Syyslomalle Mikkeliin? Tässä 10 syytä lähteä

Lyhyt ajomatka, ainutlaatuinen luonto ja paljon tekemistä. Mikkeli yllätti monipuolisuudellaan.

Kaupallinen yhteistyö: Visit Mikkeli

Lapsena luulin, että Mikkeli on Lapissa. Jo nimi toi mieleen lumiset metsät ja tunturit. Nyt osaan paikallistaa Mikkelin Etelä-Savoon, mutta silti matkan lyhyys yllätti: ajoimme perille Vantaalta parissa tunnissa. Lomailijalle Mikkelin keskeinen sijainti onkin etu. Kaupunkiin hujauttaa 1,5–3 tunnissa Jyväskylästä, Joensuusta, Tampereelta ja Kuopiosta. Jos ratin veivaaminen ei kiinnosta, junalla ja bussillakin pääsee (esim. Onnibus kuljettaa Helsingistä Mikkeliin noin 10-15 eurolla). Tosin monet Mikkelin nähtävyyksistä sijaitsevat sen verran etäällä toisistaan, että perillä auto on yksinkertaisesti kätevin.

Jos Saimaan alue on kesällä täynnä mökkeilijöitä ja turisteja, elokuun lopussa meno rauhoittuu jo selvästi. Paljon ehtii nähdä viikonlopun aikanakin. Tulimme perjantaina, lähdimme kotiin sunnuntaina puolen päivän jälkeen. Tässä reissun fiiliksiä ensin videona, jonka jälkeen pääset tutustumaan kohteisiin tarkemmin.

1.Neitvuori

Jos takana on stressaava työrupeama, loma Mikkelissä kannattaa aloittaa täältä. 40 minuutin ajomatkan päässä keskustasta sijaitseva Neitvuori on Etelä-Savon korkeimpia kohtia (184 metriä meren ja 110 metriä Saimaan pinnasta). Patikointireittejä on 2,6–3,9 kilometrin Hiijjesilimukasta aina 13 kilometrin Hiidenkierrokseen. Ehdimme perille vasta auringonlaskun aikaan, joten valitsimme 2,6 kilometrin polun, joka vei Neitvuoren huipulle. Maisema ylhäällä on liikuttavan kaunis: edessä levittäytyy kilometritolkulla syvänvihreää metsää ja järveen heijastuvaa taivasta. Reitin kaikki näköalapaikat (3) ovat kalliojyrkänteiden reunalla, josta juontaa juurensa myös paikan nimi. Perimätiedon mukaan nuori nainen hyppäsi Neitvuorelta aikoinaan sydänsurujen vuoksi.

2. Kenkävero

Suomen suurin pappilarakennus (1869) on nähtävyys jo koristeellisen arkkitehtuurinsa vuoksi, mutta tiluksen historia on yhtä kiehtova. Ensimmäinen papin asuttama savupirtti rakennettiin tänne jo 1400-luvulla, jolloin Kenkäveronniemi oli vielä saari. Sen jälkeen paikka on nähnyt niin nuijasodat kuin venäläisten ja saksalaisten sotilaiden vierailut. Viimeinen kirkkoherra muutti Kenkäverosta 1969, jonka jälkeen päärakennus oli vuosikymmeniä tyhjillään ja ehti rapistua. Kulttuuri- ja matkailukohteeksi Kenkävero remontoitiin 1990-luvun alussa. Nykyisessä päärakennuksessa toimii kahvila-ravintola, jossa kävimme syömässä lounaan. 19 eurolla sai alkupalat noutopöydästä, listalta valitun pääruuan pöytään kannettuna ja kahvin jälkiruokineen. Ruoka oli hyvää ja annokset isoja, hintansa väärti siis. Kenkäveron pihapiirissä kannattaa ehdottomasti poiketa myös Pauliina Rundgrenin käsityöpajaan, josta sorruin jälleen ostamaan ihanat korvikset. Kenkäveron myymälä on vielä runsaampi: liikkeessä on kattava valikoima suomalaista designia sisustustuotteista vaatteisiin.

