Biisi, joka aiheuttaa vakavan matkakuumeen

Eilen se jysähti: matkakuume. Syytän radiohittiä, jolta ei voi välttyä.

Alku meni vielä hyvin. Suoritin aamutoimet kuin robotti, hyppäsin autoon, ja kurvasin Kehä kolmoselle. Mietin töissä odottavaa tehtävälistaa. Kunnes radiosta tuli tämä biisi…

Tiedän, että monen mielestä tämä veisu on naiivi ja puhki soitettu. Minusta ei. Lauloin aamulla ääneen, jammailin ratin takana, vilkutin ohi ajavalle rekkakuskille, kuvittelin itseni biitsille bikineissä (10 kiloa laihempana), ja muistin miltä tropiikin yö tuoksuu. Olen kuullut Raappanan Kauas pois -biisin kymmeniä kertoja, mutta se aiheuttaa yhä saman reaktion. Vaivun johonkin noloon liikutuksen ja vapaudenkaipuun tilaan. Tekee mieli kääntyä seuraavasta risteyksestä oikealle ja kaahata suoraan lentokentälle.

Ai että käännyinkö? No en. Typerä realismi tuli väliin. Muistin kotona odottavat laskupinot ja ajoin kiltisti konttorille. Pään osalta oli myöhäistä: levottomuus oli jo vallannut kallon. Mietin kaikkia ihania reissuja, joita olen viime vuosina saanut tehdä. Päätin, että klikkaan heti kotiin päästyäni auki unelmointikansioni, jolla yleensä lääkitsen akuuttia matkakuumetta. Olen kerännyt sinne kaikki ne lomakuvat, joista tulee mieleen joku erityisen tärkeä hetki tai muisto.

Esimerkiksi tuohon Khao Lakin rannalta selin otettuun potrettiin liittyy hauska kohtaaminen erään singaporelaisperheen kanssa. He kysyivät, voisinko ottaa heistä kuvan. Me saimme vastineeksi tämän otoksen. Auringonlasku oli niin ihana, että unohduimme katsomaan sitä yhdessä. Juttelimme työkulttuurien ja perhe-elämän eroista. Pariskunta ei voinut käsittää, miten suomalaiset pystyvät yhdistämään uran ja perhehärdellin (en minäkään). Singaporessa useimmilla keskituloisilla perheillä on kuulemma täyspäiväiset lastenhoitajat. Tällaisiakin matkoilla oppii…

Aika moni unelmointikansioni kuvista liittyy muuten aamu- tai iltahetkeen Thaimaan rannoilla. Niissä kai tiivistyy se rauha ja kiireettömyys, jota ihminen lomalta kaipaa. Ei ole vilu, nälkä eikä jano. Saa olla maailman toisella puolen.

P.S. Kunhan tämä pahin nostalgiahourevaihe menee ohi, kerään teille ihan ässät shoppailuvinkit Kalifornian outlet-myymälöistä ja muistakin putiikeista, joiden aiheuttamien jälkiseuraamusten vuoksi menen tänäänkin ihan mielelläni töihin.