Loistava ystäväni – teatteriviikonloppu Lahdessa

Totta se on. Lahteen hujauttaa Vantaalta junalla reilussa puolessa tunnissa. Jo siinä oli hyvä syy lähteä Jennin kanssa Loistava ystäväni -näytelmän ensi-iltaan. Samalla bongasimme arkkitehtuurin helmiä ja pari uutta kohdetta.

Mainos: Visit Lahti

Olen tuntenut ystäväni Jennin melkein yhtä kauan kuin puolisoni. Kun on päätettävä, kumman kanssa lähden mieluummin teatteriin, valinta on helppo (sori Timppa!). Tiedän, että Jenni nauttii kulttuuririennoista yhtä paljon kuin minäkin. Eikä tämä ole mitenkään uniikki ilmiö: kun vilkaisee suomalaisten teatterien penkkirivistöjä, niin onhan yleisö aina naisvoittoista.

Lahden kaupunginteatteri ei ottanut tänä syksynä ohjelmistoonsa musikaalia, vaan Elena Ferranten Napoli-kirjasarjaan pohjautuvan Loistava ystäväni -näytelmän. Kyseessä on Suomen kantaesitys, joka sai ensi-iltansa eilen (6.9.25). Tarkempi arvio tuossa alempana.

Vietimme Lahdessa vain vuorokauden, mutta ehdimme nähdä vaikka mitä. Lahti on pääkaupunkiseudulta katsottuna loistava lähikohde, sillä junia kulkee perille vähintään tunnin välein. Eikä autoa tarvita kyllä perilläkään, sillä kaikki oleelliset nähtävyydet ovat kävely- tai pyöräilyetäisyyden päässä.

Lahden kaupunginteatterin Loistava ystäväni

Loistava ystäväni kertoo kahden ystävyksen, Lilan (Vilma Kinnunen) ja Elenan (Nenna Tyni) tiiviistä ja ristiriitaisesta suhteesta. Naisten väleihin liittyy koko draaman kaari: riippuvuutta, rakkautta, mustasukkaisuutta ja vimmaista tunteiden selvittelyä. Teos kertoo 1950-luvun Italiasta, joka on sekamelska ääriliikkeitä, mafiaa ja talousahdinkoa. Vanhat sukupuoliroolit jylläävät vielä eikä naisten asema ole helppo. Lahden kaupunginteatterin näytelmäsovituksen on ohjannut Anna-Elina Lyytikäinen.

Jos toiveissa on lähteä katsomaan kevyttä ja iloista teatteri-iloittelua, Loistava ystäväni ei ole paras valinta. Mikäli haluat sen sijaan sukeltaa monimutkaiseen suhdesokkeloon, jossa koet tunteita ärsytyksestä riemuun, niin teos on nappivalinta. Tällaisen keski-ikäisen, omat rajansa tuntevan naisen silmin Lilan ja Elenan ystävyys vaikuttaa välillä ahdistavalta ja raskaaltakin. Kinnunen ja Tyni näyttelevät verrattomasti tyyppejä, jotka ovat monin paikoin toistensa vastakohtia. Meitä huvitti, kun tajusimme puolivälissä näytelmää, että yhden miesnäyttelijän ääni kuulostaa todella tutulta: no, sehän oli Riku Nieminen, jonka ulkoinen habitus poikkeaa kovasti totutusta.

Tykkäsimme näytelmän toteutuksesta, vaikka alkupuolisko vaikutti ensin hieman sekavalta ja kakofoniselta. Juonenkäänteiden tiivistyessä ja henkilöhahmojen voimistuessa tarina vei mennessään. Kyllä tämä ehdottomasti katsomisen väärti on ja sopii myös niille katsojille, jotka eivät tunne Ferranten romaaneja entuudestaan. Vaikka näytelmä kesti 2 tuntia ja 45 minuuttia (väliaikoineen), se piti otteessaan loppuun saakka.

Peruslippu: 55 e.
Näytösajat Lahden kaupunginteatterin sivuilla.

Teatterin jälkeen syömään Lanun korkkiin

Syksyllä 2024 avautunut Lanun korkki osoittautui kivaksi uudeksi tuttavuudeksi. Rento ravintola tunnetaan hyvistä viineistään, mutta ilahduttavan monipuolinen ruokalistakin täältä löytyy: tapaksia, pinsoja, bao buneja, kanaruokia eri makutvisteillä, kalasoppaa ja salaattia. Päädyimme jakamaan Jennin kanssa halloumiranskalaiset, juustopinsan ja Korkin kanaboksin, sillä teatterin jälkeen oli melkoinen nälkä.

Plussaa on muuten annettava myös siitä, että Lanun korkin keittiö on perjantaisin ja lauantaisin auki puoli yhteentoista. Ei tarvitse mennä notkumaan grillikioskille, vaan voi syödä viihtyisässä ravintolassa istuen. Listalla on paljon alle 10–20 euron hintahaarukkaan osuvia annoksia.

Arkkitehtuurikierros: Eliel Saarisen kaupungintalo

Olen tuntenut hävettävän huonosti Lahden arkkitehtuuria. Yksi helmi osui kohdalle juna-asemalta keskustaan päin kävellessä. Lahden kaupungintalon muotokielessä oli jotain tuttua, ja syykin selvisi pian. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Eliel Saarinen, jonka kädenjälkeä on myös Helsingin rautatieasema.

Lahden kaupungintalo valmistui 1912 ja koki pari vuotta sitten täydellisen remontin, jossa muun muassa sisäpiha katettiin tapahtumatilaksi. Tämä on avoinna myös yleisölle.

