Kolin kuuluisa kansallismaisema - 5 elämystä, jotka on koettava

Onkohan se tämä ikä vai mikä, kun luontokohteet nykyään kolahtavat.

En ole ollut ikinä mikään Fjällrävenilla aivopesty patikoijapirkko, mutta myönnettävä on, että luontokohteet ovat kiilanneet viime vuosina ranta- ja kaupunkilomien tuntumaan. Kunhan tietyt mukavuusaspektit täyttyvät (edes osa lomasta hotellin pehmeissä sängyissä, ruokaa muullakin kuin trangialla ja suihku mieluiten joka päivä), vaivun metsän keskellä aina onnen nirvanaan. Tekee mieli vain kuunnella puiden huminaa ja istua vaiti.

Niin kävi Kolillakin, jossa ehdimme yhden viikonlopun aikana kokea seuraavat elämykset (sopivat muuten ohjelmaan, menitpä paikalle mihin vuodenaikaan tahansa).

1. Mäkrän polku

7,2 kilometriä pitkä rengasreitti on juuri passeli muutaman tunnin päivävaellukseen. Alkukeväästä matkalla voi tarvita lumikenkiä, mutta huhtikuun lopussa hanki oli tamppautunut sopivaksi vaelluskengillekin. Mäkrän reitille osuvat Kolin kansallismaiseman upeimmat nähtävyydet: Akka-Koli, Ukko-Koli, ja Paha-Koli, sekä varsinkin kesäaikaan idylliset Mäkrän- ja Purolanahot. Huhtikuussa matkan varrelta löytyi myös huikeita jääputouksia. Mäkrän polku käy kuntoilusta hulppeiden korkeuserojen vuoksi. Vaativampia reittejäkin toki löytyy: jos ei 61 kilometrin mittaisella Herajärven kierroksella saa patikoinnista tarpeekseen niin sitten ei missään.

2. Kolin satama

Parhaimmillaan Kolin satama on toki kesäisin, kun laituri täyttyy veneilijöistä ja kalastusaluksista, ja hellepäivänä voi pulahtaa Pieliseen. Oma tunnelmansa täällä on silti aurinkoisina talvipäivinäkin: jään poikki voi tepastella lähellä oleviin saariin tai sitten vain hörppiä kahvit Alamajan kahvila-ravintolassa.

3. Pirunkirkko

Satamasta kannattaa jatkaa eteenpäin Rantatietä (talvella helposti ainakin 10-15 minuutin matka), jonka varrelta löytyy Kolin kuuluisa Pirunkirkko. Paikan päälle kulkee opastettu polku, ja loppumatka taitetaan jyrkkiä rappusia pitkin. 33 metriä pitkä, Z-mallinen rakoluola on kuin repeämä kallioiden välissä. Luolaan päästäkseen on ryömittävä sisään ahtaasta suuaukosta. Turvallisempaa täällä on käydä kesällä tai syksyllä, jolloin kallion sisässä ei ole petollista jäätä. Kävi nimittäin niin, että onnistuin liukastumaan pimeässä luolassa ja löin kyynärpääni terävään kiveen todella kipeästi. Otsalamppu on myös hyvä varuste, sillä luolaan siivilöityy luonnonvaloa vain osittain. Jotain kiehtovaa Pirunkirkossa kuitenkin on, sillä tänne on aikoinaan eksynyt taiteilija Eero Järnefeltkin. "Yksi salaisuus, yks henki, yksi onni kumpaisenki, on kirkko tämä, sen pyhyyttä muistelemma aina", Eero on seinään runoillut.

4. Ryynänen

Kolin ravintolatarjonta on suppea, mutta yllättävän laadukas. Edellisessä postauksessa kerroinkin illallisesta Break Sokos hotel Kolin Grill it -ravintolassa, mutta idyllinen Ryynänen on myös kokemisen arvoinen. Kylän keskustassa sijaitseva idyllinen pihapiiri on jo kulttuurihistoriallisesti merkittävä, sillä se on ollut Kolin kohtaamispaikka 1930-luvulta lähtien. Kävimme syömässä Ryynäsen rennossa ja hauskasti sisustetussa gastropubissa purilaiset ja juomassa oluet. Akustinen bändikin paikan päällä soitteli. Leppoisa fiilis ja loistavat appeet!

5. Koli Relax Spa

Pitkän päivän jälkeen jäseniä kelpaa lepuutella Ukko-Kolin huipun kupeessa sijaitsevassa Koli Relax Spa -kylpylässä, joka on kaikin tavoin elämys. Lisää kuvia ja kokemuksia löydät edellisestä postauksestani.

Ensi kertaan:

Ukko-Kolin jylhät skimbarinteet jäivät kokematta, mutta ensi talvena haluan ehdottomasti käydä laskemassakin täällä. Rinteitä on kuusi, korkeuseroa 230 metriä ja pisimmällä rinteellä mittaa 1500 metriä. Mäkeen pääsee suoraan hotellista eli monimutkaisia bussi- tai autosiirtymiä ei tarvita.

Maisema Ukko-Kolin huipulla saa suulaammankin höpöttäjän hiljaiseksi.


Mäkrän kierros on huikean monimuotoinen: on havu- ja koivumetsää, kauniita ahoja, nousuja ja laskuja.

Kolin luontokeskuksesta ostimme kartan ja pyysimme tarkemmat vinkit patikointiin. Reitit on merkitty hyvin.


Voin vain kuvitella, miltä täällä näyttää alkukesästä, kun maisema värittyy kirkkaanvihreällä ja lehmät ja lampaat tuodaan laiduntamaan.

Mäkrän varrelta löytyi massiivinen luonnon taideteos, jonka sulamisessa menee tovi.

Eväshetki. Tämän punaisen mökin takana oli pino halkoja ja tulentekopaikka.

Pielisen rannalla oli huhtikuun lopussa vielä rauhallista.

Kesällä laituri täytyy veneilijöistä, mökkiläisistä ja kalastustroolareista. Hassua ajatella, että ennen vanhaan Pielisellä ovat puksutelleet höyrylaivat.


Pirunkirkon ahtaalla reitillä meinasi iskeä paniikki, mutta enemmän olisi harmittanut, jos tämä olisi jäänyt kokematta. Jo suuaukko luolaan (alh.oik) oli todella ahdas.

Note to self: ota mukaan otsalamppu, ja tule mielellään kesäaikaan, jolloin luolassa ei ole jäätä.

Ryynäsen pihapiiri on jo näkemisen arvoinen, mutta sisäpuolella se taivas vasta aukeaakin.

Hampparit olivat meheviä ja perunat rapeita. Jälkkäriksi söimme vastaleivottua sitruunamarenkikakkua.

Parasta Ryynäsessä: leppoisa tunnelma ja live-musiikki (usein viikonloppuisin).

Koli Relax Spa sopii vaativaankin makuun ja toimii iltaisin K-18-periaatteella.