Onko tulevana talvena varaa matkustaa?

Kuinka paljon elinkustannukset nousevat? Mistä kaikesta pitää pihistää? Tätä on pohdittu viime aikoina meilläkin.

Pandemia, Ukrainan sota, maailmaa kärventävät helleaallot ja metsäpalot, inflaatio, osakekurssien alamäki, hintojen ja korkojen ylämäki. Viime vuodet ovat tuntuneet epätodelliselta katastrofielokuvalta, jolle ei näy loppua.

Sanokaa, jos olen väärässä, mutta eikö vaikutakin siltä, että kulunut kesä on ollut meille kaikille pakoa todellisuudesta? Kevät meni vielä sokkitilassa Ukrainan painajaismaista sotaa seuratessa, mutta sitten kävi niin kuin kriisien kanssa yleensä: niiden pitkittyessä ihminen turtuu eikä enää jaksakaan rullata uutisvirtaa reaaliajassa. Samoin on käynyt pandemian suhteen. Elämän pitää jatkua, olemme hokeneet ja yrittäneet palata normaaliin. Remontoineet keittiön, lomailleet Espanjassa, riekkuneet festareilla, kokoontuneet sukujuhliin ja heittäneet satoja euroja ravintolaillallisiin. Kun elämä on muistuttanut hauraudestaan, on tehnyt mieli takertua jokaiseen hetkeen kuin vauvavuosien unirättiin. Unohtaa kaikki kurja.

Lomarahat sähköön ja ruokaan

Vaikka olemme seuranneet inflaation kiihtymistä ja talousgurujen madonlukuja tulevasta, vanhan sähkösopimuksen umpeutuminen oli ensimmäinen konkreettinen merkki todellisuudesta. Maksamme sähköstä syksystä lähtien 1,7-kertaista hintaa entiseen verrattuna. Kun päälle lisää vielä sähkön siirtomaksujen kohoamisen, asuntolainan korkojen nousun sekä bensan ja ruuan hinnan kallistumisen, lopputuleman voi päätellä kutosen matikkapäälläkin.

Rahaa on käytettävissä entistä vähemmän.

Toki pakollinen säästökuuri voi tehdä hyvääkin: meillä on jo tarkistettu kulutusmittarilla, mitkä laitteet ovat kodin energiasyöppöjä. Olemme opetelleet pyörittämään astianpesukonetta ja pyykinpesukonetta halvemmalla yösähköllä ja yrittäneet vähentää vedenkulutusta. Siihenhän olisi hyvä pyrkiä ilman energian hintakriisiäkin.

Ruuan hinnan nousun panimme merkille jo alkukesän kauppareissuilla: sadalla eurolla ei enää saakaan 3-4 kassillista sapuskaa, vaikka kuinka vertailisi kilohintoja ja ostaisi järkevästi. Peruselintarvikkeetkin maksavat nyt selvästi enemmän.

Pitääkö matkoista ja muista nautinnoista luopua?

Vaikea sanoa vielä, mutta huomaan, että olen ainakin itse muuttunut varovaisemmaksi. Vielä jokin aika sitten haaveilimme 20-vuotishääpäiväreissusta jonnekin "once in a lifetime" -kohteeseen, mutta nyt matkan varaaminen hiukan arveluttaa. Lentojen hinnatkin ovat kohonneet polttoainekustannusten ja Venäjän suljetun ilmatilan vuoksi. Pysäyttävää on ollut myös nähdä satelliittikuvia hirmuhelteiden riepottelemasta Euroopasta. Karrelle palanut luonto muistuttaa, että ilmastonmuutos on totisinta totta. Sen keskellä eksoottisten Karibian-lomien ajatteleminenkin hävettää.

Sisimmässäni huomaan lohduttautuvani sillä, että onneksi olemme aiempina vuosina menneet ja kokeneet. Tämän kesän Espanjan-lomassakin riittää muistoja loppuelämäksi.

Mutta silti. Ristiriitaisia, haikeuden ja vähän pelonsekaisiakin tunteita nykymeno aiheuttaa. Toisaalta luulisi, ettei talouskriisiä paranna ainakaan se, että sulkeudumme kotiin ja lakkaamme kuluttamasta. Haluaisin voida tukea ainakin kotimaisia yrittäjiä käymällä ravintoloissa, yöpymällä hotelleissa ja nauttimalla konserteista ja teatterista.

Tuleva talvi näyttää, mikä on mahdollista.