Lux Helsinki 2022 hiipi kaupunkiin salaa: poikkeusvuoden valoteokset
Kävimme avajaispäivänä Lux Helsingissä, joka poikkeaa monin tavoin edellisistä valojuhlista. Täällä tämän vuoden teoksia.
Oletko kuullut Lux Helsinkiä mainostettavan tänä vuonna? En minäkään. Kun nyt oikein mietin, silmiin ei osunut etukäteen yhtäkään somepostausta, lehtijuttua tai tiedotustilaisuutta. Koska Luxista on tullut alkuvuoden perinne, aloin vaistomaisesti selvittää, ilahduttavatko valoteokset kaupunkilaisia nyt loppiaisviikolla. Ja kyllä vaan, ilmaisfestaria tosiaankin vietetään 5.–9.1.
Mietin, ovatko järjestäjät halunneetkin puuhata sammutetuin lyhdyin (sallittakoon tämä vertauskuva), ettei kävijöitä tule liikaa. Ja ymmärtäähän sen toki: vuoden 2020 tammikuussa Luxissa vieraili viiden päivän aikana noin 600 000 ihmistä (arvio). Tässä tilanteessa moisen lössin pakkautuminen kaduille ei ole välttämättä se paras juttu. Viruspalleromme Omikron, Delta ja muut varianttiystävät olisivat toki yhteisestä installaatiosta innostuneet.
Ihmisiä olikin avajaispäivänä liikkeellä todella vähän. Vastaan tuli koiranulkoiluttajia ja lenkkeilijöitä, joille tapahtuma näytti hämmästyneistä ilmeistä päätellen tulleen yllätyksenä.
Mitä mieltä Lux Helsinki 2022 valoteoksista?
Selkein ero edellisiin vuosiin verrattuna on nyt valoteosten sijoittelussa. Jos Lux Helsingissä on ollut yleensä hyvin merkitty reitti, jota ihmiset pääsevät kävellen kiertämään, nyt teokset ovat hajallaan ympäri kaupunkia. Useimmat niistä ovat toki metron, bussien tai ratikoiden varrella, mutta pitkien välimatkojen vuoksi moni teos jää varmasti näkemättä julkisilla liikennevälineillä taitettuna. Varsinkin, kun valot pitäisi ehtiä katsomaan illalla klo 17–22 välillä. Me olimme Annin kanssa liikenteessä autolla ja liikuimme rivakasti paikasta toiseen, mutta silti missasimme usean kohteen. Haasteita toivat myös ravintolarajoitukset. Meillä on yleensä tapana käydä valoreitin jälkeen jossain kahvilla tai syömässä. Nyt valtaosa paikoista oli illalla kiinni. Yhdeksän kieppeissä oli niin kova nälkä, että kipaisimme hakemassa patongit Subwaysta ja söimme ne parkkihallissa autossa (kauppakeskuksista oli viety kaikki penkit ja ulkona satoi lumiräntää).
Mutta... onhan Lux Helsinkiä ollut ikävä. Mitä muuta sitä tällaisen hullun ajan lohdukkeeksi kaipaisi kuin valoa. Myös henkistä.
