Tästä paikasta kaikki nyt puhuvat – Ykspihlajan matkustajakoti ja Kokkolan muut aarteet

Mainos: Visit Kokkola. Vietimme siskon kanssa viikonlopun Kokkolassa, jonka yllä leijuu vahva hittikohteen taikapöly. Tästä on kiittäminen kuuluisaa taiteilijaperhettä ja Suomen boheemeinta matkustajakotia.

Sain pienen etiäisen Ykspihlajan suosiosta jo muutama vuosi sitten jututtaessani näyttelijä Minka Kuustosta Eeva-lehteen. Haastattelussa Minka kertoi osallistuneensa kesällä vanhan talon kunnostusprojektiin Kokkolassa. Minka mainitsi tuolloin, että Ykspihlajan matkustajakoti kannattaa käydä kokemassa paikan päällä, sillä sen tunnelma on ainutlaatuinen.

Parin viime vuoden aikana Ykspihlaja on putkahtanut esiin somevirrassa säännöllisesti. Kesäkuun puolivälissä ennätin vihdoin Kokkolaan. Seuraksi lähti siskoni Kaisa, jonka koukkasin kyytiin Lempäälästä. Ajoaikaa Tampereelta kertyi 4 tuntia (junallakin pääsee).

Viikonlopun reissutiimi.

Tuntemattomampi länsirannikko

Olen kiertänyt tutustumassa kotimaan kohteisiin työn puolesta tiiviisti viimeiset 6-7 vuotta. Saimaan seutu, Lappi ja Etelä-Suomen kaupungit ovat tulleet tutuksi, mutta länsirannikolla matkat ovat jostain syystä ulottuneet vain Uudenkaupungin, Rauman, Porin ja Kristiinankaupungin seudulle saakka.

Kokkolassa en ole käynyt ikinä aiemmin, joten tälle reissulle oli kovat odotukset.

Taiteilijoiden kunnostama Ykspihlaja

Siinä se nyt seisoo. Kokkolan ja Ykspihlajan tunnetuimman puuhanaisen, Outi Airolan ideasta lähtenyt projekti. Otto Rodenin vuonna 1886 rakennuttama satamakonttori oli vaarassa lahota niille sijoilleen, kunnes huvila sai uuden elämän Sahakadulta, Outin kodin naapurista. Uskomatonta kyllä, iso osa talosta saatiin siirrettyä uuteen paikkaan, jossa kunnostustyö alkoi. Talkoisiin osallistui Airolan koko taiteilijaperhe (muusikko Arppa, näyttelijät Oona ja Anna Airola, sirkustaiteilija Sara Airola ja toimittaja Laura Airola). Pian osakkaiksi tai maalinrapsuttajiksi innostui lähtemään muitakin tunnettuja kulttuurialan tekijöitä (mm. Olavi Uusivirta, Leea Klemola, Minka Kuustonen ja Juho Kuosmanen).

Rodenin talon lisäksi Ykspihlajan satama-alueelta on siirretty vuosina 2005–2011 kahdeksan muutakin vanhaa taloa, joiden kunnostamisessa on osallistettu alueen työttömiä. Arvaattekin varmaan, kuka on ollut primus motorina. No Outi Airola tietysti! Tämän naisen tarmoa pitää kyllä ihailla.

"Outi toteuttaa asiat, joista moni voisi pienessä nousuhumalassa haaveilla", elokuvajärjestäjä Klaus Klemola totesi osuvasti Ylen haastattelussa.

Satamahistoria näkyy yhä Ykspihlajan matkustajakodissa.
Tiedotteita vieraille.

Talo, jossa tuppisuutkin puhuvat

Ykspihlaja poikkeaa monin tavoin perinteisistä hotelleista. Talossa ei ole varsinaista respaa, mutta eteisaulan ilmoitustaululla on puhelinnumero, johon voi tarvittaessa soittaa. Oman huoneensa saa tietää jo varausta tehdessään, ja avain odottaa valmiina ovessa.

Jotain mystistä täällä suomalaiselle introvertillekin tapahtuu, sillä Ykspihlajassa ventovieraat alkavat huomaamatta jutella toisilleen. Talon alakerran sali ja yläkerran keittiö ovat yhteistä oleskelutilaa.

Satamatunnelmaa alakerran salissa.

Ykspihlajan huoneet

Ykspihlajan matkustajakodissa on kaksitoista eri teemalla sisustettua huonetta, joissa näkyy sataman, meren ja teollisuuden historia, mutta myös kulttuuri. Yöpymishinta vaihtelee huoneen koosta ja varauksen ajankohdasta riippuen 80–120 euron välillä. Kaikissa huoneissa ei ole omaa suihkua, mutta käytävältä löytyvät siistit ja remontoidut kylppärit/vessat. Kaisa majoittui Balalaika-nimiseen huoneeseen, jonka sisustus on saanut inspiraationsa venäläisestä musiikista. Minä päädyin puolestani vaaleanpunaisilla flamingotapeteilla vuorattuun Blues-Kartsiin, joka on kunnianosoitus paikalliselle muusikolle. Molempien huoneiden tarkempi esittely löytyy IG-tilini (Sanna Wallenius) Kokkola-kansiosta.

