Lontoon oudoin kokemus: väkivaltainen tappelu Brick Lanen leipomossa

02.07.2023

Kaupunkilomat

Mikkelin Musiikkijuhlat – kyyneliä, yllätyksiä ja huikea Lontoon Philharmonia

Tekemistä Tukholmassa: 2 upeaa sadepäivän kohdetta

Riika viikonlopussa: bongaa ainakin nämä kohteet!

Päivä Lontoon Spitalfieldsissä ja kuuluisalla Brick Lane -kadulla oli elämys. Rajua tappelua emme silti osanneet odottaa.

Olen ollut Lontoossa usein Camden Townin markkinoilla, mutta kaupungin itäpuoli on jäänyt kokonaan tutkimatta. Kesäkuun reissulla ajelimme metrolla koko perheen voimin päiväksi Spitalfieldsiin. Erityisesti kiinnosti legendaarinen Brick Lane -katu, joka on täynnä uskomattoman hienoa katutaidetta.

Itä-Lontoon historia on kiehtova, sillä seutu on ollut vuosisatojen ajan varsinainen kulttuurien sulatusuuni. Spitalfieldsissa on asunut aina paljon maahanmuuttajia, viime vuosikymmeninä erityisesti Bangladeshista. Monikulttuurisuuden voi havaita etnisten ravintoloiden määrässä: reilun kilometrin mittainen Brick Lane on täynnä bangladeshilaisia ja intialaisia ruokapaikkoja, jotka mainostavat "Lontoon parasta currya". Sitä se monen mielestä täällä onkin.

Ai niin, yksi kiinnostava juttu vielä: näillä seuduilla saalisti vuonna 1888 myös maailman kuuluisin sarjamurhaaja, Jack the Ripper (Viiltäjä Jack). Siitä päästäänkin luontevasti reissun hurjimpaan episodiin...

"Onko tämä vitsi vai hakkaavatko nuo oikeasti toisiaan?"

Pari tuntia Spitalfieldsissä talsittuamme jaoimme neljän hengen porukkamme kahtia: Lassi ja Timppa lähtivät ostamaan apteekista rakkolaastaria. Me jäimme Annin kanssa kuvaamaan Brick Lanen upeita muraaleja ja katuvilinää. Bongasimme kadulta myös kaksi leipomoa, joiden edessä oli koko ajan jonoa. Kävi ilmi, että Brick Lanen täytetyt bagelit ovat käsite. Niitä on valmistettu samalla reseptillä tuossa yllä olevassa Beigel Shopissa yli 150 vuotta.

Ei kun sisään siis. Pitihän tätä ihmettä päästä maistamaan. Leipomon tiski olikin runsas: tutkimme bageleiden täytevaihtoehtoja ja olimme juuri valmistautumassa tilaukseen, kun leipomon peräällä alkoi rytinä. Kolmen nuoren miehen porukka (ilmeisesti he olivat leipomon työntekijöitä) kävi yhtäkkiä toistensa kimppuun. Koska nujakointi nyrkein ei tuottanut toivottua tulosta, tyypit kiskaisivat leipomon seinänvierustalta noin metrin mittaiset laudankappaleet, joilla he alkoivat hakata toisiaan AIVAN TÄYSILLÄ (ei, en tosiaankaan liioittele, se oli aivan hullua!). Me ja muut asiakkaat seisoimme tiskin luona hämillämme, seurasimme episodia ja mietimme, voisiko kyseessä sittenkin olla joku stunt-näyttelijöiden järjestämä performanssi, joka paljastuu pian pelkäksi tsoukiksi.

Ei ollut. Sen saattoi myös päätellä tiskin takana seisseen vanhemman myyjän reaktiosta. Nainen yritti saada kolmikkoa rauhoittumaan ensin äidillisesti maanitellen, lopulta kurkku suorana huutaen.

Siinä vaiheessa, kun yksi laudankappaleista sinkosi täysillä jalkojemme juureen, repäisin Annia hihasta ja totesin, että nyt lähdetään äkkiä hittoon täältä. Emme jääneet seuraamaan kohtauksen loppuhuipennusta, vaan poistuimme rivakoin askelin leipomosta. Jatkoimme matkaamme totaalisen hämmentyneinä ja hoimme toisillemme taukoamatta "mitä ihmettä juuri tapahtui!".

