Viiden tähden kotiloma
Matkustelu ei ole ainoa autuaaksi tekevä lomapuuha. Onnellisimmillani olen takapihan riippukeinussa, kun naapurin koira haukkuu ja paljun piippu tupruttaa savua.
Tiedän, että monen mielestä omakotitalossa asuminen on silkkaa hulluutta. Mitä järkeä on sitoa itsensä järkälemäiseen lainaan ja loputtomaan työleiriin, jossa mikään ei ikinä valmistu! Jos myisimme nykyisen kodin ja muuttaisimme puolta pienempään kerrostaloasuntoon, meille jäisi paljon enemmän aikaa ja rahaa. Sillä saisi monta Thaimaan-keikkaa.
Valitsen mieluummin kodin. Se on aina ollut turvapaikka, jota ilman matkustelukaan ei tuntuisi miltään. Huolestuisin, jos reissaaminen olisi ainoa asia, joka tekisi minut onnelliseksi.
Väitän, että maailman koluamisesta on tullut monelle pakkomielle. Jotain vikaa on nykyään hänessä, joka ei kyttää hysteerisenä halpoja lentoja tai tiedä seuraavan lomansa reissusuunnitelmaa. Tajusin sen, kun viisikymppinen kaverini kerran ohimennen totesi, ettei kaipaa ulkomaille enää ollenkaan. Oikein hätkähdin: miten se on edes mahdollista?
Ahdistavin on hetki, jolloin ihminen tajuaa, ettei millään ehdi yhden elämän aikana koluamaan koko maailmaa. Alkaa vimmainen pudotuspeli: no, Uusi-Seelanti on ainakin nähtävä. Ja Kenian safari, Australia ja Argentiina. Ai mistäkö tiedän? Koska olen itse heikkona hetkenä tehnyt näitä listoja.
Ihmisen suurin stressin aiheuttaja on nykyään kiire. Arki-illat menevät ylitöissä ja harrastushärdellissä. Ikinä ei ole aikaa olla kotona. Silti näemme hirveästi vaivaa päästäksemme pois sieltä. Huomaan sen omasta kylästä viikonloppuisin ja loma-aikoina: valtaosa naapurustosta häipyy mökeille, matkoille ja sukuloimaan. Isot talot ammottavat tyhjyyttään.
Mekin teemme useamman reissun vuodessa, mutta kaiken muun ajan olemme enimmäkseen kotona. Niin kävi nyt pääsiäisenäkin. Villiinnyimme lämpimästä kelistä ja kannoimme kesäkalusteet pihalle. Viritimme riippukeinun, grillasimme, haravoimme pihaa, perkasimme kukkapenkkejä, pesimme ikkunat. Myöhään illalla pulahdimme 40-asteiseen paljuun ja tuijotimme väsymysnirvanassa tähtitaivasta. En ihan heti keksi, missä olisin ollut mieluummin.
Ehkä matkustamisen koukuttavuus liittyykin juuri tähän. Jos emme ikinä kävisi missään, emme tajuaisi kodin ja arjen ihanuutta. Saati vuodenaikojen: keväästä hurahtaminen on suomalaisten etuoikeus. Kun on selvinnyt pitkästä ja pimeästä talvesta, saa luvan kanssa kuvata jokaisen vihreän silmun ja maasta punkevan kakkaran.