Blues-Kartsin huoneessa

Yö Blues-Kartsin huoneessa oli kiehtova sukellus Ykspihlajasta kotoisin olevan taiteilijan sielunmaisemaan. Makoilin yhden hengen huoneessa flamingotapettien alla ja lueskelin 52-vuotiaana menehtyneen huuliharppurunoilijan omintakeisia ajatuksia. Niitä löytyi työpöydällä olevasta runovihosta:

On olemassa kassi,
jossa oikeat tiedot on
En vain tiedä missä,
siksi tieni mierot on
Se kassi hohtaa punaista valoa
Se kädessä kuljetaan
kohti kastuneen auringon taloa.

En tiennyt Blues-Kartsista mitään entuudestaan, mutta yön jälkeen tuntui siltä kuin olisin saanut pienen kurkistuksen hänen mielenmaisemaansa.

Talo, jossa kelloa ei tarvita

Olavi Uusivirta on todennut, että Ykspihlajassa aika pysähtyy. Ymmärrän nyt, mitä hän tarkoittaa. Tunnelma täällä satavuotiaiden hirsien suojassa ja kodikkaasti narisevilla lattioilla on omanlaisensa. Ei tee mieli vilkuilla kelloa. Kännykän mukana kuljettaminenkin tuntuu vähän irvokkaalta. Haluaisin palata tänne uudelleen hyvän kirjan kanssa tai sulkeutua omaan kirjoitusretriittiin.

Lokki-huoneesta näkyy merelle.
Suurteollisuus-sviittiin majoittuu 3-4 henkilöä. Huoneessa on myös oma wc ja kylppäri.

Ykspihlajan aamiainen

Aamiainen kuuluu huoneiden hintaan ja se tarjoillaan alakerran Rauanheimosalissa. Hitsi, miten ihana fiilis täälläkin oli! Siellä me kaikki vieraat hipsuttelimme paljain jaloin tai villasukissa. Pienessä radiossa soivat vanhat iskelmät. Aamiaisbuffassa oli puuroa, mansikoita, jugurttia, munia, leipää, juustoa, levitteitä, tomaattia ja kurkkuja. Kahvit, teet ja mehut löytyivät vierestä.

Leppoisa aamiainen iskelmien tahtiin.

Kahvila Saha

Vaikka Ykspihlaja on viiden kilometrin päässä Kokkolan keskustasta, täällä on yllättävän hyvin palveluja. Matkustajakodin vieressä on Outi Airolan pyörittämä Kahvila Saha, joka on varsinainen kulttuurikeskus. Persoonallisessa pihapiirissä on kesällä teatteriesityksiä ja keikkoja sekä sauna, jossa on miesten ja naisten löylyvuorot. Kyläkauppa ja muutama ravintolakin Ykspihlajassa on.

Ykspihlajan Kulttuuriviikko 12.-20.7.

Haluaisin tulla katsastamaan Ykspihlajan tunnelman uudelleen heinäkuussa. Reilun viikon kestävä Ykspihlajan Kulttuuriviikko on täynnä kiinnostavia tapahtumia aina huippuartistien keikoista sirkukseen, kirppikseen ja runokaraokeen. Jotain kiehtovaa tässä työläiskaupunginosassa on.

Ei mikään tylsä snagari.

100ma Social

Ykspihlajan venesataman kupeessa sijaitseva 100ma Social avasi ovensa keväällä. Kaunis ja valoisa ravintola on yrittäjäkaksikko Titta Tilviksen ja Seera Liimatan pitkäaikainen unelma, joka näyttää saaneen hyvän startin. Kävimme katsastamassa Kaisan kanssa 100ma Socialin kesäkuun puolivälin lauantaina, jolloin iso sali oli täynnä väkeä ja dj viihdytti ihmisiä terassin puolella. Ravintolassa onkin keikkoja pitkin kesää. Ravintola on mainio kohde myös Ykspihlajan majatalossa vieraileville, sillä tänne on vain parin sadan metrin matka.

Herkkuja kohtuuhinnalla

100ma Socialissa on päivittäin vaihtuva lounaslista (buffa 14,50 e) ja illalle oma a'la carte -listansa. Me jaoimme alkupalaksi Chips & roe -annoksen (10 e), jossa oli sipsejä kirjolohen mädin, sitruunaisen ranskankerman ja yrttiöljyn kera. Kaisa söi pääruoaksi suolapaahdettua siikaa, kirjolohen mätiä, vaniljavoita ja paistettuja kasviksia (24 e). Minä testasin tarjoilijan suositteleman Fish & chipsin (20 e), joka oli tehty olutpaneroidusta ahvenesta ja frittipotuista. Sahramilla maustettua parsaa (10 e) testasimme myös. Nappivalintoja kaikki, ja pääkaupunkiseudun ravintoloihin verrattuna kohtuuhintaisia. Jälkkärilista tuotti erityistä päänvaivaa, sillä hyvältä kuulostavia annoksia oli niin paljon. Lopulta valitsimme raparperipavlovan ja tyrnibruleen (11 e). Ei kaduttanut.

