Turussakin on oma valofestivaali

Turun Aurajoen rannat loistivat neljän päivän ajan Valon polku -tapahtumassa. Tässä muutamia makupaloja paikan päältä.

Että kävikin tuuri! Piipahdin vanhoilla kotihuudeilla juuri sopivasti viime viikonloppuna, jolloin Turussa sattui olemaan Valon polku -tapahtuma. Valotaidetta nähtiin Turussa ensimmäisen kerran viime vuonna ja nyt näyttää, että tästä on tulossa Lux Helsingin tapaan perinne. Tai niin ainakin toivon.

Arvaan, että niitäkin on, joiden mielestä valoilla leikkiminen on energiakriisin vuoksi kauhea synti. Itse ajattelen, että joka kerta, kun kaupunkien keskustoja onnistutaan elävöittämään, se sataa takaisin kävijävirtojen kasvuna ja sen kautta ylimääräisinä tulovirtoina. Eikä Valon polun sähkönkulutus edes tunnu led-lamppujen aikakaudella kovalta: Turun kaupunki on arvioinut, että tapahtuma kuluttaa sähköä 2 MWh. Käytännössä se tarkoittaa, että jos jokainen tapahtuman 200 000 kävijästä sammuttaa kotonaan yhden 10 watin lampun tunniksi, tapahtuman energiankulutus on kuitattu.

Oli kiva idea, että valtaosa teoksista sijoittui Aurajoen varrelle. Vesi tuo teoksiin hienon lisäelementin ja vahvistaa väriloistoa. Yhden toiveen esitän ensi vuotta varten: olisi mahtavaa nähdä valopolun varrella enemmän kojuja ja katuruokarekkoja, joista voisi ostaa pientä purtavaa tai vaikka mukillisen glögiä.

Osa teoksista koristaa muuten Turun keskustaa yhä eli kyllä joen varrelle kannattaa iltakävely tehdä.

Jouni ”Psyke” Väänäsen #psykelove-teossarja on vastaisku vihapuheeseen.

Brittiläisen James "Jig" Cochranen Flower forestia olisi katsellut pidempäänkin.

Ravintolalaivat Donna, Svarte Rudolf, Papa Joe, ja Cindy oli koristeltu valokukkasin.

Tällainen olis kiva tuikku kotipihallakin perinteisten kausivalojen sijaan.

Aurajoen yli kulkee 11 siltaa, joista Kirjastosilta on suosikkini.

Kirjastosilta on suunniteltu nerokkaasti: sillassa on lasikaide ja sen tunnelmaa voidaan vaihdella valaistusta muuntamalla.

Turun kaupungintalo on upea ympäri vuoden.

Teatterisillan dramaattinen valaistus ilahduttaa koko talvikauden. Tänä vuonna teemana Hiljaiset sillat.

Wäinö Aaltosen museo (WAM) hehkui turkoosina ja sähkönsinisenä.

Föri on liikennöinyt Aurajoessa vuodesta1904 asti. Viime viikonloppuna siitä tuli Love Boat (valaistus: Valoparta).

Olen aina tykännyt Aurajoen alajuoksun tunnelmasta. Sen maamerkki, italialaisen Mario Merzin numerosarja on koristanut voimalaitoksen piippua jo vuodesta 1994.

Wärtsilän vanha telakkanosturi juhlapuvussa. Huomasin samalla, että Crane22 oli vaihtunut uuteen ravintola Nobiin.

Eka kertaa näin Turun uuden kauppatorinkin. Komeaa puuarkkitehtuuria!

Auransillan kupeessa sijaitseva Tintå on ikisuosikkini.

Kauppahalli perinteisissä kausivaloissaan.

Oli ilahduttavaa nähdä, että Turun ravintolat olivat pullollaan porukkaa.

I will, my friend! I will.

P.S. Myös Lux Helsinki ilahduttaa jälleen tammikuussa. Aiempien vuosien valofestareista kuvia ja juttuja täällä:

Lux Helsinki 2022 hiipi kaupunkiin salaa: poikkeusvuoden valoteokset
Lux Helsinki 2019: tuomariston suosikit ja uusi valoteos
Lux Helsinki 2018: hitit, hudit ja huomiot
Lux Helsinki 2017 - suurin yllättäjä
Helsingin upein valokarnevaali alkoi
Tältä näyttää Lux Helsinki 2015