Moulin Rouge – kaikki mitä sinun pitää tietää syksyn hittimusikaalista

Helsingin kaupunginteatterin Moulin Rougeen on myyty jo 80 000 lippua. Kävin ensi-illassa katsomassa, miten menestysmusikaali toimii Suomessa.

Liput esitykseen saatu: Helsingin kaupunginteatteri

Punainen ja hiukan syntinen. Se oli hämärä mielikuvani Moulin Rougesta, jonka olen nähnyt Nicole Kidmanin tähdittämänä elokuvana vuonna 2001. Moulin Rouge -musikaalia en ole vielä koskaan kokenut, joten olen odottanut Helsingin kaupunginteatterin versiointia kuin joulua. Aavistus oli kyllä, että melkoinen spektaakkeli saattaisi olla tulossa, sillä kaupunginteatterin viime vuosien musikaalit ovat olleet yksi toisensa jälkeen täysosumia: Kinky Boots, Priscilla, aavikon kuningatar ja Pieni Merenneito. Kaikki muuten Samuel Harjanteen ohjaamia.

Torstaina ensi-iltansa saanut Moulin Rouge on toteutettu pohjoismaisena yhteistuotantona, jonka on ohjannut ruotsalainen Anders Albien. Sama musikaaliversio nähtiin viime vuonna Oslossa, Kööpenhaminassa ja Tukholmassa. Budjetti Helsingin kaupunginteatterissa nähtävälle produktiolle on 750 000 euroa (Yle 28.9.24). Kustannuksista selviäminen ei liene vaikeaa, sillä lippuja (normaalihinta 92 e) on mennyt kaupaksi jo 80 000 eli liki koko loppuvuosi on myyty täyteen. Ennustan, että sama meno jatkuu ensi vuonna ja Moulin Rouge tulee olemaan ohjelmistossa pitkään.

Tässä ensin makupalaksi pieni traileri:

Tarina

Jos et ole koskaan nähnyt Moulin Rougea, kerrottakoon heti, että mitään syvällistä Shakespearea ei ole luvassa. Juonenkulku on yksinkertainen ja kliseinenkin. Nuori Christian (Martti Manninen) muuttaa 1890-luvun boheemiin Pariisiin ja Montmartreen, jossa hän tutustuu köyhään taiteilijaryhmään. Sydämen vie Moulin Rouge -kabareen tähtikurtisaani (= prostituoitu/rakastajatar) Satine (Jennie Storbacka), josta tulee Christianille tavoittamaton rakkaus. Käytännössä koko musikaalin teema kieppuu siis pakahdutettujen tunteiden, halun, kaipauksen ja pelkojen pyörteissä.

Toisaalta tarina ei olekaan Moulin Rougen juju. Vetovoima tulee sen ympärillä olevasta kääreestä.

Lavasteet ja puvustus

Moulin Rouge on ennen kaikkea visuaalisuuden, musiikin ja tanssin juhlaa. Helsingin kaupunginteatterin suuri näyttämö sykkii syntisen punaisena valomerenä ja Moulin Rougen tuulimyllyllä koristeltuna. Esityksen varsinaiset lavarakennelmat ovat sinänsä aika simppeleitä, mutta koin, että se oli jopa hyvä ratkaisu: näin musikaalin vahva valaistus ja huikeat puvut nousivat ansaittuun päärooliin.

Ja jestas, mikä homma puvustamolla on Moulin Rougessa ollut! Pääsuunnittelija Astrid Lynge Ottosen on luonut musikaalia varten 110 pukua, jotka on mitoitettu neljän maan esiintyjille eli kaikkiaan asuja on ommeltu 440. Tyylillisesti puvuissa on paljon 1890-lukua ja hyvä niin. Kabaree-tanssijat eivät onneksi tempaudu cancaniin pyllyvakostringeissä, vaan vanhan ajan isoissa pitsialushousuissa ja verkkosukissa. Ja silti Moulin Rouge säkenöi intohimoisena ja sensuellina (esitystä ei suositella alle 12-vuotiaille).

Valtaviksi kiharapehkoiksi tupeeratut hiukset, punaiset huulet, korsetit, tyllihelmat ja korolliset nappisaappaat ovat kuin piste iin päälle. Miesten mustat puvut, liivit ja silinterihatut korostavat valta-aseman eroa sukupuolten välillä.

Tykkäsin puvustuksesta valtavasti. Se ei ollut liian monistettua ja toistavaa, vaan silmä tarttui lavalla aina johonkin persoonalliseen yksityiskohtaan.

Moulin Rougen musiikki

Moulin Rouge on alusta loppuun sellaista hittitykitystä, että usein tekisi mieli ponkaista penkistä ylös joraamaan. Musikaalissa kuullaan 70 populaarimusiikin helmeä, jotka eivät ole suinkaan vuoden 2001 leffaversion toisintoa. Uudempiakin bängereitä on mukaan otettu, kuten Adelen Rolling in the deep, Pinkin Raise your Glass ja Rihannan Only girl in the world. Vaihdot biisien välillä ovat välillä käsittämättömän nopeita, mutta jotenkin kaikki onnistuu soljumaan eteenpäin saumattomana kokonaisuutena. Sitä luotsaavat kapellimestareina vuorottelevat Ville Myllykoski ja Eeva Kontu (Ville oli vuorossa ensi-illassa).

