Muisto viime keväältä: tähän Kroatian aurinkosaareen rakastuin

Muisto viime keväältä: tähän Kroatian aurinkosaareen rakastuin

Matkakohteet ovat kuin ihmiset: toiset sukeltavat sydämeen. Sellaiseksi osoittautui Hvar.

Kuten monet teistä ehkä muistavatkin, toteutimme runsas vuosi sitten sukumatkan Kroatiaan. Seura oli mitä parhain, sää ei niinkään. Tietenkin meidän tuurilla kävi niin, että Kroatiaan osui historiallisen sateinen toukokuu, joka jatkui ihan sinne kesäkuun taitteeseen saakka. Paska mäihä: varsinkin, kun olimme kaikki Kroatiassa ensimmäistä kertaa ja odotukset olivat ylitsevuotavien kehujen jäljiltä kovat.

Kun olimme yrittäneet useamman päivän paeta mustia pilviä, katse osui merelle. Näytti siltä, että Makarskan rannikon edustalla oleva Hvarin saari köllötteli aina auringossa. Samaa todistivat sääennustukset sekä tilastot, joiden mukaan Hvar on Kroatian aurinkoisin paikka. Pari päivää jaksoimme tuijotella mystistä paratiisia kaihoisasti, kunnes kiusaus kävi ylitsepääsemättömäksi.

Podacassa sijaitsevasta hotellistamme oli vain kymmenen minuutin ajomatka Drvenikin satamaan, josta pääsi Hvariin lautalla puolessa tunnissa. Lysti kustansi viideltä matkustajalta ja henkilöautolta alle 25 euroa. Ei paha hinta auringosta.

Ja totta se oli. Meidän ei tarvinnut ajaa saarella kuin muutama kilometri ja aurinko alkoi pilkistää pilvien raosta. Mitä pidemmälle kiemurainen ja kapea tie eteni, sitä sinisemmäksi muuttui taivas. Reitti kulki suloisten pienten kylien halki ja pujotteli vuorten reunoilla. Kauneimmillaan rehevä maisema on kuulemma kesä-heinäkuun vaihteessa, jolloin pellot ovat täynnä huumaavalta tuoksuvaa laventelia. Matka saaren kärkeen, Hvarin kaupunkiin kesti puolitoista tuntia, mutta oli todellakin ajomatkan väärti. Ai niin, ja pääseehän tänne muuten lautoilla Dubrovnikista ja Splitistäkin.


Hvaria hallitsevat 700 vuotta vanhat muurit ja korkean kukkulan päällä komeileva linnoitus, jonka Napoleon rakennutti tänne 1800-luvun alussa. Linnoituksen päällä ymmärtää, minkä vuoksi Hvarista on tullut Kroatian suosituimpia kohteita. Syvän sinisenä hehkuvan lahdenpoukaman ympärille rakentunut kaupunki on jumalaisen kaunis. Kun aurinko lämmitti vihdoin lomakehoa ja tuorepuristettu appelsiinimehu solahti kurkusta, melkein itku pääsi. Olisin voinut istua linnoituksen kahvilassa vaikka auringonlaskuun asti.

Näkymä Hvarin linnoitukselta saa krantummankin turistin kehräämään tyytyväisyydestä.


Toukokuu oli itse asiassa Hvarin suhteen hyvä ajankohta, sillä tunnelma oli vielä leppoisa, eivätkä turistimassat olleet vallanneet kapeita katuja. Elokuun kuumimpana sesonkina meininki täällä on todennäköisesti toisenlainen. Paitsi ehkä tänä vuonna, jos matkustusrajoitukset koronan vuoksi jatkuvat.

Hvarin kujat ovat kuin labyrintti, jossa voi seikkailla loputtomasti.


