Olipa paska matka!

Siis eihän tätä kukaan ääneen tunnusta. Harvoin olen itsekään avautunut chicken on the beach -ripuleistani, jäätävän kylmästä rantakelistä tai loman perhedraamoista. Ja silti melkein joka reissulla tulee päiviä, jolloin mikään ei mene niin kuin Strömsössä.


Kolea Pietari, 2009

Paska keli

Surkea lomasää on ehkä konkreettisin tunnelman latistaja. Ja miten typerää tästäkin nariseminen lopulta on. Ei kukaan voi matkaa varatessa tietää, osuuko kohteeseen matalapainerintama vai vuosisadan helleaalto. Perillä sattumaan vetoaminen ei tietenkään paljon lohduta. Jos viikon mittaisesta matkasta kuutena päivänä sataa, niin kyllä siinä itsensä petetyksi tuntee. Ei tee mieli postailla Facebookiin ankean harmaita maisemakuvia tai kananlihalle kylmettynyttä valkoista ihraa.

Las Vegas & neljän dollarin vedet, 2013

Paskat hinnat

Jokaisesta kohteesta löytyy ravintoloita, hotelleja ja kauppoja, jotka ovat laatuunsa nähden ylihinnoiteltua kuraa. Las Vegas oli tästä oikein malliesimerkki. Aamiaisvalikoima rajoittui kuiviin croissantteihin ja äitelänmakeaan jogurttiin, jotka eivät edes sisältyneet huoneen hintaan. Hotellin “tarjoamat” neljän dollarin vedetkin jäivät juomatta.
Eniten ulkomailla risoo tippikulttuuri. Kutosen matikkapäällä on mahdoton ymmärtää, miksei palvelumaksua voi lisätä suoraan laskun loppusummaan. Aina jää sellainen olo, että olen tyhmyyttäni maksanut liikaa tai liian vähän.

Fine diningia Kööpenhaminassa, 2013

Paska ravintolaralli

Tunnustan. Syömisestä on tullut stressinaihe myös matkoilla. Hillitön suorittaminen alkaa yleensä jo reissua suunnitellessa. Käytän päiväkausia trendikkäimpien ravintolauutuuksien googlaamiseen netistä, ja utelen vinkkejä kavereilta. New Yorkissa tauti meni niin pitkälle, että latasimme kännykkään Yelp-sovelluksen ja jallitimme viiden tähden arvostelut saaneita ruokalaareja gps:n avulla. Astetta haasteellisempaa ravintolaralli on lasten kanssa. Kiistelemme lähes joka päivä siitä, syödäänkö tänään McDonaldsissa vai äitin ja isin valitsemassa paikassa. Kun on tarpeeksi kauan etsitty kaikkia osapuolia tyydyttävää ratkaisua, päästäänkin jo nauttimaan mehevästä alkupalasta. Nälkäkiukusta.

Snorklausidylliä Thaimaassa, 2010

Paskat retket

Muistan vieläkin yllä olevan kuvan tunnelmat. Olimme menossa rentouttavalle snorklausretkelle Thaimaassa. Aamu oli aloitettu perinteisellä tunnin aurinkorasvaseremonialla (= En halua rasvaa, äiti! Ei rasvaa! EI RASVAA!”). Tunnelma ehti jo kivasti rauhoittua, kunnes päästiin snorkkelin ja maskin sovittamiseen. Lopputulema oli muistaakseni se, että viisivuotias kuopus nukahti omiin megaraivareihinsa ja koisasi loppupäivän rantatuolissa. Ihaile siinä sitten koralleja.
Retkien perusongelma on luultavasti se, että yksikin aikataulutettu meno on omiaan aiheuttamaan stressiä.

Shoppailupaniikki Los Angelesissa, 2013

Paska shoppailusaldo

Faktahan on tämä. Jos ulkomailta ei tuo yhtäkään tuliaista (itselle), loma on epäonnistunut. Laadin ennen reissua aina listoja kaupoista ja merkeistä, joita Suomesta ei löydy. Haaveilen pilkkahintaan ostetusta megasaaliista ja lähden reissuun vaikka ilman vaihtovaatteita, jotta laukussa olisi mahdollisimman paljon tilaa tuliaisille. Viime kesän shoppailumaraton Kalifornian outlet-myymälöissä aiheutti melkein mahahaavan. Valikoimaa ja kauppoja oli niin paljon, että aika loppui kesken. Paniikissa sorruin typeriin ja hätiköityihin heräteostoksiin, joita nyt kadun. Tunnelmaa ei ainakaan kohottanut se, että mies palasi kaupoista hillittömän vaatevuoren kanssa. Olin hävinnyt pelin.

Mökötystä Budapestissä, 2007

Paska fiilis

Tämä on ehkä ärsyttävin olotila, jonka turhanpäiväisyyden tajuaminen saa ärsyyntymään vielä enemmän. Matkaketutus leimahtaa yleensä jostain täysin yhdentekevästä asiasta (metrossa joku tönäisee kylkeen, jalat väsyvät, on kuuma, on kylmä, on nälkä, on jano, matkaseura ottaa pannuun, hotellin patjat ovat liian kovat…). Sellaista arjestakin tuttua perusnarinaa siis, joka saa pahimmassa tapauksessa aivan liian suuret mittasuhteet ja tarttuu myös matkaseuralaisiin. Itse olen oikein mestari asioiden kärjistämisessä: kun kuppi menee nurin, päästän suustani jotain jurpoa, jota heti kadun. Sen jälkeen vaivun itsesääliin: koko matka on nyt minun takiani pilalla. Ja tästä on vielä maksettu!
Jälkikäteen tietysti naurattaa: “Muistatko, kun sain raivarit Eiffel-tornin huipulla?”

Terveiset turisteille Puerto de la Cruzin eläintarhassa, 2004