Tukholman paras museo

Maailmasta on löytynyt vihdoin museo, joka ei pitkästytä kävijää kuoliaaksi.

Kun ehdotin 10-vuotiaalle Lassille tätä kohdetta, jätin taktisesti museo-sanan mainitsematta. Minulla on syyni. Näen yhä painajaisia lapsuuden kivimuseosta, josta on jäänyt mieleen lähinnä puutuneet jalat ja “ei saa koskea” -kyltit.

Siksi sanoin pojulle:

“Tukholmassa on yks tosi kiva paikka, jota on kehuttu. Sellainen teknologiakeskus, jossa on huikeita 4D-leffoja ja videopelejä. Mennäänkö?”

Heti kuulkaa lähti.

Mikä tekee museosta kiinnostavan?

1. Aidot elämykset ja oivallukset. Djurgårdenin pohjoispuolella sijaitseva Tekniska Museet tempaa mukaansa jo aulassa, jossa tulijaa tervehtivät Pelle Pelottoman keksinnöltä näyttävät tötteröt. Värikkäät muoviputket ovat kuin jättiläismatoja, jotka luikertelevat ohikulkijoiden liikkeen mukaan.

2. Interaktiivisuus. Täällä on lupa koskea. Siis osallistua ja tehdä itse. Testata erilaisten pelien avulla energian syntymistä ja kulumista, nähdä oma vartalonsa lämpökamerassa, ja heittäytyä elokuvaefektien maailmaan.

3. Nykyhetkeen linkittyvä lähihistoria. Harvemmin olen löytänyt samaistumispintaa 1600-luvun nuijaan. Tiede- ja teknologiamuseossa valtaosa esineistä kertoo 1900-luvun keksinnöistä. Parhaita olivat Digital Revolution -osaston elektroniikka- ja tietokonepelit 1980-luvulta. Nintendon Donky Kongia pelatessa syntyi hauskoja flashbackeja. Lassi oli puolestaan liekeissä Pac-Manista ja Super-Mariosta, joista “isi on kertonut”.

4. Tieto persoonallisesti esitettynä. Pahimpia ovat museot, joista löytyy yhdistelmä a) tunnistamattomat esineet pölyisissä vitriineissä ja b) vitriinin viereen seinälle hakattu plakaati, jossa on noin kilometrin verran kuolettavan tylsää tekstiä. Tekniska Museetissakin informaatiota on paljon, mutta se on esitetty napakasti ja hauskoin esimerkein. Vanhojen syntetisaattorien kohdalla kerrotaan, mitä tunnettuja biisejä niillä on sorvattu. Hittejä pääsee myös kuuntelemaan.

5. Visuaalisuus. Parhaimmillaan museo on jo arkkitehtuurisesti niin kiinnostava, että se houkuttelee sisään ilman näyttelyäkin (vrt. Salvador Dali Barcelonassa). Tukholman Tekniska Museet näyttää ulospäin tylsältä hallilta, mutta sisältä se on kiehtovasti suunniteltu.

6. Yllättävyys. Tiedän, että tämä kuulostaa raivostuttavan populistiselta, mutta yltäkylläisyydessä kasvanut nykyihminen kaipaa WOW-efektiä. Jotain, joka ravistelee, naurattaa, itkettää tai säikäyttää. Se on se juttu, jonka kävijä muistaa vielä vuosien päästä. Me hurmaannuimme valtavasta seinälle heijastetusta videoinstallaatiosta, jossa sai muuntautua linnuksi.

Lisätietoa: Tekniska Museet (Museivägen 7)

P.S. Hei, tuleeko mieleen muita käymisen arvoisia museoita, jotka ovat sykähdyttäneet? Vinkkaa! Olen päättänyt kohdata lapsuuden traumat pystyssä päin.


Liiketunnistimella toimiva teos.

100 tärkeintä keksintöä -osastolta löytyi kaikkea vanhoista moottoripyöristä lankapuhelimiin.

Jokaisen pojan (ja miehen) unelma: kauhakuormaaja, jota pääsee ohjailemaan itse.

Pissaava ja puhuva robotti.

Energiaosasto oli täynnä hauskoja pelejä, jossa äiti otti köniin.

Että olisi hienoa kirjoittaa Mersulla.

Nostalginen hetki. Juuri samanlaisella Macilla kirjoittelin aikoinaan juttuja Iltalehdessä.

Ei mikään turha peli. Tällä on sämplätty muun muassa Miami Vice -sarjan tunnari ja Kate Bushin Army Dreamers.

Ohjaaja Wallenius tv-studiolla. Kamera 1 käy!

Ehdottomasti kiinnostavin osasto.

Tämäkin oli joskus viimeistä huutoa.

Tekniska Museetissa on myös hauska kauppa, jonka valikoima poikkeaa perusleluosastosta.

Tuhat muistoa. Kuten hippibussimatka äidin ja isän kanssa Espanjaan. Näillä viihdytin itseäni ainakin 3000 kilsan verran.

Muistatteko Super-Marion?

Lassi ottaa pari erää Pac-Mania.

Elokuva efektien osasto oli myös hieno. Tänne olisi pitänyt varata enemmän aikaa.

Huikea, kolmiulotteinen video.

Lassi lämpökamerassa nuppi kuumana.

Paras! Tosin en tietenkään pystynyt nostamaan itseäni ilmaan, vaikka kuinka räpyttelin siipiäni.

Tämä lapsi pystyi. Varmaan painosta kiinni.