Suomalaisella on oikeus valittaa säästä

Väittävät, että säästä mariseminen on turhaa. Kiittelemäänkö tässä pitäisi ruveta?

Kun tänään kahlasin loskan ja räntäsateen läpi postilaatikolle, jäin oikein miettimään, mikä Suomen keväässä ottaa eniten kupoliin.

Kyllä se on arvaamattomuus. Kevät on kuin kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava juoppo narsisti, joka kerjää ensin rakkautta kietomalla lämpöön ja tilaamalla paikalle lintujen sinfoniaorkesterin. Vetää jalat alta. Puolen vuoden synkän mordorin jälkeen se ei ole vaikeaa.

Yli 42 vuotta olen taistellut tätä Auervaaraa vastaan, mutta aina langennut loveen.

Pessyt ikkunat helmikuussa, keittänyt ensimmäiset uudet (marokkolaiset) perunat maaliskuussa, kaivanut polkupyörän varastosta huhtikuussa, tykittänyt someen noin 592 filtteröityä aurinkokuvaa toukokuussa ja julistanut rakkauttani koko maailmalle. Että voi ihminen olla säälittävän naiivi pölvästi!

Tässä kohtaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava juoppo narsisti nimittäin iskee. Valuttaa vaivihkaa taivaalle kolme kilometriä paksun pilvivaipan, räimii räntää vasten kasvoja ja paiskoo pahoinpideltyä, rakkaudesta riutuvaa ruumistani ympäriinsä (23 m/sek).

Tilastojen mukaan joka kolmas suomalainen pettää. Kevääseen verrattuna se on vähän.

Onneksi Luoja on suonut meille huumorintajua. Klara vappen, bara vatten, hela (dagen och) natten!

Suomen kevät 2012. Huhtikuun lopussa tarkenin syödä aamiaista takapihalla yöpaitasillani. Vappupäivänä grillattiin pihvejä ja ihoa.

Suomen kevät 2013. Peruskikka: kukkaloistolla nuppi sekaisin.

Suomen kevät 2014. Istutin orvokit jo pääsiäisen jälkeen. Vappuna ne olivat paleltuneet.

Suomen kevät 2015. Kävelylenkki Helsingin keskuspuistossa oli täynnä lintujen viserrystä ja valkovuokkoja. Illalla satoi.

Suomen kevät 2016. Vappuaattona öljysin terassia, lakkasin kynsiä ja otin paljon valokuvia, koska oli epäilyttävän lämmintä.

Suomen kevät 2017. Yksi iso vitsi (mutta yrittäkööt nyt vielä kerran).