Vuoden 2021 matkailuaarre: Pulsan asema
Venäjän rajan tuntumassa sijaitseva Pulsan asema on yhdistelmä rautatiehistoriaa, sisustuskauppaa ja hotellia. Se on myös kahvila, josta saa Suomen parasta juustopiirakkaa.
Huomaan, että joka kesään mahtuu kohteita, joista en ole aiemmin kuullutkaan ja jotka onnistuvat säväyttämään persoonallisuudellaan. Pari vuotta sitten se oli Uudenkaupungin Pilvilinna, edelliskesän reissuilla hurmaannuin Varkauden Mekaanisen musiikin museosta sekä Hannun ja Mikon upeasta taidekodista.
Tähänastisen reissuvuoden kiinnostavin helmi löytyy myös rautatiekiskojen vierestä. Pulsan vanha juna-asema sijaitsee Lappeenrannassa, mutta on käytännössä keskellä korpea, 25 kilometrin päässä keskustasta. Olin jo varma, että navigaattori on johtanut harhaan, kun suunnistin tänne kutostieltä ja ajelin kilometritolkulla kiemurtelevaa maalaistietä.
Venäjän rajalle Pulsasta on noin 30 kilometriä. Samasta syystä Pulsaan rakennettiin vuonna 1869 juna-asema, jonka läpi höyryveturit puksuttivat Pietariin. Vaikka nyt matkailijasta tuntuukin, että asema on keskellä ei mitään, aikanaan tämä oli merkittävä portti Euroopan suurkaupunkeihin.
Enää junat eivät ole vuosikymmeniin pysähtyneet Pulsassa, mutta Pietariin suuntaavat junat jyrisyttävät tästä ohi monta kertaa päivässä.
Pulsa ehti toimia pitkään hoitokotina, kunnes se vuonna 2013 jäi tyhjilleen ja alkoi rapistua. Pelastajaksi saapuivat Petra ja Lasse Karjalainen, jotka ostivat vanhan juna-aseman ja kunnostivat sen pieteetillä. Urakka on ollut kyllä melkoinen, sillä aseman lisäksi tontilla on useampi rakennus. Ne ovat aikoinaan toimineet rautatietyöläisten asuntoina.
Sveitsistä kotoisin olevan Petran ammatista on ollut apua: hän työskentelee myös sisustussuunnittelijana.
Juna-aseman vanha päärakennus on käsittämättömän hurmaava ja täynnä kauniita yksityiskohtia. On liikuttavaa ajatella, että historiallinen talo on saanut Petran ja Lassen käsissä uuden elämän. Pulsassa on yhdistelty taidokkaasti eri aikakauden esineitä ja huonekaluja. Täällä riittää katsottavaa useammaksi kerraksi, ja veikkaan, että sisustus myös elää Petran käsissä koko ajan.
Kahvilan listalla on lounassalaatteja, erikoiskahveja, teetä, voileipiä, piiraita ja kakkuja. Tyylilleni uskollisesti jätin salaatin suosiolla väliin ja siirryin heti raskaan sarjan herkkuihin. En ole eläissäni syönyt missään niin ihanaa juustopiirasta kuin Pulsassa. Täyte oli runsas ja mehevä, pohja maukas. Piiras oli myös niin tuhti, että oli hiukan vaikeuksia jälkkäriksi valitun suklaakakkupalan kanssa. Hyvää oli toki sekin.
Pulsan yläkerrassa kannattaa muuten piipahtaa myös. Siellä sijaitsee toinen alueen sisustuskaupoista, Terva ja Höyhen, jossa on myynnissä hiukan erityylisiä tavaroita kuin Petran Valkoisessa tilassa. Yläkerran perälle on sisustettu myös suloinen vanhan ajan lastenhuone.
Mietin vielä kotiin ajellessa, miksi Pulsa teki niin vaikutuksen. Ehkä siksi, että se rikkoo monia kotimaan matkailuun ja pieniin paikkakuntiin liittyviä oletuksia. Kuten sen, että liiketilojen pitäisi muka aina sijaita kaupungeissa tai vilkkaasti liikennöityjen teiden varsilla. Tai sen, että pienet kylät kuolevat, eikä niihin riitä kävijöitä kuin kesäaikaan. Höpönlöpön. Kun ajoin Pulsan aseman pihaan, parkkipaikka oli täynnä autoja, vaikka oli tavallinen arkipäivä ja lomasesonki ohi. Pulsa onkin erinomainen osoitus siitä, että viidakkorumpu kyllä laulaa ja ihmiset löytävät sinut, kunhan konsepti on hyvä, palvelut monipuoliset ja kohde rakkaudella tehty.
Ja siitä puheen ollen: Pulsan asemallahan on mahdollisuus myös yöpyä. Pihasta voi vuokrata käyttöönsä huoneen Veturinkuljettajan Talosta tai Junanlähettäjän Talosta. Tänne haluan ehdottomasti tulla ensi kerralla yöksi.