Lappeenrannan ja Imatran seutu: 14 nähtävyyttä ensikertalaiselle

Kiertelin Etelä-Karjalassa kaksi päivää ja näin hyvien oppaiden ansiosta lyhyessä ajassa valtavasti. Seuraavaksi haluan risteillä Lappeenrannasta Viipuriin.

Kaupallinen yhteistyö: goSaimaa

Muistan, kuinka rakas anoppini aina kertoi tarinoita lapsuudestaan Imatralla. Mumia ei enää ole, mutta Etelä-Karjalassa kohtasin monta ihanaa ihmistä, jotka toivat hänet mieleen. Tykkään välittömyydestä, vieraanvaraisuudesta ja kuplivasta iloisuudesta, joka täkäläisissä pilkahtelee.

Oppaakseni lähti Riina Helppi-Kurki, jonka kanssa ehdin katsastaa nähtävyyksiä kahden päivän aikana Lappeenrannan, Imatran, Ruokolahden ja Lemin alueella. Tässä teillekin inspiraatioksi.

Linnoitus

Linnoituksen päältä on hyvä aloittaa tutustuminen Lappeenrantaan. Tälle paikalle kaupunki vuonna 1649 perustettiin, ja saman harjanteen päältä kävijät voivat yhä Lappeenrantaa ihailla. Mielenkiintoista olisi sujauttaa aikakoneella 1700-luvulle, jolloin linnoitusta rakensivat ensin ruotsalaiset, sitten venäläiset. Lappeenranta on ollut monin tavoin portti idän ja lännen välillä. Ja on yhä: täältä on Venäjän rajalle Nuijamaalle vain 26 kilometriä. Viipuriin ajaa Lappeenrannasta tunnissa, Pietariin kolmessa tunnissa.

Heti jäin miettimään, että ensi kesänä olisi kiva käydä viisumivapaalla risteilyllä Venäjän puolelta. Lappeenrannasta voi puksutella Viipuriin Saimaan kanavaa pitkin viidessä tunnissa 69–89 eurolla.

Kahvila Majurska

Kristiinankadun idyllisin kohde on ehdottomasti kahvila Majurska. 1800-luvulla talossa asui venäläisiä upseeriperheitä. 1900-luvun puolella täällä on ehtinyt toimia muun muassa kulkutautisairaala, kansanhuolto ja sateenvarjotehdas. Kahvila Majurskassa on ollut yli 35 vuotta. Valikoimissa on lounaita ja suolaisia herkkuja, mutta tunnetuin Majurska on leivonnaisistaan: seisoin tiskillä varmaan vartin arpomassa, ottaisinko pullaa, suklaakakkua vai jotakin monesta rahkakakusta. Kotiin viemiseksi hamstrasin vanhan ajan tikkunekkuja (söin ne tietenkin yksin jo paluumatkalla autossa).

Linnoituksen puodit

Samassa talossa Majurskan kanssa on pari ihanaa käsityöpuotia, joissa ajankulu unohtuu. Tyyki (alakuvat) sijaitsee talon vanhassa hellahuoneessa. Valikoimissa on taidetta, koruja, vaatteita, kortteja, vihkoja ja sisustustavaroita. Galleria Kääntöpoiju (yläkuva) on levittäytynyt useampaan huoneeseen ja erikoistunut pellavatuotteisiin. Täältä löytyy kaikkea saunatuotteista petivaatteisiin, keittiöpyyhkeisiin ja pöytäliinoihin. Ivana Helsingilläkin on oma uniikki kuosinsa. Pellava on muuten myös ekologinen valinta: se on kestävä materiaali ja vain paranee käytössä.

Lappeenrannan satama

Lapissa on lumilinnansa, mutta Lappeenranta on panostanut jo vuodesta 2004 jättimäisiin hiekkalinnoihin. Veistoksiin käytetään hiekkaa miljoonia kiloja ja niitä rakentaa vaihtuva taiteilijoiden joukko. Tänä vuonna hiekkalinna luotiin pelimaailman ympärille. Valmiin hiekkalinnan päälle levitetään aina puuliima-vesiseos, jotta se kestää sadettakin.

Lehmus Roastery

Hiekkalinnaa vastapäätä sijaitsevaan Lehmus Roasteryyn on helppo suunnistaa: seuraa vain huumaavaa kahvin tuoksua. Sitä täällä on tarjolla joka päivä, sillä pienpaahtimon tehtaassa syntyy herkkuja aina vaaleasta paahdosta tummaan espressoon saakka. Lehmus Roasteryyn liittyy kiva uratarina. Paahtimon perustaja Arttu Muukkonen viihtyi ennen hiihtopummina Alpeilla ja työskenteli myös toimittajana ja valokuvaajana, kunnes kiinnostus kahveihin vei voiton. Vain vastuullisesti viljeltyä kahvia ostava Lehmus Roastery on palkittu jo kolme kertaa Suomen parhaana paahtimona.