Hämmentyneet Walleniukset syömässä sotaisan leipomon bageleita.

Kyllä, menimme vielä takaisin leipomoon...

Kun kundit tulivat apteekkireissulta, kertasimme tietenkin suu vaahdossa tapahtunutta. Palasimme nelistään myös uudestaan Beigel shopiin, jossa tilanne oli jo rauhoittunut. Tai siis ainakin näennäisesti: leipomon vanhemmat myyjät olivat päättäneet keventää tunnelmaa klikkaamalla Spotifysta jonkun vanhan 80-luvun hittilistan soimaan. Siinä me siis odottelimme lohi- ja pekonitäytteisiä bageleitamme ja kuuntelimme, kun myyjä lauloi Madonnan biisin mukana "Papa don't preach, I'm in trouble deep...". Sinänsä osuva musiikkivalinta kyllä.

Tappelupukareita emme enää nähneet, liekö virkavalta tai ambulanssi vienyt. Se jäi hiukan kismittämään, saivatko kundit pitää työpaikkansa. Olisi myös kiinnostanut kuulla, mikä voi olla syy noin silmittömään hakkaamiseen. Huumeet? Velkasaatavat? Vaiko molemmat?

Onko tämä Lontoon värikkäin katu?

Toivottavasti ette nyt säikähtäneet äskeisestä niin, että päätätte pysyä kaukana Spitalfieldsistä. Hullusta välikohtauksesta huolimatta nautimme värikkäästä kaupunginosasta niin, että voisimme koska tahansa mennä takaisin.

Brick Lanen graffitit ja muraalit ovat todella taidokkaita. Täällä on usein myös mahdollista seurata katutaiteilijoiden työskentelyä. Meidän vierailupäivänä upeaa kuvaa Freddie Mercurysta työsti Benzi Brofman, jonka teoksia löytyy Brick Lanelta paljon. Benzi asuu Israelissa, mutta matkustaa ympäri maailmaa tekemässä uusia kuvia (Brofmanilla on muuten oma IG-tili, jossa esimerkkejä töistä).

Benziä ei tunnu häiritsevän, vaikka ihmiset kerääntyvät usein katsomaan hänen työskentelyään.

Brofman tykkää tarttua ajankohtaisiin aiheisiin: tässä kuva Tina Turnerin muistolle.

Tämä Brick Lanella ollut kuva miellytti perheemme Japani-fania.

Vintage-taivas

Oxford Streetin ketjumyymälöiden jälkeen tuntui virkistävältä pujahtaa Brick Lanen vintage-puoteihin. Pakko sanoa, että Suomen Uffit kyllä kalpenevat Lontoon kierrätysmuodille. Lontoossa valikoima on huikea ja kaupat houkuttelevaksi sisustettuja. Uskaltaisin väittää, että täältä löytyy jokaiselle jotain.

Toisen jämä on toisen aarre (juu, vaatteista nyt puhun).

Entäs ne ravintolat sitten?

Kuten tulikin mainittua, Brick Lanella on melkoinen määrä etnisiä ruokapaikkoja. Niiden hintatasoa emme jääneet tiirailemaan, sillä päätimme jo aamulla, että vetelemme koko päivän jotain katuruokakojuista. Niitä täällä tosiaan riittääkin: fish & chipsiä, churroja, korealaisia hodareita, erilaisia wokkeja ja pitaleipiä. Baarit on sisustettu persoonallisesti ja terassit notkuvat väkeä. Mietinkin, että olisi lystiä tulla tänne joskus ilta-aikaan.

Korealaisessa hodarissa nakki on pyöritelty taikinanyytin sisälle. Sitten koko komeus tietysti uppopaistetaan.

Brick Lanen jokaisesta kadunkulmasta voi muuten bongailla Adrian Boswellin parsakaalitaidetta.

Spitalfields Market - shoppailijan paratiisi

No tämähän meinasi vallan unohtua. Spitalfields Market on aivan ehdoton kohde, jos tänne kulmille joskus suuntaat. Kahteen isoon halliin levittäytyvä sisätori on täynnä ruokakojuja, persoonallisia vaatteita, koruja, sisustustarvikkeita ja taidetta. Me kävelimme suht rivakasti hallit läpi, mutta silti täällä vierähti reilu tunti.