Rantaloma Jurmalassa ja patikointi Kemerin kansallispuistossa

Kävin kesällä Jurmalassa kahteen otteeseen: ensin työmatkalla, sitten lomareissulla äidin ja siskon kanssa. Koostin nähtävyysvinkit tänne.

Ennen tätä matkaa ihailin Jurmalan rantoja usein kavereiden kuvista. Silti skeptikko sisälläni epäili, että voivatko ne nyt oikeasti tuolta näyttää. Nyt olen sen omin varpain ja silmin todistanut: hiekka tosiaan on perunajauhomaisen pehmeää ja vaaleaa. Mutta biitsit eivät ole täällä ainoa nähtävyys, vaikka jurmala tarkoittaakin latviaksi merenrantaa.

Miten sinne pääsee?

Kun olin Jurmalassa ensimmäistä kertaa työmatkalla alkukesästä, tulimme Riiasta autokyydillä puolessa tunnissa. Heinäkuun lomareissulla hyppäsimme sen sijaan äidin ja siskon kanssa junaan. Yhdensuuntainen lippu maksoi 1,50 euroa. Liput ostimme Riian juna-asemalta, mutta paluumatkalla hankimme tiketit vasta junasta lipunmyyjältä. Ja olisi se onnistunut Mobilly-sovelluksellakin.

Jurmalassa ei muuten ole Jurmala-nimistä asemaa, sillä alue on jaettu 13 pienempään kylään. Kätevintä on jäädä pois Dzintarissa tai Majorissa.

Jurmalan rannat

No niin, palataanpa vielä hetkeksi fiilistelemään niitä rantoja. Hiekkakaistaletta piisaa pelkästään Jurmalassa melkein 25 kilometrin matkalta. Oli muuten hauska kokea kaksi erilaista Jurmalaa. Kesäkuun toisena viikonloppuna täällä oli vielä todella hiljaista. Rannat olivat liki autiot ja tuuli puhalsi vilpsakasti (silti nuo rohkeat yläkuvan rouvat makoilivat muina naisina uikkareissa, latvialaiset ovat selvästi sitkeää tekoa).

Kun tulin äidin ja siskon kanssa Jurmalaan uudelleen heinäkuun puolivälissä, auringonpalvojia riitti ruuhkaksi asti. Toisaalta fiilis oli muutenkin eläväisempi, sillä rantabaarit olivat auki. Niistä sai ostaa syötävää ja juotavaa sekä vuokrata aurinkotuoleja (maksoivat muistaakseni 8 euroa päivältä).

Uimassa emme lopulta käyneet, vaikka keli olikin helteinen. Jurmalan rannat ovat todella matalat eli niitä saa kahlata aika pitkälle ennen kuin pääsee kunnolla pulahtamaan.

Jurmalan puuhuvilat

Omakotitalon omistajana tiedän totuuden puutarhanhoidosta ja kodin ylläpidosta: se on loputon savotta. Olen varma, että Jurmalan asukkaat käyttävät valtaosan vapaa-ajastaan kotiensa puunaamiseen, niin paljon huoliteltuja ja tyylikkäitä pihapiirejä täällä on. Tosin huvilatkin olivat sen verran hulppeita, että ehkä niiden omistajilla on varaa palkata omat puutarhurit. Valtaosa taloista on 1800–1900-luvun taitteesta ja ne on entisöity huolellisesti, mutta autioituneita ja rapistuneita yksilöitäkin on. Hyvän otoksen Jurmalan arkkitehtuurista saa kävelemällä Jūras-katua pitkin.

Kävelykatu & keskusta

Jurmalan ydinkeskusta on lopulta alueena aika pieni. Kaupunkia halkoo kilometrin mittainen Jomas Iela (iela tarkoittaa latviaksi katua), jonka varrelle valtaosa ravintoloista, baareista ja kaupoista keskittyy. Jomasin päässä kohoaa koristeellinen ortodoksikirkko

Jurmala on selkeästi Latvian Hanko: kesällä paikka kuhisee väkeä, mutta talvea kohti kuljettaessa meno rauhoittuu. Kauppojen valikoimakin tuntuu keskittyvän enimmäkseen kesävaatteisiin: mekkoihin, hellehattuihin ja uimapukuihin. Toisaalta Jurmalassa on taatusti oma viehtymyksensä myös sesongin ulkopuolella, jos on valmis tinkimään palvelujen määrästä.

Jurmalan ravintolat

Ehdin syödä Jurmalassa kolmessa eri ravintolassa: Majorenhoffissa, Zelta teļšissa ja Baltic Beach Hotellin il Solessa. Näistä parhaaksi osoittautui yllättäen hotellimme ravintola, mutta eivät muutkaan hullumpia olleet. Hintataso Jurmalan ravintoloissa on tällä hetkellä melkein Suomen tasoa. Valtaosa ruokapaikoista sijoittuu Jomas ielan varrelle ja pitää menun ulkona näytillä eli valikoimien ja hintojen vertaileminen on helppoa.