Saimaarium

Lappeenrannan uutuuksiin lukeutuu viime vuonna avattu, järviluontoon erikoistunut tiedekeskus Saimaarium. Paikka sijaitsee Lehmus Roastery -kahvipaahtimon vieressä, sataman kupeessa. Saimaarium on loistava tietopaketti Euroopan neljänneksi suurimmasta järvestä. Näyttelyissä hyödynnetään luontovideoita, valokuvia, akvaarioita ja tietovisoja, joiden avulla osallistujat voivat testata tietämystään vedenalaisesta elämästä. Saimaarium antaa myös konkreettisia todisteita luonnonsuojelun merkityksestä. Itselle tuli yllätyksenä, kuinka huonossa jamassa Saimaa on ollut 1900-luvun alussa teollisuuden päästöjen vuoksi. Ja toisaalta oli lohduttavaa kuulla, kuinka nopeasti vesi alkoi kirkastua ja kalakannat elpyä, kun jätevesiä alettiin puhdistaa 1990-luvulla.

Hotelli Rakuuna

Ensimmäisen yön vietin Lappeenrannan uudessa hotelli Rakuunassa. Vanhan kasarmirakennuksen tiloihin kunnostettu 45 huoneen hotelli on hurmaava: 1800-luvun lopulla rakennetun talon historia näkyy ja tuntuu yhä. Ennen täällä toimi Suomen rakuunarykmentti ja vahvuudessa oli parhaimmillaan 1600 miestä ja 1500 ratsua. Ajoista muistuttavat vanhat valokuvat ja myös huoneiden nimet: itse majoituin Mannerheim-ristin ritari Aapo Lehtikankaan mukaan nimettyyn huoneeseen. Yllä oleva kahden hengen Rakuuna Double -huone maksaa tähän aikaan vuodesta 109 euroa yöltä. Hinta sisältää aamiaisen.

Ruokolahden Kummakivi

Olen nähnyt massiivisen Kummakiven usein Instagram-kuvissa ja miettinyt, missä kohtaa Ruokolahtea paikka on. Nyt on sekin selvitetty. Oppaaksi metsäretkelle lähtivät paikalliset Virve ja Jari Niiranen.

Kummakivi sijaitsee lähellä Puumalan rajaa, 37 kilometrin päässä Ruokolahden keskustasta. Navigaattori löytää perille hyvin. Pieneltä parkkipaikalta lähtee puolen kilometrin mittainen polku perille. Virve ja Jari antoivat minun kulkea joukkomme kärjessä, jotta saisin kokea metsän mystisen kummajaisen ensimmäisenä.

Ja vaikuttava se tosiaan on: seitsemän metrin levyinen ja viisi metriä korkea Kummakivi tupsahtaa eteen yhtäkkiä. Sammaleen peittämä jättiläinen näyttää kiikkerältä levätessään vain yhdestä pienestä kohdasta korkean kallion päällä. Kuin kruununa Kummakiven päällä kasvaa noin 30-vuotias mänty. Kiven arvellaan pyörineen paikoilleen jäämassojen mukana 11 000–12 000 vuotta sitten. Sen painoksi on veikattu 500 tonnia.

Veneretki Saimaalle

Turun saaristossa varttuneena innostun aina, kun on mahdollisuus päästä vesille. Varsinkin nykyään, kun isällä ja äidilläkään ei ole enää venettä. Saimaan Paljun Teemu Virtanen vei meidät Riinan kanssa muutaman tunnin veneretkelle lähisaaristoon. Matkan varrella bongasin useamman ihanan mökkipaikan. Omistajat ilmoittautukoot: voisin hyvin vuokrata ensi kesänä täältä viikoksi jonkun idyllisen piiloparatiisin.

Me rantauduimme Ruohosaareen, jonka Tuhannen tähden laavulla kävimme paistamassa makkarat ja juomassa nokipannukahvit. Saimaa läikehti edessä tyynenä.

Imatrankoski

Lappeenrannasta hujautimme Imatralle vajaassa puolessa tunnissa. Sen pääkohde, kesällä raivoisasti ryöppyävä Imatrankoski oli syyskuussa jo talviunilla, mutta vaikuttava kuivana kanjoninakin.

