Lux Helsinki 2022 hiipi kaupunkiin salaa: poikkeusvuoden valoteokset

Lux Helsinki 2022 hiipi kaupunkiin salaa: poikkeusvuoden valoteokset

Kävimme avajaispäivänä Lux Helsingissä, joka poikkeaa monin tavoin edellisistä valojuhlista. Täällä tämän vuoden teoksia.

Oletko kuullut Lux Helsinkiä mainostettavan tänä vuonna? En minäkään. Kun nyt oikein mietin, silmiin ei osunut etukäteen yhtäkään somepostausta, lehtijuttua tai tiedotustilaisuutta. Koska Luxista on tullut alkuvuoden perinne, aloin vaistomaisesti selvittää, ilahduttavatko valoteokset kaupunkilaisia nyt loppiaisviikolla. Ja kyllä vaan, ilmaisfestaria tosiaankin vietetään 5.–9.1.

Mietin, ovatko järjestäjät halunneetkin puuhata sammutetuin lyhdyin (sallittakoon tämä vertauskuva), ettei kävijöitä tule liikaa. Ja ymmärtäähän sen toki: vuoden 2020 tammikuussa Luxissa vieraili viiden päivän aikana noin 600 000 ihmistä (arvio). Tässä tilanteessa moisen lössin pakkautuminen kaduille ei ole välttämättä se paras juttu. Viruspalleromme Omikron, Delta ja muut varianttiystävät olisivat toki yhteisestä installaatiosta innostuneet.

Ihmisiä olikin avajaispäivänä liikkeellä todella vähän. Vastaan tuli koiranulkoiluttajia ja lenkkeilijöitä, joille tapahtuma näytti hämmästyneistä ilmeistä päätellen tulleen yllätyksenä.

Mitä mieltä Lux Helsinki 2022 valoteoksista?

Selkein ero edellisiin vuosiin verrattuna on nyt valoteosten sijoittelussa. Jos Lux Helsingissä on ollut yleensä hyvin merkitty reitti, jota ihmiset pääsevät kävellen kiertämään, nyt teokset ovat hajallaan ympäri kaupunkia. Useimmat niistä ovat toki metron, bussien tai ratikoiden varrella, mutta pitkien välimatkojen vuoksi moni teos jää varmasti näkemättä julkisilla liikennevälineillä taitettuna. Varsinkin, kun valot pitäisi ehtiä katsomaan illalla klo 17–22 välillä. Me olimme Annin kanssa liikenteessä autolla ja liikuimme rivakasti paikasta toiseen, mutta silti missasimme usean kohteen. Haasteita toivat myös ravintolarajoitukset. Meillä on yleensä tapana käydä valoreitin jälkeen jossain kahvilla tai syömässä. Nyt valtaosa paikoista oli illalla kiinni. Yhdeksän kieppeissä oli niin kova nälkä, että kipaisimme hakemassa patongit Subwaysta ja söimme ne parkkihallissa autossa (kauppakeskuksista oli viety kaikki penkit ja ulkona satoi lumiräntää).

Mutta... onhan Lux Helsinkiä ollut ikävä. Mitä muuta sitä tällaisen hullun ajan lohdukkeeksi kaipaisi kuin valoa. Myös henkistä.

Vuosaaren Vuotalo: Quiet Ensemble, Unshaped. Värien ja puhaltimien tanssittama kangas toi mieleen meren aallot...
...ja toisinaan taas revontulet. Teoksessa on voimakkaat ääniefektit.
Luonto järjesti oman taidenäyttelyn: että voikin olla kaunista ulkona juuri nyt!
Itäkeskuksen Stoa: Roberto Fusca, Ossa. Mediainstallaatio ottaa kantaa tuotantoeläinten oloihin vyöryttämällä liikkuviin kuviin kanojen, possujen ja nautojen luita. Kävijät pääsevät osaksi teosta, mikä muistuttaa samalla ihmisen suuresta roolista planeetan kohtalon suhteen. Kuva: Anni Wallenius.
Itäkeskuksen Stoassa on myös kaksi muuta valoteosta. Tässä Meri Ekolan ja Marc Melian Cycles.
Tänä vuonna valoteoksia on myös Mustikkamaalla, joka on upea ilman Lux Helsinkiäkin. Täällä on muuten samasta paikasta kuva kesällä. Aika eri sävyt!
Mustikkamaa, Isoisänsilta.
Korkeasaaressa on myös kolme valoteosta...
...niistä Maikki Pekkalan ja Lari Suomisen sympaattinen valonsyöjähirviö Violet on tuttu jo vuoden 2019 Luxista.
Suvilahden voimalaitos: Ainu Palmu, Pink Caravan.
Suvilahden vanha höyryvoimala on kuin tehty valoteoksille. Rakennus on täynnä kiehtovia muotoja ja pintoja, joita valot korostavat. Kuva: Anni Wallenius.
Annin mielestä Luxin paras teos oli tässä: nämä hurmaavat valotyypit, jotka taatusti erottuvat liikenteessä. Kuva: Anni Wallenius.
Alppipuisto. Gijs van Bon, PING. 200 valomajakan muodostama 150-metrinen rata pitää nähdä ja kuulla livenä. Se kilisee, helisee, kumisee ja välkkyy. Taustalla kiitävät junat tuovat hauskan lisäefektin.
Alppipuiston kupeessa voi samalla ihailla Linnanmäen valotaidetta.
Olympiastadion. Sun Effects, Virtaa. Olen yleensä tykännyt tämän porukan valoteoksista, mutta tämän vuoden "sähkötornin" särisevä äänimaailma hermostutti.
Olympiastadion. Dan Acher, Borealis. Tämän vuoden Luxin upein teos on ehdottomasti tässä...
Oli vaikea ikuistaa tätä hypnoottista maailmaa kuviin. Stadionilla leijui värien ja savukiehkuroiden satumaailma, jonne leijailleet lumihiutaleet olivat kuin timantteja. Instagramin stooreista pääsee paremmin tunnelmaan.
UPM-Kymmene pääkonttori. Soil Searchers Collective, Sen lauluja laulamme. Tämä 3D-animoitu videoteos vie katsojan luonnon ytimeen. Äänimaailma kuulostaa shamanistiselta joikaamiselta. Tykkäsimme.
Taide-elämyksen tunnelmallinen päätös: take away -eväät parkkihallissa.



sanna image
sanna