Tykkäsimme 100ma Socialin rennosta tunnelmasta ja mietitystä, kotimaisia raaka-aineita hyödyntävästä ruokalistasta.

Sipsejä mätidipillä. Toimii aina.
Raparperipavlova.
Illan paras keikka: auringonlasku Ykspihlajan rantakivillä.

Idyllinen Sunti

Olemme viettäneet Kaisan kanssa molemmat lapsuutemme Turun saariston kupeessa, jossa merenrantaa ja syviä väyliä riittää. Kokkolassa rannikko muovautuu sen sijaan koko ajan, sillä maa kohoaa Pohjanlahdella liki sentin vuodessa. Kun Kokkolan kaupunki perustettiin vuonna 1620, tuossa yläkuvassa ollut Sunti oli vielä ihan leveä merenlahti. Reilussa 400 vuodessa lahti on kuitenkin kaventunut ja rannat madaltuneet. On hurjaa ajatella, että jääkauden vaikutukset tuntuvat ja näkyvät täällä vieläkin.

2,5 kilometrin mittainen Sunti johtaa yhä mereltä Kokkolan keskustaan saakka. Kaupunginsalmen vieressä kulkee kävely- ja pyöräilyreitti. Suntia reunustavat venevajat, joista vanhimmat ovat 1880-luvulta.

Neristan - vanhankaupungin korttelit

Kokkolan vanhankaupungin laajuus yllätti meidät. 12 korttelista koostuva Neristan on Suomen laajimpia ja parhaiten säilyneitä puukaupunkeja. Asemakaava on peräisin 1660-luvulta ja vanhimmat rakennukset 1810-luvulta. Täältä jäikin paljon tutkimatta: Visit Kokkolan sivuilla on muun muassa ehdotus kävelykierrokseksi, joka kulkee historiallisten puutalojen ja puistojen läpi. Neristanin kortteleita asuttivat ennen merimiehet ja eri alojen käsityöläiset.

Me pyörähdimme Kaisan kanssa Museokorttelissa, jossa on rakennuksia neljältä eri vuosisadalta. Museokorttelin kohteisiin pääsee tutustumaan ilmaiseksi. Hyvän käsityksen Kokkolan seudun historiasta sekä entisaikojen asukkaista ja kodeista saa K.H. Renlundin museossa.

Vuonna 1696 rakennettu Pedagogio näytti ensin kirkolta, mutta on Suomen vanhimpia koulurakennuksia. Nyt tila on museona.

Vohvelikahvila

Museokorttelin sisäpihalla sijaitseva Vohvelikahvila osoittautui kivaksi välietapiksi kiertelyn lomassa. Jaoimme yhden lakuvohvelin (7,90 e) Kaisan kanssa, koska vatsa oli vielä aamiaisen jäljiltä täynnä. Suolaisia vohveleitakin olisi muuten ollut tarjolla (täytteinä mm. skagenia, pulled porkia, savulohta ja herkkusieniä). Heinäkuussa (2025) herkuttelun lomassa voi nauttia myös jazzmusiikkia livenä.

Siskon kanssa jaettu lakuvohveli.

Levykauppa 33 1/3 RPM

Pitkänsillankadun ja Isokadun kulmassa tulimme astuneeksi musiikkidiggareiden mekkaan, jossa on yli 9000 vinyylin ja cd-levyn valikoima. Levykauppa 33 1/3 RPM:ää ystäviensä kanssa luotsaava Reijo Holm kertoi, että suurin kysyntä on raskaammasta metallimusiikista, mutta vanhat rock- ja pop-klassikot Pink Floydista Beatlesiin kiinnostavat asiakkaita myös.

Täällä on muuten hyvät tilat keikoille, joita järjestetäänkin säännöllisesti. Tulevia tapahtumia voi katsastaa levykaupan keikkakalenterista.

Kokkolan 33 1/3 RPM on astetta värikkäämpi levykauppa.

Vintagemakkara

Yksi Kokkolan uusista tulokkaista on keskustaan viime kesänä avautunut Vintagemakkara, jonka nimi jo hymyilyttää ja vetää puoleensa. Harmittavasti liike oli kiinni Kokkola-kierroksellamme la-aamusta, joten vintagepuodin aarteet jäivät tutkimatta. Konsepti vaikuttaa mainiolta: kierrätystapahtumia ja livekeikkojakin täällä järjestetään. Menkää tutustumaan, jos osuu kesälomareitin varrelle.

Lisää Kokkolan löytöjä luvassa tuota pikaa! Täällä jo seuraavaa postausta puran eli saatte sen pian tutkailtavaksi.