Ravintola Elielin viikonloppubrunssi

Viime keväänä kävimme nautiskelemassa kaveriporukalla Helsingin ravintola Piilossa täydellistä brunssia. Kuluneena viikonloppuna meille selvisi, että samoilla omistajilla on toinen ravintola Lahden kaupungintalossa. Vuosi sitten avautuneen Ravintola Elielin sisustus kunnioittaa rakennuksen arkkitehtuuria ja toimii pitkälti samalla periaatteella kuin Hietalahden kauppahallin Piilokin. Ainoa ero on, että Ravintola Eliel ei ole avoinna ilta-aikaan. Sen sijaan tarjolla on päivittäin vaihtuva lounasbuffa (13,70 e) ja muutamia erikseen tilattavia annoksia (11,90–14,50). 26 euron hintainen viikonloppubrunssi on yhtä runsas kuin Piilossakin: buffassa on kaikkea haudutetusta puurosta salaatteihin, lämpimiin ruokiin, juustoihin, marjoihin, leipiin ja kakkuihin. Täälläkin brunssin kruunaa talon oma, Bus Gelato -jäätelö.

Alvar Aallon suunnittelema Ristinkirkko

Kun nyt vauhtiin arkkitehtuurihelmien kanssa päästiin, niin on se tämäkin mainittava. Lahden Kirkkopuiston kumpareella kohoaa vuonna 1978 valmistunut Ristinkirkko, joka oli Alvar Aallon viimeisiä suunnittelutöitä. Jos kirkko näyttääkin ulospäin tiiliverhoiluineen ja betonitorneineen hiukan kolkolta, niin sisällä voi sukeltaa aivan eri tunnelmaan. Jo aulatila pääsisäänkäynnin luona on todella kaunis: taitavasti suunniteltu valon ja varjojen leikki. Aulasta oviaukko johtaa varsinaiseen kirkkosaliin, joka aukeaa eteen avarana ja puhtaan valkoisena. Jotain mielettömän rauhoittavaa tässä tilassa oli.

Hjalmar Åberg & Lahden kartano

Koristeellisempaa tyylisuuntaa edustaa muuten Lahden vaaleanpunainen kartano, joka on osunut silmään jokaisella Lahden-visiitillä. Rakennuksen sisälle en tälläkään kertaa ennättänyt, mutta fillaroimme Jennin kanssa sen ohi. 1898 valmistuneen pytingin rakennutti lahtelainen yrittäjä August Fellman ja suunnitteli arkkitehti Hjalmar Åberg. Nykyään rakennuksessa toimii Lahden Historiallinen Museo.

Lahden uusittu kauppahalli

Ehdimme Jennin kanssa viime minuuteilla katsastamaan Lahden uusitun kauppahallin, sillä paikka meni lauantaina kiinni jo neljältä. Yli satavuotias halli avautui massiivisen rempan jälkeen viime keväänä (2025) ja on kerännyt kovasti kiitosta. Hyvältä se näyttääkin: varsinkin valaistus on todella upea ja yhdistää onnistuneesti historian ja nykypäivän. Pääyrittäjänä toimii Heinolan Heila.

Hallissa voi lounastaa, istahtaa viinille tai shoppailla tuliaisia paikallisilta pientuottajilta. Me onnistuimme törsäämään Jennin kanssa viidessä minuutissa ihanat korvikset (näkyvät blogipostauksen pääkuvassa).

Malva - julistetriennalen päätös ja tulevat näyttelyt

Jenni ei ollut aiemmin käynyt Lahden visuaalisten taiteiden museossa, Malvassa, joten pitihän tänne kierros tehdä. Mielelläni lähdin mukaan itsekin, sillä Lahden julistetriennalea en ollut vielä nähnyt. Huikean hienoja oivalluksia kyllä graafisen alan ammattilaisilta.

Kiinnostavia näyttelyjä on tulossa muuten myös loppuvuodesta. Pasi Rauhalan audiovisuaalisessa Type3 -teoksessa on kuulemma vaikutteita videopeleistä. Näyttely avautuu 28.11.25. Teknologian lainalaisuuksia pohtiva Outo vetovoima -näyttely alkaa puolestaan 3.10.25.

Reissun urheilullinen osuus: Jopolla pitkin Lahtea

Sunnuntaina ehdimme käydä ajelemassa kierroksen satamassa sekä Lahden Urheilukeskuksessa, jossa oli sattumalta yleisurheilukisat. Meitä kiinnosti tosin enemmän Salpausselän mäet, joissa junnut treenailivat. Ei voi tällainen nynny keski-ikäinen täti käsittää, miten joku uskaltaa hypätä tyhjän päälle niin jyrkistä hyppyreistä. Mutta pirun koukuttavaa katseltavaa se oli. Mäkihyppykisat pitää tulla katsastamaan ehdottomasti joskus paikan päälle.

Lahdessa on muuten verraton sukkuloiden ympäriinsä pyöräillen. Visit Lahti on kerännyt hyviä reittivaihtoehtoja sivuilleen.

Uusittu Scandic Lahti City

Huomaan nyt, että Lahdessa on ollut viime vuosina selvästi remppahulinat. Scandic Lahti Citykin on kokenut onnistuneen muodonmuutoksen, sillä hotelli on uusittu kauttaaltaan. Majoituimme Jennin kanssa 20-neliöisessä Standard-huoneessa, joka sopii hyvin tällaiseen yhden yön kaupunkilomaan. Vaikka hotelli sijaitsee aivan keskustassa, liikenteen meteli ei kantaudu huoneisiin. Toki meidän huoneen ikkunat olivatkin sisäpihalle päin. Sänky oli king size -kokoa ja patjat mukavat.

WC/kylppäri oli meidän huoneessa aika nafti, mutta kiitosta on puolestaan annettava loistavasta meikkausvalosta.

Aamiainen on taattua Scandicin tasoa eli todella runsas.