Työ varasti viikonloppumme – on aika vallata ne takaisin
Luitko sinäkin työsähköposteja lauantaina? Sorruitko taas naputtelemaan rästihommia sunnuntaina? Tämän on muututtava.
Tänä viikonloppuna en tee töitä! julistin perheelle viime perjantaina ja tajusin heti, kuinka pöljältä ilmoitus kuulosti. Hävetti myöntää, että edellisen vapaan viikonlopun vietin viimeksi heinäkuussa, yhdeksän (!) viikkoa sitten.
Pala nousi kurkkuun. Missä vaiheessa tämä on tapahtunut? Milloin 7-päiväisistä työviikoista tuli uusi normaali? En edes muista. Olen tehnyt paljon töitä neljän yrittäjyysvuoteni aikana, mutta myös vakituisissa pesteissä ollessani.
Tiedän, etten ole ainoa. Olen pannut merkille, että sekä palkkatyössä että yrittäjinä olevilta asiakkailtani tulee usein meilejä viikonloppuisin tai myöhään iltaisin. Monet kaveritkin painavat ympäripyöreitä päiviä. Pandemia ja etäpäivät ovat hälventäneet myös tutkimusten mukaan työn ja vapaa-ajan rajaa. Monessa firmassa on olevinaan ylityökielto, mutta käytännössä siitä lipsutaan. Kirjoitamme ensimmäiset meilit aamuisin ennen kuin olemme nousseet edes sängystä. Raahustamme Teams-palaverista toiseen yöpaidassa ja lupaamme hoitaa "vielä yhden asian" 10-tuntisen työpäivän jälkeen. Silti nukkumaan mennessä on aina hiukan riittämätön olo: taaskaan en saanut tehdyksi kaikkea, mitä piti.
Kuittaako kesäloma univelat?
Lomalla sitten! lohduttaudumme. Neljä viikkoa juhannuksesta, viikon talviloma helmikuussa ja syyspaussi lokakuussa. Buukkaamme parin miljoonan muun sesonkilomalaisen kanssa ylihintaisen viikon Kanarialle, Thaimaahan tai Kreikkaan ja yritämme pikaladata akut. Juuri, kun mieli on päästämässä irti kuormista, onkin jo aika palata takaisin töihin. Aika hölmöä hommaa, vai mitä?
Veikkaan, että jaksamisen kannalta olisi järkevämpää rytmittää arki niin, että lepoa kertyisi tasaisesti vuoden ympäri. Näin väsymys ei pääsisi kasvamaan liian suureksi eikä varsinainen loma tuhlaantuisi univelkoja kuitatessa tai sairastaessa. Olisimme todennäköisesti parempia vanhempia, onnellisempia puolisoita ja tehokkaampia työntekijöitä. Kaikki voittaisivat.
Viikonlopun metsäterapia
Hyppäsin lauantaina pyörän selkään ja ajelin lempipaikkaani, Vantaan Kuusijärvelle. Patikoin reppu selässä Sipoonkorpeen, hengittelin kosteaa metsää ja istuin pitkään Bisajärven nuotiopaikalla tulta tuijottamassa. Lopuksi kipusin vielä savusaunan lauteille ja pulahdin 10-asteiseen järveen. Mietin, miksi en tee tätä useammin. Meiltä on Kuusijärvelle vain vajaa neljä kilometriä. Tällainen paratiisi ihan vieressä! Helppo ja nopea miniloma.
Tietenkin katselisin mielelläni nyt Lapin punaisena hehkuvia tuntureita tai loikoilisin Mallorcan rantapoukamissa, mutta kumpaankaan kohteeseen en pääse fillarilla ilmaiseksi vartissa. Saati joka päivä. Kuusijärvelle ja Sipoonkorpeen pääsen, jos vain itse niin päätän. Viikonlopun irtaantuminen teki niin hyvää, että aloin haluta sitä heti lisää.
Olkoon tämä muistutus myös sinulle: pidä itsestäsi huoli ja lintsaa urakoistasi useammin. Maailma ei tule valmiiksi, vaikka päivystäisit läppärin ja kännykän äärellä 24/7.
P.S. Työssä jaksamista käsittelemme Marilan Rosannan kanssa myös kirjoittamassamme Lisää liksaa! -itsensätyöllistäjä tsemppikirja parempiin palkkioihin. Käy osallistumassa arvontaan 7.10.22 mennessä ja voit voittaa Suomen parhaan raha- ja yrittäjyysoppaan itsellesi.
