Tervetuloa virtuaalilomalle – tätä matkaa karanteeni ei estä

Tervetuloa virtuaalilomalle – tätä matkaa karanteeni ei estä

Pakkaa laukut. Lento lähtee pian. Kohta upotetaan varpaat hiekkaan paratiisisaarella.

Myönnä pois. Koko perhe on ollut loman tarpeessa jo pidempään. Jonnekin on täältä jäätävän viiman, jatkuvien rajoitusten ja ankeiden uutisten keskeltä päästävä. Maksaahan se tietysti, mutta semmoista me ei nyt murehdita lainkaan. Netissä mainostavat, että nelihenkinen perhe matkustaa tonnilla. Loppulaskusta tulee himpun verran tyyriimpi. Kun olet klikannut varaukseen ruumalaukut, lentokoneruuat, hotellikuljetukset, päästöjen kompensaatiomaksut, merinäköalan, infinity-poolin, lisävuoteet ja puolihoidon, viivan alla lukee 5999 euroa.

No, kerrankos sitä.


Kaupan kassajonon lehtiteline vahvistaa päätöksen oikeaksi. Matkalehden kansikuva näyttää epätodellisen turkoosilta (sitä se onkin) ja aalloissa telmivä nainen onnelliselta ja laihalta. Sisäsivuilla on 85-vuotiaan mummon haastattelu. Hän kertoo katuvansa eniten sitä, ettei uskaltanut lähteä useammin lomalle.

Elämä on lyhyt.
Koskaan ei tiedä mitä huomenna tapahtuu.
Voit jäädä vaikka auton alle.
Mitään täältä ei mukaansa saa.

Jumanklaare! Ei se ole mikään raha se kuusi tonnia.

"Viikon reissulle ei tartte pakata kuin välttämättömät."


Lentojen pituus yllättää tälläkin kerralla. Varsinkin, kun unohdit ladata kännykän akun äänikirjoja ( = Candy Crushia) varten. Tukisukat kiristävät niin, että pohje on pullistunut pinkeäksi ja suonta vetää. Pyörittelet tunnottomia nilkkoja ja tuijotat maanisesti kartalla sykkivää lentokonetta, joka on ollut nyt ainakin toista tuntia Latvian päällä. Lentoemännät rullaavat kärryillään edestakaisin. Tuoksuu jo lupaavasti ruualta.

Allergikoille ja lapsille tarjoillaan valitettavasti ensin.


Siinä se nyt on, 25 euron Premium-ateria. Jokainen pieni kikkara on erikseen muovitettu. Askartelet kääreiden parissa tarkoituksella pitkään, että lentomatka kuluisi joutuisammin. Tulikuuma, vienosti suolalta ja lisäaineilta maistuva pastamöykky polttaa suuhun rakkulan, mutta valkoviini auttaa kipuun. Lapset närpivät maanittelusta huolimatta vain nakinpalat ja jälkiruokakeksit. Päädyt syömään kolmen ihmisen annokset.

Uhrautumisella on seurauksensa. Vatsassa kuplii pian kuin sahtitynnyrissä. Loppumatkan keskityt jännittämään jokaista lihasta niin, että ilma pysyy sisällä lentokoneen laskutelineiden avautumiseen saakka. Siinä vaiheessa meteli on jo niin kova, ettei kukaan kuule. Ja hajukin voi tulla moottorista.

"Kannatti säästää ja ottaa perhehuone. Saadaan viettää yhdessä rentouttavaa laatuaikaa!"


Vihdoin perillä. Aurinko laskee jo, mutta silti häikii. Että onkin kaunista! Värit voisivat olla maalarin paletista: hentoa keltaista ja bougainvillenpunaista. Palmut huojuvat, ilma on lämmin kuin lehmän löyhy. Uima-allas on tältä päivältä jo suljettu, mutta pihalta kuuluu tärykalvoja viiltävä huuto. Onneksi Hotel Puerto Rico de Palm Beach Sun Windissä on kaksituhatta huonetta. Kestää kauan ennen kuin henkilökunta arvaa, mistä huoneesta mukulat ovat. Etkä sinäkään jaksa valittaa naapuriparvekkeen sikarinkatkusta. Lomallahan tässä ollaan.

Lämpöä vieläkin 28 astetta.

"Kyllä on hailakka meidän syreeni tähän verrattuna."


Olet päättänyt jo Suomessa, että syöt lomalla kevyesti ja juot runsaasti vettä. Tällainen paikkahan on suomalaiselle paratiisi: torikojut notkuvat tuoreita hedelmiä, jotka pilkotaan hotellin aamupalalle valmiiksi. Nyt koko perhe voi puhdistaa kehoa arjen kuonasta, herätä aikaisin ja joogata. Viikon päästä palataan kotiin terveenä ja hyvinvoivana.


