Tätä virhettä en tee ensi vuonna

Luulin tietäväni jotain matkailusta. Nyt on paljastunut, että olenkin amatööri.

Sanottakoon se heti. Tämä marraskuu on ollut erityisen vaikea. Olen yrittänyt taistella kaamosta vastaan kaikin voimin, mutta tuntuu, että pimeä vyöryy päälle ja tukehduttaa. Toisinaan väsymys aiheuttaa jo koomisia tilanteita. Raahustamme lasten ja miehen kanssa aamuisin keittiöön kuin zombit. Ääneti ja kalpeana. Töissä kuljen kuin huumattuna. Iltojen loputon kotityösavotta ja muut pakolliset velvollisuudet ovat silkkaa eloonjäämistaistelua. Seitsemältä tekisi mieli jo luovuttaa ja kömpiä petiin.

Olen yhä vakuuttunut, että raitis ilma auttaa. Siksi pukeudun iltaisin rumaan heijastinliivin ja painun otsalampun kanssa lenkille. Jos katsotte tuota allaolevaa kuvaa oikein tarkkaan, saatatte erottaa siinä ihmishahmon. Se olen minä.

Päivisin saattaa hetkeksi "kirkastua":

Muistan, kuinka joskus taivastelin työkaveria, jonka tapana oli säästää kaikki lomansa ja painua talvella yli kuukaudeksi Aasiaan. Pidin ratkaisua täysin pöljänä. Mitä järkeä on raataa se minimaalisen lyhyt paratiisihetki töissä, kun muut nautiskelevat suven yöttömistä öistä mökeillä ja veneillen!

Vasta tänä vuonna minulle on valjennut, että oikeastaan kaverini onkin nero. Pitkien valoisten päivien ansiosta töidenkin jälkeen ehtii istua terasseilla ja käydä uimassa. Työnteko ei edes tunnu työnteolta, koska toimistossa on mukavan rauhallista, eivätkä palaverit kuormita kalenteria. Lounasta voi syödä ulkona. Jos kohdalle puolestaan osuu sateinen kesä, ei harmita senkään vertaa. Eipä mene hyvä loma hukkaan!

Viime joulua vietimme perheen kanssa Meksikossa. Loma oli ihana mutta kallis. Samoin on käynyt yleensä helmikuisten Thaimaan-reissujen kanssa. Lasten talvilomien aikaan on mahdotonta paeta kohtuuhintaan edes ruotsinlaivalle: matkan jälkeen talous on aina kuralla. Ja toisaalta, mitä tekohengitystä ihminen edes helmikuussa tarvitsee? Pahin synkkyys on ohi ja parhaimmassa tapauksessa hanki häikäisee kilpaa auringon kanssa.

Marraskuussa ei häikäise. Marraskuu on kuukausista ankein. Ja juuri siksi täydellinen ajankohta neljän viikon pakosuunnitelmalle. Tai no, edes kahden. Viikosta ei tule kuin paha mieli. Parasta on, että marraskuussa ei tarvitse lähteä kymmenen tunnin lennon päähän. Gran Canariakin riittää. Siellä näyttäisi nytkin olevan 26 astetta.

No, laitan nyt silti tähän näitä trooppisempiakin maisemia. Toimikoot vaikka ensiapuna ja muistutuksena siitä, että maailmassa on vielä värejä. Voimia Mordoriin, ihmiset! Enää kuusi päivää ja marraskuu on lusittu. Enää neljä viikkoa ja päivät alkavat pidentyä.

Ensi vuonna lomaillaan viisaammin!