3. Kaikkosen tuolit ja Kirkonvarkauden silta

Pari vuotta sitten Mikkelin Kirkonvarkauden sillan kupeeseen ilmestyi vaaleanpunaisten tuolien ja niitä valaisevien lyhtyjen rykelmä. Kuvanveistäjä Kaarina Kaikkosen ideoima ja toteuttama teos sai nimekseen Vasten auringonsiltaa Katri Helenan laulun mukaan. Metalliin valetut ja kallioon kiinnitetyt tuolit symboloivat yksinäisiä ihmisiä, mutta käyttötarkoitus on huomattavasti mukavampi. Niille voi pysähtyä istumaan vaikka kesken kävelylenkin ja ihailemaan Kirkonvarkauden sillan alta lipuvia veneitä.

4. Kallioniemi

Ristiinassa sijaitsevaan Kallioniemeen kannattaa tulla jo sen mainion yrittäjäpariskunnan vuoksi: Otto ja Irina Ravantti ovat elvyttäneet parin vuoden aikana legendaarisen Kallioniemen henkiin ja tehneet paikasta kyläläisten, mökkiläisten ja veneilijöiden suosikkikohteen. Kallioniemellä on myös kiinnostava menneisyys, sillä 1900-luvun alussa upea huvila oli Suomen kielen tutkijan ja poliitikon, Emil Nestori Setälän perheen kesäpaikkana. Emil ei ollut mikä tahansa heppu: hänen kynästään on syntynyt muun muassa Suomen itsenäisyysjulistuksen teksti. Otto ja Irina pitävät Kallioniemessä ravintolaa ja järjestävät tapahtumia: syksyn viimeinen, vanhojen laivojen regatta pidetään 5.10, jonka jälkeen Kallioniemi menee talveksi tauolle ja avautuu jälleen toukokuussa. Kallioniemessä on myös vierasvenepaikkoja. Otto järjestää omasta kotisatamasta risteilyjä Astuvansalmen kalliomaalauksille, josta seuraavassa kohdassa lisää...

EDIT: Kallioniemen toiminta on valitettavasti loppunut.

5. Astuvansalmen kalliomaalaukset

Kallioniemestä on Astuvansalmen kuuluisille kalliomaalauksille vain reilun neljän kilometrin ajomatka, mutta enemmän kohteesta saa irti saapumalla tänne laivalla. Risteilyjä järjestää ainakin Otto Ravantti, jonka veneellä puksuttelimmekin perille vajaassa puolessa tunnissa. Järveltä lähestyttäessä kallioissa voi erottaa selvästi ihmisen profiilin (katso yllä oleva kuva). Maaginen tunnelma on myös massiivisen kallioseinämän edustalla seisoessa: Kallioniemestä on löydetty kaikkiaan 65 maalausta, joista vanhimmat ovat yli 6000-vuotiaita. Monet kuvista ovat ylempänä kalliossa, sillä veden pinta on ollut aikoinaan 11 metriä korkeammalla. Kipusimme Timpan kanssa myös kallioiden päälle, josta on upea näköala yli järven ja saarten. Jos tulet paikalle autolla, varaudu patikoimaan parkkipaikalta metsän poikki (noin 2 km). Reitti on kyllä hyvin merkitty.

6. Tertin kartano

Mikkelin-reissu ei ole täydellinen ilman vierailua legendaariseen Tertin sukukartanoon. Kävin täällä ensimmäisen kerran jo 1990-luvulla työporukan kanssa ja sen jälkeenkin olen poikennut kahville ja herkkukauppaan kartanon ohi kulkiessani. Parasta Tertin kartanossa on tunnelma: saapuminen kaunista koivukujaa pitkin ja käyskentely idyllisessä puutarhassa, jonka kasviksia hyödynnetään talon ravintolan käyttöön. Kartanoa ympäröivät metsät, järvet ja pellot. Valtaosa lautaselle päätyvistä herkuista tuotetaan itse tai ostetaan lähituottajilta. Kahvila on auki joka päivä aamukymmenestä iltakuuteen. Tällä kertaa visiitti kartanoon oli hiukan erilainen, sillä yövyimme Timpan kanssa kartanohotellin vanhassa aitassa. Teenkin tuosta vielä oman postauksensa, jossa pääsette näkemään huoneen.