Tosin onhan se toisaalta niinkin, ettei lomalle kannata laihduttamaan lähteä. Hotel Puerto Rico de Palm Beach Sun Windin buffetaamiaisella on tarjolla omeletteja, pekonia, parilalla paistettuja juustokolmioleipiä ja voisarvia. Hedelmät maistuvat vielä raikkaammalta vohvelien kanssa. Kokonaisuuden kruunaa vaahtokahvi ja sokerinen lisäainevärimehu.


Rantapäivä! Ihan ei näytä yhtä seesteiseltä kuin siinä matkalehden kuvassa, mutta sitkeys palkitaan. Ripottelet perheen väijyntävuoroihin pitkin rantaa. Se, joka näkee ensimmäisen tuolin vapautuvan, käy kimppuun kuin Kevin Lankinen kiekkoon ja hälyttää muun ryhmän paikalle. Voittaja saa jäätelön. Isälle ohrapirtelö.


Kolmantena päivänä se iskee. Liikutus ja syvä onni. Merivesi on linnunmaitoa ja taivaan mollukka tipahtaa kulta-altaaseen. Pienessä hiprakassa googlaat jo paratiisisaaren asuntoja. Tänne muutetaan koko perhe! Mies voi ryhtyä kalastajaksi ja lapset saavat kerätä rannalta simpukoita, joista sinä askartelet koruja. Suomen koti laitetaan myyntiin ja irtaimisto Tori.fi:hin. Elätte yksinkertaista ja pientä elämää. Kaikki on tarpeellinen on tässä.

Elämä on lyhyt.
Koskaan ei tiedä mitä huomenna tapahtuu.
Voit jäädä vaikka auton alle.
Mitään täältä ei mukaansa saa.

"Hei vaan kaikki seuraajat. Päätimme tänään, että jätämme Suomen ja muutamme tänne." #livingmydream 


Koska lomaa ei kannata tuhlata vain aurinkotuolissa makoiluun, ilmoitat koko perheen historialliselle temppeliretkelle. Lapset eivät osaa arvostaa vanhoja kiviröykkiöitä, mutta lähtevät mukaan, kun lupaat, että perillä ostetaan jostakin kojusta turhaa krääsää. Bussimatkan pituus tulee sinullekin yllätyksenä: retkilehtisessä mainittu viiden tunnin ajomatka tarkoittaakin menomatkan kestoa. Kuumassa autossa jurnuttaminen kiristää hermoja, mutta perillä näkymä palkitsee. Ehdit napata pari kuvaa temppeleistä instagramiin ja lukea opaskylteistä vuosilukuja. Sitten lähdetäänkin jo paluumatkalle.

"Tällaista meillä ei vielä ollutkaan!"


Lapset saavat päättää seuraavan päivän ohjelman. Se vietetään rentouttavissa merkeissä vesipuistossa, jossa aurinkorasvasta liukkaat turistit sullovat itseään muovirenkaisiin. Aamupalaksi, lounaaksi ja iltapalaksi jonotetaan uimahousut jalassa friteerattuja tuotteita.

Valitset katkaravut. Niissä on Omega-3-rasvahappoa.

"Lomaviikkomme ruokaympyrä."


Viimeisenä lomapäivänä haluaisit rehellisyyden nimissä vain maata hotellin altaalla, mutta alkuviikosta tilattua katamaraanipurjehdusta ei voi enää perua. Rahat saisi takaisin vain lääkärintodistusta vastaan, mutta sellaista ei nyt ole, vaikka vatsaa vääntääkin vesipuiston katkarapujen takia. Aurinkorasvan levittäminen alkaa käydä jo työstä: komennat perheenjäsenet riviin ja voitelet heitä suurpiirteisin vedoin kuin grillivartaita. Katamaraanilla neljäkymmentä turistia etsii itselleen paikkaa. Henkilökunta yrittää nostaa tunnelmaa soittamalla hittikimaraa ja tarjoamalla lämmintä valkoviiniä. Hörpit juomaa valtavan aurinkohatun alla ja seuraat meressä naamallaan kyntäviä snorklaajia. Itse et uskalla mennä, koska pelkäät kaloja.

"Tällainen ostetaan ehdottomasti. Suurin malli. Sopii siihen olohuoneen hyllyn päälle."


On se jännä, kuinka erilaiselta hotelli voi loman lopussa näyttää. Hallitsematon kaaos on vallannut tilavan perhehuoneen parveketta myöten. Kaikki vaatteet ovat kosteita ja tavaraa tuntuu olevan enemmän kuin tullessa. Mies yrittää salakuljettaa uimapatjoja vaivihkaa allasalueelle, mutta lapset huomaavat hämäräpuuhan heti ja nostavat metakan. Sinä survot puolen metrin korkuista pääkalloa käsimatkatavaroihin ja rapsutat palanutta nahkaa dekolteelta. Tori.fi:stä ja simpukkaunelmista ei enää puhuta.

Hieno reissu oli. Ikimuistoinen.
Välillä täytyy lähteä kauas nähdäkseen lähelle.
Kotiinpaluu on matkan paras hetki.

"Täydellinen loma! Nyt kotiin." #homesweethome

sanna image
sanna