Miltä biisien suomennokset kuulostavat?

Eniten jännitti, miten legendaaristen hittien suomennetut versiot toimivat, mutta musikaalissa ei tarvinnut potea myötähäpeää kököistä käännöksistä. Paavo Leppäkoski on onnistunut niin hyvin, että osa biiseistä tuntuu ihan omilta teoksiltaan. Hyvä ratkaisu on sekin, että osa kappaleista kuullaan englanniksi.

Nämä biisit kuullaan Moulin Rougessa:

Amores Como El Nuestro, Bad Romance, Because we can, Brick House, Burning down the house, Can't help falling in love, Chandelier, Children of the revolution, Come what may, Crazy, Diamonds, Diamonds are the girl's best friend, Diamonds are forever, Don't speek, Don't you want me, El tango de Roxanne, Everlasting love, Every breath you take, Fidelity, Firework, Galop infernal, Heroes, Hey ya!, I don't want to wait, I love you always forever, I wanna dance with somebody, I will always love you, It ain't me babe, Jungle boogie, L'Amour est oiseaux, La complainte de la butte, Lady marmelade, Let's dance, Love hurts, Love is a battlefield, Material girl, Milord, Minnie the moocher, Money, Mr. Big stuff, My lovin', Nature boy, Never gonne give you up, One more night, Only girl (in the world), Play the game, Raise your glass, Ride with me, Rolling in the deep, Royals, Seven nation army, Shut up and dance, Single ladies, So fresh so clean, Such great heights, Sweet dreams (are made of this), Sympathy for the devil, Tainted love, Take on me, The pitch song, The sound of music, Torn, Toxic, Up where we belong, Walk this way, We are young, What's love got to do with it, You can't always get what you want, You spin me round, Your song.

En ihan heti keksi, mitä tästä olisi vielä jäänyt uupumaan. :-D

Moulin Rougen näyttelijävalinnoista

Mouling Rougen casting on mielestäni pääosin onnistunut. Varsinkin Martti Manninen sopi hyvin naapurinpoikamaisen Christianin rooliin. Mannisella on myös loistava ääni. Samuli Pajunen vuorottelee Mannisen kanssa Christianin roolissa.

Satinea näyttelevä Jennie Storbacka on laulajana taitava, mutta huomasin, että välillä hän jätti minut kylmäksi. Vaikea on sanoa, mistä tämä johtui. Jotain karismaa ja vahvuutta olisin kaivannut lisää, mutta ehkä hänen roolissaan ollut etäisyys ja tavoittamattomuuden tunne oli ohjaajan toive. Mielenkiintoista olisi päästä näkemään Satinen roolissa vuorotteleva Raili Rantala Moulin Rougessa.

Risto Kaskilahti on kuin tehty vanhan teatteriketun koomiseen rooliin. Joel Mäkinen näyttelee hyvin manipuloivaa herttuaa ja letkeiden lanteiden Santiagoksi sopii monipuolinen Matti Leino. Tupeeratun tötterötukkansa kanssa lavalla pyörähtävästä Laura Allosesta tuli ensihetkistä lähtien mieleen Todella upeeta -sarjan Patsy Stone, enkä saanut enää pyyhittyä mielikuvaa mielestäni. Hymyilytti.

Tanssijoiden lavatyöskentelyn seuraaminen on aina nautinto ja taianomainen ryhmätyön ihme, johon en vain kyllästy. Tajusin kesken esityksen, että Moulin Rougessa esiintyy myös kotikonnuilta Raisiosta tuttu Salospohjan Suvi, joka on pitkän linjan ammattilainen ja monia kotimaisia musikaaleja tähdittänyt taituri.

Unohda kriitikoiden narinat ja nauti!

Jätän musikaalien kohdalla usein teatterikriitikoiden arviot lukematta, sillä ne noudattavat melkein poikkeuksetta samaa kaavaa: aina on muka liian laimeaa, köykäistä ja surkeasti toteutettua. Hämmästyttää, kuinka eri tavoin ihmiset voivat esityksiä kokea ja tulkita (vrt. Hesari). Itse koin Moulin Rougen ennen kaikkea viihdyttävänä ilotulituksena, josta nautin ensisekunneista loppuablodeihin saakka. Moulin Rouge on kuin hilpeä nousuhumala, joka todennäköisesti vain paranee syksyn pimetessä ja kaamoksen lähestyessä. Juuri tällaista ilon aivopesua tähän huonojen uutisten maailmaan tarvitaan. Edes hetken hengähdystä ja lepotaukoa kaiken ankeuden keskellä.

Heittäydy ja nauti, jos olet menossa katsomaan tätä spektaakkelia. Uskon, että viihdyt. Niin minulle ainakin kävi.