Yksi ihana tropiikin ilta

Matka on kallis investointi. Tällaiset hetket maksavat sen moninkertaisesti takaisin.

On aina yhtä kiehtovaa tutkailla, mitä matkasta jää lopulta mieleen. Harvoin se on unelmien päivä rantatuolissa polttavan auringon alla. Keskipäivän rutiinit sekoittuvat jo reissussa toisiinsa kuin ihon hiekka ja aurinkorasva.

Silti voin vielä vuosien päästä muistaa, miltä tropiikin lempeä iltatuuli tuntui kasvoilla Khao Lakin rannalla tai kuinka tanssin kirkkaan tähtitaivaan alla Borneon Tumbang Jojang -kylässä. Illoissa on aina ollut jotain maagista. Aurinko vie laskiessaan päivän metelin. Aistit terävöityvät.

Sellainen oli helmikuinen ilta Thaimaan Koh Changilla. Pulahdimme lasten kanssa iltauinnille White sand beachilla ja istuimme rannalle katsomaan, kuinka taivas muutti väriä. Auringonpalvojat hiipivät pyyhe kainalossa hotellille, ja snorklauspaatit puksuttivat takaisin kotisatamiin. Hetken kuuntelimme vain meren kohinaa. Pian siihen sekoittuivat rantaravintoloiden puheensorina, baarien bassonjytke ja tulitaiteilijoiden ilmaa halkovat soihdut.

Ihaninta Thaimaan illoissa on lämpö. Keskipäivän paahde muuttuu iltaisin samettisen pehmeäksi. Tekee mieli kävellä hiekalla avojaloin ja helliä varpaita rantavedessä. Vaikka tuulisi, ei tarvitse palella. Lämpö hyväilee aamuyön tunneille saakka. Suomalaiselle se on niin suuri ihme, että tekisi mieli nauraa ja itkeä yhtä aikaa. Ja niin usein käykin.

Ja on, on se myönnettävä: sydämessäni on erityinen paikka myös aamuille.