Enkä ole ensimmäinen turisti näissä maisemissa. Imatrankoski on Suomen vanhin matkailunähtävyys: sitä kävi ihmettelemässä Venäjän keisarinna Katariinakin jo 1700-luvulla. Valitettavasti koski kätkee sisäänsä myös surua: sen kuohuihin on halunnut moni heittää henkensä.

Kesällä koskinäytöksiä järjestetään päivittäin. Yksi näytös kestää 16 minuuttia.

Riitta Mustonen veti täällä muuten aivan mahtavan opastetun kierroksen. Suosittelen lämpimästi: Riitan juttuja kuunnellessa saa monet naurut.

Säräpirtti Kippurasarvi

Häpeäkseni tunnustan, etten ollut ikinä kuullutkaan Lemin Säräpirtti Kippurasarvesta, vaikka se on ollut Etelä-Karjalan ylpeys jo yli neljäkymmentä vuotta. Perheyritystä pyörittää nykyään Esko Hietaranta.

Lemin särän menu on hyvin yksinkertainen: tarjolla on joka päivä lampaanpaistia perunoiden ja paistiliemen kera. Luomukaritsaa suolataan ensin neljä päivää. Sitten se asetellaan puiseen säräkaukaloon ja työnnetään leivinuunin lempeään lämpöön yhdeksäksi tunniksi. Samalla reseptillä särää on tehty tuhat vuotta.

33 euron hintaan saa syödä särää niin monta lautasellista kuin mahaan uppoaa. Minä jaksoin kolme annosta. Mehevä liha oli niin mureaa, että veistä ei pahemmin tarvittu.

The Kitchen

Lappeenrannan ravintolatarjonta on ilahduttavan monipuolinen. Yksi kiva tuttavuus osui vastaan Raatimiehenkadulla. Tummasävyinen, modernisti sisustettu Kitchen on rento ja laadukas ravintola. Pitkän kaavan mukaan nautiskelijat voivat valita kuuden ruokalajin menun viinipaketteineen, mutta a'la carte -listaltakin löytyy vaikka mitä. Itse asiassa oli suorastaan vaikea päättää, mitä söisin. Syksyn listalla on parhaillaan mm. tinjamivoissa paistettua saksanhirven sisäfilettä ja hummerikeittoa. Oman säväyksen ruokiin tuo ravintolan puuhiiligrilli.

The Kitchen -ravintolan omistajalla on kesäisin satamassa myös ravintola Wanha Makasiini.

Le Biff

Toinen yllätys odotti Holiday Club Saimaan Le Biffissä, joka on saanut arvostetun, Paistinkääntäjien Veljeskunnan Rotîsseurs-kilven. Le Biffiä on kehuttu korkealaatuisista, paikallisista raaka-aineista ja hyvästä viinivalikoimasta. Loistava on myös ravintolan palvelu: tarjoilija oli ajan tasalla menusta ja osasi suositella ruokiin sopivat viinit.

Muita ravintoloita Etelä-Karjalassa:

Lappeenrannan satamassa ravintolalaiva Prinsessa Armaada kesäisin.

Kesäravintoloista kiva on myös Katto-ravintola, jossa kävimme äidin kanssa pizzalla viime reissulla.

Parikkalasta löytyy Iloisen Pässin Maalaispuoti, josta saa biisoniburgereita.

Holiday Club Saimaa

Illalliselta ei ollut onneksi pitkä matka vaakatasoon. Toisen reissuyön vietin Holiday Club Saimaan Superior Castle -huoneessa. Alkuillasta kävin nauttimassa hotellin kylpylästä ja varsinkin sen aikuisille suunnatusta saunamaailmasta. Kylpyläpuoli sen sijaan on myös lasten mieleen: se on sisustettu sirkusteemaisesti ja tuo mieleen maailmaltakin tutut suihkulähdeshowt.

Hotellihuoneeni oli täydellinen lopetus vauhdikkaalle, viikon kestäneelle työreissulle. Haahuilin koko illan kylpytakissa ja lepuutin jalkoja upottavan pehmeässä vuoteessa. Osa Holiday Club Saimaan huoneista on vanhan sairaalarakennuksen puolella, jossa on ihanan korkeat huoneet ja leveät ikkunalaudat. Valitsisin huoneen seuraavallakin kerralla mieluummin täältä kuin uudelta puolelta.

Huoneen hinta vaihtelee paljon ajankohdan mukaan, mutta nyt syksyllä se näyttäisi olevan 140–180 euron välillä yöltä.