Näin paljon lentopäästöjä perheemme aiheutti

Näin paljon lentopäästöjä perheemme aiheutti

Hävettää julkaista tämä postaus, mutta koen sen velvollisuudekseni. Muutoksen vuoksi.

Kadehdin ihmisiä, joilla on maailmanparantamisen vimma. Kavereita, jotka pyöräilevät töihin, lajittevat huolellisesti roskansa, investoivat kotiinsa maalämpöjärjestelmän, ostavat vaatteensa kirpputoreilta ja tekevät kaikkensa pienentääkseen hiilijalanjälkeään.

Tunnen omista elintavoistani usein niin suurta syyllisyyttä, että minun on hyvin vaikea puhua koko aiheesta. Tämä onkin ominaisin luonteenpiirteeni: olen elänyt 43 vuotta keskittymällä pääasiassa mukaviin asioihin. Voi olla, että olen elämänasenteeni ansiosta välttynyt keskivaikealta masennukselta ja avioerolta. Huono puoli on, että olen päätynyt liian usein moraalisesti arveluttaviin ratkaisuihin ja ulkoistanut ongelmat muiden mietittäväksi.

Tiedän kyllä laskemattakin, mistä syntyvät perheemme suurimmat hiilidioksidipäästöt. Matkustamme liikaa ja väärillä välineillä. Tätä tietoa vasten arkielämän kierrätykset tuntuvat itsensä huijaamiselta. Ymmärrän, että pienilläkin teoilla on merkitystä, mutta on silti surkuhupaisaa roudata säilyketölkkejä metallinkeräykseen ja polttaa heti seuraavana päivänä kerosiinia taivaan täydeltä Bangkokin-lennolla.

Kuluneen viikon aikana moni tuntemani matkabloggaaja on käsitellyt tätä vaikeaa aihetta. Salamatkustaja-blogin Satu ja Aamukahvilla-blogin Henriikka kirjoittivat aiheesta niin rehellisesti ja suoraan, etten minäkään enää halunnut vaieta.

Aloitin laskemalla meidän perheen lentopäästöt vuosien 2016 ja 2017 ajalta. Suosittelen teitä tekemään saman, sillä tulos on todella silmiä avaava (laskureita tarjoaa esim. ICAO ja Finnair). Lentolaskuri on kuin ruokapäiväkirja: kilojen kertyminen konkretisoituu kummasti, kun merkkaa ylös jokaisen suupalan (muistin syöneeni vain salaatin, mutta olenkin vetänyt 5 palaa kakkua). Laskureissa on muuten jonkun verran eroja, koska esim. lentoyhtiöt laskevat päästöt omien konetyyppiensä mukaan. Suuntaa nämä silti antavat.

Vuoden 2016 lukemat järkyttivät. Teimme perheen kanssa kolme yhteistä lomamatkaa: Meksikon Playa del Carmeniin, Thaimaan Koh Changiin ja Espanjan Benidormiin. Lisäksi lensin omin päin Kittilään, Ouluun, Bilbaoon, Berliiniin, Visbyyn, Samokselle, Lissaboniin ja Müncheniin. Koko vuoden lentojen aiheuttamat CO2-päästöt olivat perheeltämme 14 330 kg. Laskin, että aiheuttaisin saman päästömäärän ajamalla Nissan Micrallani yli miljoona kilometriä. Voisin siis kiertää autollani maapallon ympäri 80 kertaa.

Vuoden 2017 lentomäärät olivat huomattavasti maltillisempia, sillä lomailimme enimmäkseen lähiseudulla kotimaassa. Lontoossa kävin kaksi kertaa: ensin Timon ja sitten Lassin kanssa. Timo ja Anni kävivät puolestaan Krakovassa. Lisäksi lensimme kaksin Joensuuhun ja Gran Canarialle. Minä vietin myös viikon Menorcalla. Koko vuoden lentopäästöt perheeltämme 3310 kg. Ei tälläkään lukemalla ole varaa elvistellä, mutta positiivisena pidän sitä, että lentopäästömme tipahtivat neljäsosaan edellisvuodesta.

Insert

Matkustamisesta olisi helppo luopua, ellei se olisi niin koukuttavan ihanaa. Mikään muu ei ole opettanut niin paljon elämästä, vieraista kulttuureista, kielistä, ihmisistä, historiasta ja luonnon ihmeellisyydestä. Matkat ovat myös hitsanneet meitä perheenä yhteen. Ja silti pohjalla on aina itsekäs kokemisen ja näkemisen nälkä, jota ilmeisesti mikään matkojen määrä ei tyydytä. Halpalentojen aikakaudella reissaaminen on saanut meidänkin perheessä välillä lähes maanisia piirteitä: hyvä, kun ehdimme laukut purkaa, kun uutta valloitusta jo suunnitellaan. Vuoden lopussa en aina edes muista, missä kaikkialla olen ollut. Se hävettää. Matkustamisesta on kadonnut ainutlaatuisuuden tunne.

Minun on ihan turha yrittää vakuutella teille tai itselleni, että lakkaan lentämästä. Kahden vuoden päästölaskelmat osoittivat kuitenkin, että lentämisen vähentämiselläkin on suuri merkitys. Entä, jos tekisimmekin kaukomatkoja vähän harvemmin? Suoria lentoja olemme onneksi suosineet aina. Lentopäästöjä aion tänä vuonna seurata reaaliaikaisesti. Ehkä sekin lisää malttia ja hillitsee matkojen ahnehtimista.

Naiivi hihhuli sisälläni tietysti toivoo, että jostain pelmahtaisi Elon Muskin kaltainen visionääri, joka onnistuisi kehittämään täysin ekologisen lentokoneen. Realisti muistuttaa, että pelkästään sen varaan ei kannata laskea. Onhan meillä jo sähköautojakin, mutta silti valtaosa ajaa bensavehkeellä. Muutos on hidasta. Varsinkin silloin, kun pitää muuttaa itsensä.

Lisää pohdintaa lentomatkustamisen haasteista löydät täältä:

Minäkin tuhoan maapalloa (WTD)
Iso paha lentomatkailu, vai onko sittenkään (Sofian stoorit)
Kun matkustaminen ei tunnu enää niin vapauttavalta - Ajatuksia lentopäästöistä (Tickle Your Fancy)
Kun tajuaa olevansa pahinkin ilmaston tuhoaja - lentomatkustelun tuska (Viimeistä murua myöten)
Rakastan vuoria, mutta en haluaisi lentää niiden luokse (Pipo silmillä)
Maailman ihanin ja kamalin asia (Joanna Hearts)
Lentäminen ja ainutlaatuinen maapallomme (Minielo)

sanna image
sanna