7. Päämajamuseo

Tämä on kohde, joka herätti varsinkin isännässä intohimoja siinä määrin, että sain kuulla jo ajomatkalla esitelmän Mikkelin roolista Suomen sodissa. Kaupungissa toimi toisen maailmansodan aikana Suomen armeijan päämaja, jossa tehtiin kaikki operatiiviset päätökset. Sittemmin samat tilat muutettiin Päämajamuseoksi, jossa on Mannerheimin työhuone, maavoimatoimisto ja vaihtuvia sotanäyttelyjä. Aivan rakennuksen kupeessa, kallioon louhitussa luolastossa sijaitsee puolestaan viestikeskus Lokki, joka välitti sodan aikana päämajan viestit. Nykyiset museotilat kannattaa ehdottomasti katsastaa, mutta ehkä eniten odotan Mikkeliin rakenteilla olevan sodan ja rauhan keskus Muistin avautumista keväällä 2021. Kyseessä on isompi tiedekeskus, jossa sodan kokemuksiin pureudutaan yksilötasolla ja uusimman tekniikan keinoin. Täällä makupaloja tulevasta!

8. Anttolanhovi

Kahdenkymmenen minuutin päässä Mikkelin keskustasta sijaitseva Anttolanhovi on verraton vaihtoehto, jos haluat lomailla Saimaan rannalla palvelujen äärellä. Majoitusvaihtoehtoja löytyy hotellihuoneista hulppeisiin huviloihin, joista pääsimmekin testaamaan yhden (tästä enemmän seuraavassa postauksessa). Anttolanhovissa kannattaa muuten piipahtaa, vaikkei täällä yöpyisikään. Lomakeskuksesta voi vuokrata vaikka sup-laudan tai kanootin, rentoutua hotellin sauna- ja allasosastolla ja tilata Wellness Centeristä erilaisia hoitoja.

9. Bistro Holvi

Tulopäivän iltana kävimme syömässä Mikkelin keskustassa sijaitsevassa Bistro Holvissa. Tunnelmallisten holvikaarien alla on aikoinaan säilytetty VPK:n paloautoja, mutta tila on ollut jo pidempään ravintolakäytössä. Roope Raskin ja Pia Montosen vetämä Bistro Holvi avasi paikalla viime vuonna ja keräsi Tripadvisorissa nopeasti ylistävät arviot. Illallisen syötyämme ymmärsimme miksi. Alkupalalajitelman samettiset keitot, homejuustolla ryyditetty pähkinä-punajuurihöystö ja kylmäsavulohi herättivät ruokahalun. Pääruuaksi söin glaseerattuja possunposkia, joiden kanssa italialainen Valpolicellan punkku oli nappivalinta. Timppa ylisti Holvin täydellisesti paistettua sisäfilepihviä, jonka "tuhansien pihvien mies", Ismo Siippainen valmisti laavakivigrillissä. Annokset holvissa ovat sen verran tuhteja, että söimme jälkkärin puoliksi (karamelisoitua omenaa kauran, kinuskin ja kardemummajäätelön kanssa). Ensi kertaan testattavaksi jäi Mikkelin Bar Dom, josta sain vihiä useammalta taholta.

10. Saimaa

Turun saaristossa kasvaneena olen aina suhtautunut järviin hieman skeptisesti. Vaahtopäitä puskevassa meressä on alkukantaista voimaa, jota ei voi mielestäni verrata järvien tunnelmaan. Kun pääsimme Kallioniemestä risteilylle Otto Ravantin kyydissä, unohdin välillä olevani järvellä. Saimaan kallioiset rannat ja tuulen nostama aallokko muistuttavat monin paikoin merimaisemaa. Vain veden tummuus paljastaa, että nyt ei ollakaan Nauvon eteläpuolella. Jos meillä olisi ollut vielä yksi ekstrapäivä, olisin halunnut tehdä Saimaalla melontaretken (lisätietoa näistä löytyy muuten Visit Mikkelin sivuilta). Voin vain kuvitella, kuinka kauniilta täällä näyttää ruska-aikaan.