Emme ole muuten ainoita, jotka ovat Hvariin rakastuneet. Saari on tiettävästi myös monen maailmantähden suosiossa. Täällä ovat lomailleet ainakin Tom Cruise, Hiltonin sisarukset, John Malkovich ja Kevin Spacey. Prinssi Harry biletti villeinä poikamiesvuosinaan Hvarissa niin, että tipahti uima-altaaseen. Meidän visiitillämme sitä oli tosin vaikea uskoa: niin rauhallista sympaattisessa satamakaupungissa oli.


Hvarin kapeiden katujen lukuisista gallerioista saattoi sen sijaan päätellä, että kaupungissa on varsin vilkas kulttuurielämä. Täältä löytyy myös Euroopan vanhin yhä toiminnassa oleva teatteri, joka perustettiin vuonna 1612. Laajoilla kokoelmilla varustettu modernin taiteen museokin Hvarissa on.

Pyhän Stefanin katedraali.


Vilkkain markkinatunnelma sijoittui terassien ja kojujen reunustamalle Placan torille, joka jatkui aina Pyhän Stefanin katedraalille asti. Täältä piti napata myös aurinkoinen ryhmäkuva ja lähettää se mantereen sadesäähän jääneiden sukulaisten kiusaksi.

Hullaannuimme Hvarista niin, että kävimme jopa kysymässä parista hotellista, olisiko vielä ollut vapaita huoneita. Samaan ratkaisuun oli ilmeisesti päätynyt moni muukin, sillä kaikki hotellit olivat täynnä. Majoitusten hinnat ovat Hvarissa toki muutenkin tyyriitä: hotellien vuorokausihinta taitaa olla lähempänä 200 euroa yöltä. Ainakin, mikäli haluaa jäädä vanhan kaupungin tuntumaan.

Kuuman auringon metsästäjät.
Yksi juustokakku, kiitos! Hvarissa sapuskat ovat muuten Suomen hinnoissa. Ainoa huono puoli.


Paluumatkalla bongasimme kartasta kivoja kohteita. Yksi niistä oli neljän kilometrin päässä Hvarista sijaitseva Pokonji Dol Beach (kuva tuossa alla), jossa on kaunis pieni ranta. Majoittuminenkin on mahdollista, mikäli tekee mieli pois kaupungin hulinasta.

Hvarin rannat ovat kivisiä, mutta meri kristallinkirkasta. Uimatossut on hyvä olla.
Stari Grad on yhdistelmä Kreikkaa ja Italiaa, myös historiansa puolesta.


Käymisen arvoinen oli myös Stari Gradi, jonka satamassa kalastajapaatit ja hulppeat jahdit kelluivat sulassa sovussa. Fiilis täälläkin oli toukokuun lopussa vielä leppoisa: tepastelimme pitkin rantabulevardia ja istahdimme terassille nauttimaan ilta-auringosta ja drinksuista. Hotellien hintatasoa emme ehtineet tsekata, mutta veikkaan, että se voisi olla hiukan halvempi kuin Hvarissa.

Stari Grad lumosi meidät lopulta niin, että aika juoksi turhankin vikkelästi. Timppa joutui ajamaan kiemuratietä lopulta renkaat vinkuen, jotta ehdimme illan viimeiseen lauttaan ja takaisin mantereelle. Sisimmässäni toivoin, että olisimme myöhästyneet. Eihän täältä olisi malttanut lähteä.

Nämä värit.


Monien matkakohteiden jälkeen fiilis on se, että ne on kerralla nähty. Hvarista jäi kuitenkin vahvasti tunne, että tänne täytyy palata ajan kanssa. Päätöstä puoltaa tieto saaren ihanista viinitiloista ja kehutuista kalaravintoloista. Tiedän, että moni pitää Hvaria ylimainostettuna ja -kansoitettuna. Siksi tänne ei pidäkään tulla kiivaimpana sesonkikautena, vaan loppukeväästä tai syksyllä, jolloin saaren parhaista puolista saa nautiskella rauhassa.



sanna image
sanna