Silti on jotenkin kotoisa ja leppoisa olo.

7. Graceland, Memphis: Aikahyppy 1970-luvulle. Vaivun Gracelandissa omaan kuplaani, jota edes tönivät turistit eivät onnistu puhkaisemaan. On vaikeaa käsittää, että seison Elviksen olohuoneessa. Tuntuu kuin rokin kuningas olisi yhä täällä.

8. Clarksdale, Missisippi: Löhöilemme Morgan Freemanin risaisilla sohvilla Clarksdalessa. Ilma on kuiva ja kuuma, tunnelma kiireettömän leppoisa. Ilman blues-pyhättö Ground Zeroa tähän syrjäkaupunkiin ei pysähtyisi varmasti kukaan.

9. New Orleans, Louisiana: Roadtrippimme määränpää. Hillittömän dixie-musiikin ja värikkäiden puutalojen kehto. Suorämeikön ympäröimä kuuma ja kostea miljoonakaupunki. Airbnb-kotimme on täydellinen. Lillun takapihan uima-altaassa ja koen olevani taivaassa. Naapurit tulevat jutustelamaan kotikadulla.

10. Helikopterilento Helsingin yllä:
Timpan 40-vuotissynttärit. Sankari on kieltäytynyt massiivisista bakkanaaleista, joten järjestän juhlakalulle salaa lahjaksi helikopterilennon. Kiertelemme elokuisen Helsingin yllä ja yritämme tunnistaa tuttuja paikkoja lintuperspektiivistä. Lasissa kuplii kuohuviini.

11.Ruisrock, Turku:
Kylmä kesä on vihdoin väistynyt. Ajamme Annin ja kaverinsa Jonnan kanssa Nissan Micrallani Turkuun ja puemme ylle festarireleet. Aurinko lämmittää selkää ja hiekka pöllyää, kun joraamme Pharrel Williamsin tahdissa. Kotimatkalla takapenkillä istuu kaksi ikionnellista tyttöä: elämän ensimmäiset festarit jäävät mieleen.

12. Tukholma:
Seisomme näyttelijä Maria Sidin kanssa Södermalmin näköalatasanteella vaiti ja ihailemme vanhaa kaupunkia. Olen Tukholmassa vain päivän kestävällä työmatkalla, mutta se jää mieleen. Eeva-lehden kuvaukset ja haastattelu sujuvat leppoisassa hengessä. Maria esittelee meille Tukholmaa ja kutsuu kotiinsa syömään. Tällaisina hetkinä rakastan työtäni.

13. Aamiainen, Arctic Light Hotel:
Useimmat hotelliaamiaiset unohtuvat heti, kun viimeinen kulaus kahvista on otettu. Rovaniemen Arctic Light -hotellissa vaivun nirvanaan. Viikon loma pohjoisessa on alussa. Elämä maistuu täydelliseltä.

14. Saanatunturi, Kilpisjärvi:
Ensimmäinen kertani Lapin käsivarressa. 1029 metriä korkean Saanan huipulla ymmärrän, kuinka suppea käsitys minulla on ollut Suomesta. Täältä on monin tavoin pitkä matka Helsinkiin.

15. Haukland, Lofootit:
Olen lukenut tästä maagisesta paikasta juttuja. Maailman kaunein kohde, reissukaverit ovat Lofooteista sanoneet. Hauklandin rannalla ymmärrän miksi. Hiekka on liidunvalkeaa, meri turkoosinsinistä. Nukumme yön rannalla asuntoautossa. Heräämme lampaiden määkinään.

16. Nuuksio:
Tavallisena syyskuisena sunnuntaina se iskee: kaipuu metsään. Pakkaan perheen autoon ja ajan Nuuksion kansallispuistoon. Nuotiomakkaraa paistaessa tuntuu kuin olisimme pidemmälläkin lomalla.

17. Tallinna:
Läskibasson kumina tuntuu rinnassa asti, kun fiftaribändi panee parastaan. Tätä puolta en ole ennen Tallinnasta nähnyt. Viikonloppu Katariinan ja Tinden kanssa vapauttaa hetkeksi arjen kaaoksesta. Mojito polttelee kielen päällä. Aamuyöstä venäläismies ilahduttaa meitä kukkakimpuilla.

18. Istanbul, Turkki:
Seison huivi päässä sinisessä moskeijassa, enkä oikein vieläkään tajua tätä todeksi. Selkäni takana on juonittu, minut on täydellisesti yllätetty. Olen luullut meneväni töiden jälkeen kotiin, mutta päätynytkin Helsinki-Vantaan lentokentälle ja Turkish Airlinesin koneeseen. Istanbulissa minua odottaa viikonloppukoti merinäköalalla ja kuohuviiniaamiaisella. Timppa on järjestänyt elämyksen, jota en unohda ikinä.

19. Bad Gastein, Itävalta:
Kotoa lähtiessä on ollut sysimustaa. Nyt häikäisee niin, että silmiä särkee. Lasissa läikehtii kylmä olut, katse nauliintuu lumihuippuisiin vuoriin. Hymyilyttää. Mukana on ryhmä huipputyyppejä, joista monet tunnen entuudestaan. Tämä on ensimmäinen skimbauskertani Alpeilla, mutta ei varmasti viimeinen (juttua tulossa, kunhan ehdin kirjoittaa!).

20. Sukhothai, Thaimaa:
Täyden kuun festivaali Pohjois-Thaimaan Sukhothaissa. Kaikkialla on valoja, musiikkia, taivaallista ruokaa ja ilotulituksia. Tunnelma on uniikki ja niin erilainen kuin etelän rantakohteissa. Ymmärrän, etten ole nähnyt aiemmilla Thaimaan-lomillani vielä mitään. Mikä parasta, olen saanut tältäkin matkalta uusia ystäviä (juttua tulossa ensi vuoden aikana Eeva-lehteen ja varmasti tänne blogin puolellekin).