Dzintarun konserttisali

Hiukan harmittaa, etten ehtinyt kummallakaan Jurmala-visiitillä kokemaan Dzintarun musiikkielämystä. Konserttisalissa järjestetään kauden aikana noin sata tapahtumaa: ohjelmistossa on kaikkea popista ja rokista klassiseen musiikkiin sekä kansanmusiikkiin saakka. Dzintarun konserttisali on ollut tällä samalla paikalla vuodesta 1936 ja sen lavalle ovat nousseet muun muassa José Carrerasin ja Montserrat Caballén kaltaiset tähdet. Loppukesän ohjelmistoon voi tutustua täällä!

Dzintarin metsäpuisto

Jurmala tuoksuu männyiltä. Yli kaksisataavuotiaat jättiläiset kurkottelevat kohti taivaita Dzintarin puistossa, mutta myös katujen varsilla ja talojen pihoissa. Merituuli on taivutellut honkapuita vekkulisti vinoon ja mutkille, mutta ne näyttävät silti kunnioitusta herättävän ylväiltä. Puiden latvojen ylle voi nousta Dzintarin metsäpuistossa, jossa on 33,5 metriä korkea näköalatorni. Huipulla rehevää puustoa riittää silmänkantamattomiin: yli puolet Latviasta onkin metsien peitossa.

Dzintarissa mäntyjä pääsee tutkimaan lähietäisyydeltä myös kiipeilypuistossa, jossa on valtava määrä eri-korkuisia ja -tasoisia ratoja seikkailijoille. Kiipeilypuiston hinnat vaihtelevat osallistujan iästä riippuen 8-20 euron välillä.

Ai niin, Jurmalassa on myös iso vesipuisto, Livu Akvaparks, joka kiinnostanee lapsiperheitä.

Kemerin kansallispuisto & suoalue

Jurmalan kohteita googlatessa vastaan osui kuvia Kemerin kansallispuistosta, joka herätti kiinnostuksen heti. Kyseessä on parinkymmenen kilometrin päässä Jurmalan keskustasta sijaitseva, 38 000 hehtaarin kokoinen alue. Kemerin kiinnostavin nähtävyys on sen keidassuo, joka on samalla monien harvinaisten kasvi- ja lintulajien koti. Suomen kansallispuistojen kaltaista ryntäystä täällä ei ainakaan alkukesästä ollut, joten neljän kilometrin mittaisen reitin kävely pitkospuilla oli rauhoittavaa puuhaa. Keskellä suota on myös lintutorni, josta saa hyvän käsityksen kosteikon laajuudesta. Toistaiseksi perille on tultava omalla autolla tai taksikyydillä, mutta Visit Jurmalasta kertoivat, että suunnitteilla on myös bussiyhteys.

Kemeriin kannattaa mennä muuten auringonnousun aikaan, jolloin suolta nouseva usva voi järjestää satumaisen näytöksen.

Kemerin romanttinen puisto

Kemerin suoretkeltä tullessa reitti ohittaa Kemerin historiallisen puiston, joka eli hulppeinta aikakauttaan 1920–30-luvulla. Tuolloin kauniin puiston keskuksena toimi mahtipontinen ja häikäisevän valkoinen Kemeri Hotel, jossa vauraampi väki kävi ottamassa terveyshoitoja. Niissä hyödynnettiin Kemerin rikkipitoisia mineraalilähteitä, joita alueella on yhä runsaasti.

Kemeri kurorta parks (kulkee myös nimellä Kemeri resort park) on ehdottomasti visiitin väärti. Puistoa on kunnostettu viime vuosina urakalla, ja se näkyy. Aluetta voi kivuta ensin ihailemaan vanhaan vesitorniin, mutta parhaiten entisaikojen tunnelmaan pääsee puikkelehtimalla kukkaistutusten ja valkoisten siltojen keskellä. Rehevien lehtipuiden keskellä loistaa kultaisten kupolien ortodoksikirkko ja Love island -saarella on kaunis paviljonki kahviloineen.

Vaikuttavin näky on tietysti Kemerin vanha hotelli, joka on tällä hetkellä välitilassa: uusi omistaja paikalla on, mutta kunnostaminen on kesken. Oppaamme kertoi, että vanha hotelli on kesäisin suosittu hääkuvauspaikka. Ja on täällä kuulemma Netflixin Sissi-sarjaakin kuvattu.

Fiilis Jurmalasta

Ensikosketus Jurmalaan vakuutti: haluan palata tänne vielä uudelleenkin. Kiinnostavaa olisi nähdä, miltä paikka näyttää syksyllä tai talvikuukausina: kun lomalaisten tilalla on pelkkä aaltojen kohina ja autiot kadut.

Lisätietoa alueen kohteista muuten Visit Jurmalan sivuilla.
Riika viikonlopussa: bongaa ainakin nämä kohteet
Boheemi design-hotelli Riiassa on kuin runo

P.S. Teen vielä erillisen postauksen Baltic Beach Hotellista, jossa vietimme yhden yön.