Miten Joe Bidenin voitto vaikuttaa Amerikkaan matkailukohteena?
Lomailimme Amerikassa viimeksi Obaman kaudella. Matka Trumplandiaan peruuntui kesällä. Onneksi.
No, toki se ensin jurppi. Olimme säästäneet Amerikan-reissua varten liki vuoden. Kun korona vyöryi maailmaan keväällä, etukäteen buukatut lennot ja majoitukset peruuntuivat yksi kerrallaan. Sitten tuli toukokuu: uutiset täyttyivät George Floydin kuolemasta ja poliisiväkivallasta Minneapolisissa. Rasisminvastainen Black lives matter synnytti rajuja mellakoita ympäri Yhdysvaltoja. Tuntui epätodelliselta katsella tv-lähetyksistä Portlandin ja Seattlen tulimerta. Sinnekin meidän oli tarkoitus kesäkuun roadtripillä mennä.
Kun tapahtumien päälle ynnää neljän vuoden Trump-teatterin, presidentin narsistisia aivopieruja seuraavat kannattajajoukot ja entistä kahtiajakautuneemman maan, on myönnettävä, että koko tähtilipusta on mennyt välillä maku. Toki matkailija voi aina sulkea silmänsä todellisuudelta: poliittiset rähinät tuskin yltävät Empire State Buildingin huipulle tai Yellow Stonen postikorttimaisemiin. Silti olen huomannut, että yleinen ilmapiiri on latistanut väkisinkin mielialaa. Viitsiikö sitä maksaa tuhansia euroja siitä, että kulkee pelko kurkussa jonkun epästabiilin hässäkän keskellä?
Kun Joe Bidenin valinta varmistui, jokin kauan kadoksissa ollut usko alkoi palautua. Oli jotenkin lohdullista saada hullun koronavuoden keskelle yksi hyvä uutinen. Palasin selaamaan vanhoja reissukuvia viideltä aiemmalta Amerikan-matkalta ja huomasin ikävöiväni takaisin. Yhtäkkiä muistin kyyneleet Grand Canyonilla, aamukahvit Smoky Mountainsin mökin terassilla, maisemat Sharp Top -vuoren huipulta ja 50-asteisen suola-aavikon Death Valleyssa. Mieleen palasi myös se ihana New Yorkin taksikuski, joka oli ottanut talteen unohtamani kännykän. Puhumattakaan Shirleysta, joka lähti meille oppaaksi New Orleansin kuuluisille hautausmaille ja kertoi samalla oman selviytymistarinansa.
Matkailijalle USA on unelmakohde ja sen asukkaat vieraanvaraisia, ei siitä mihinkään pääse.
Nyt pitää vain malttaa mielensä ja odottaa, että maailma rauhoittuisi. Muuallakin kuin Amerikassa. Toivon, että Bidenin aikana meno olisi muutenkin tasaisempaa. Sitä odotellessa selaan kuvia, ajelen Google mapsilla pitkin osavaltioita ja haaveilen junaseikkailusta Seattleen.
