Pääsiäisen aamuretki: Sipoonkorven eteläosan parhaat palat

Olemme asuneet Sipoonkorven kansallispuiston kupeessa kolmetoista vuotta. Silti löydämme täältä aina uusia reittejä. Niin kävi eilenkin.

Ihan aluksi: jos metsäpatikointi täällä eteläisessä Suomessa kiinnostaa, tee se heti. Olosuhteet ovat nimittäin juuri nyt täydelliset: jäiset polut alkavat hiukan pehmetä ja osittain sulaakin, mutta maa on yhä roudassa. Se tarkoittaa sitä, ettei vielä tarvitse vetää jalkaan kumisaappaita ja tarpoa jalat kurassa.

Pääsiäiseksi listalla oli kaikenlaista hommaa, mutta nyt näyttää siltä, että puolet jää tekemättä. Syytän säätä: kun aurinko mollottaa täydeltä taivaalta ja mittari kipuaa 8 asteeseen, niin tekee mieli rynnätä koko ajan ulos. Eilen hörppäistiin Timpan kanssa aamukahvit ja ajeltiin vaihteeksi Sipoonkorven eteläpäähän, josta löytyikin tosi monipuolinen reitti, pitkospuilla ympäröity järvi ja yksi metsälampi.

Lähtöpaikka: Tasakallion parkkipaikka

Sipoonkorven eteläinen osa ulottuu melkein Sotunkiin asti. Kansallispuiston eteläisille reiteille tultaessa kannattaa pysäköidä Tasakallion parkkipaikalle. Suht lähelle pääsee myös bussilla: esimerkiksi Helsingin keskustan suunnasta tullessa tänne liikennöi bussikombo 739 ja 736. Viimeiseltä pysäkiltä kertyy kävelymatkaa Tasakallioon vielä 2 kilometriä. Tuli tänne sitten millä välineellä tahansa, maisemat matkalla ovat todella kauniit: kumpuilevia peltoja, vanhoja maatiloja ja somia puutaloja. Aina jaksaa hämmästyttää se tosiasia, että tässä ollaan muka vilkkaalla pääkaupunkiseudulla.

Retkeilysovelluksissa tarkemmat kartat

Kansallispuiston sivuilta löytyvä kartta näyttää yleensä vain pääreitit, mutta retkeilijöille tarkoitetuissa sovelluksissa (mm. Gaia gps, Karttaselain ja Fatmap) polut ja korkeuserot näkyvät paljon tarkemmin. Meillä oli tänään käytössä Fatmap, koska tulimme ladanneeksi sen Itävallan Lechin laskettelureissua varten. Hyvin pelitti sama sovellus Sipoonkorvessakin ja jestas, miten paljon tutkimattomia polkuja kartalta löytyi. Tässähän riittää patikoitavaa koko vuodeksi.

Storträsk ja pitkospuut

Tasakalliosta lähtevä merkitty reitti vei ensin 4,5 hehtaarin kokoisella Storträskin järvelle, jossa aurinko loisti kilpaa jääpeitteen kanssa. Täällä pääsee muuten kulkemaan kilometrin alkuetapin myös lastenvaunuilla tai pyörätuolilla, ja reitti onkin merkitty esteettömäksi. Tosin sääolosuhteet vaikuttavat reitin kuntoon.

Järveä kiertävät osittain pitkospuut ja ne ovatkin paikallaan, sillä maasto on soista ja märkää. Storträskin ympäri kertyy matkaa kilometrin verran. Reitin alkupäässä on keittokatos sekä wc, ja vastarannallakin tulentekopaikka.

Luin jälkikäteen, että Storträsk on myös kalamiesten suosiossa, sillä järvessä on mm. haukea, ahventa ja istutettua kirjolohta. Kalastuslupia voi hankkia Kuusijärven kahvilasta.

Yllättävän rauhallista

Eniten ihmisiä parveili eilen Storträskin pohjoispäässä ja keittokatoksen luona. Mitä pidemmälle pitkospuita etenimme, sitä hiljaisemmaksi meno muuttui. Vastaan tuli vain muutama polkujuoksija ja yksi koiranulkoiluttaja. Storträsk on juuri sopivasti syrjässä niin, että se karsii pahinta tungosta. Valtaosa retkeilijöistä suuntaa nimittäin nykyään Sipoonkorpeen Kuusijärven kautta.

Gumböle träsk ja kurkiaura

Gumbölesta kannattaa googlata ilmakuvia. 2,9 hehtaarin metsälampi näyttää yläilmoista katsottuna aivan sydämeltä. Kaunis se on toki maantasasta nautittunakin. Ja hiljainen! Voi taivas: ei ristin sielua missään. Gumbölen rannalla seisoessamme tajusimme, että edes isojen pääteiden kohina ei yllä tänne asti. Se on pääkaupunkiseudulla harvinaista.

Haluan tulla tänne ehdottomasti myös kesällä, sillä Gumbölen kasvilajisto on runsas: metsälammen rannoilta voi bongata suopursua, ulpukkaa ja lumpeita. Linnuista täällä on tavattu mm. varpushaukkoja, varpuspöllöjä ja jopa metsoja. Meidän matkaa säestivät hömötiaiset ja lammen yli lentänyt kurkiaura.

Parasta: reitin vaihtelevuus

Tykkään maastoista, joissa on korkeuseroja ja maisemallista vaihtelevuutta. Tähän tarkoitukseen Tasakalliolta lähtevä reitti on omiaan. Gumbölen jälkeen tulimme jylhään rinteeseen, jonka railoissa ja halkeamissa solisi kevään ääni: jäämuodostelmien välistä ryöppyävä vesi.

Kaikkiaan matkaa kertyi tälle reitille 5,5 kilometriä ja aikaa meni pari tuntia. Juuri passeli viikonloppulenkki siis.